Kerron lisää

- harjoittelen tekemään spagaatin
- teen laulun suomeksi (mielellään hyvän, mutta joulukuussa hätäpäissään käy joku huonokin)
- säästän ja hankin moottoripyörän
- ellei em. onnistu, ainakin ajan moottoripyörällä jonka joku muu hankkii
- valmistun kandiksi
- teen uusia ruokia uusista raaka-aineista (siis minulle tuntemattomista, that is)
- olen ajoissa useammin
- vien vaatteita kirpputorille (ja teen hienoja löytöjä sieltä kauppojen sijaan)
- menen PMMP:n keikalle
- en selitä niin kauhean tarkasti

Hmm, en keksi enempää. Ehkä se on ihan hyvä.

Oon saanu kirjotettua neljä sivua tekstiä kanditutkielmaa varten ja se tuntui paljolta. Vähintään kahteenkymmeneen pitäs päästä… Mutta se neljä sivua tuntuu ihan hirveältä määrältä ku ottaa huomioon kuinka kauan sen kirjottamiseen on menny, mulla on hirveän tiivis tapa kirjottaa. (omasta mielestä)

Oon lukenu PMMP- kirjaa ja kattonu PMMP-dvd:tä. Se on vaan parhain ja kivoin ja kiinnostavin bändi niin pitkään aikaan mun elämässä. Varmaan vain jotain Abbaa, Beatlesia ja Spice Girlsiä oon aiemmin ees fanittanu. Mulla on kyllä taipumusta innostua asioista kuten siskoni joululomalla huomioi. Katsoin silloin Dixie Chicks -dokumenttia ja ihan innoissaan selitin siitä, olin aiemmin kuullut siitä niitten lausuntokohusta Oprahista ja musta tuntu jo ihan asiaan vihkiytyneeltä.

Mun muotiblogi-innostus on vähän hiipunu, niitten seuraamisesta on kyllä tullut jonkilainen addiktio mutta ne on alkanu myös ärsyttää. En tiiä jatkanko mun toista blogia, en oo jaksanu sitä paljo päivittää niinku ootte voinu huomata. Se visuaalisuus siinä kiehtoo mutta on myös niin vaivalloista. Toisaalta mua harmittaa etten oo sitä päivittäny, toisaalta taas mietin että eihän mun tarvi jos ei vaan jaksa.

Sain isältä joululahjaksi sen Stephenie Meyerin Houkutus-kirjan, se on siis se tämän hetken übersuosittu vampyyriromanssitsarjan eka osa. Aluksi olin siitä vähän että blaa, tämä on joku tällanen mua viis vuotta nuoremmille suunnattu, mutta sitte se olikin aika jännä. Ja kävin heti ostaan kaks seuraavaa osaa. Englanniksi tosin, se käännösmäisyys hieman häiritsi. Sitte tietenki se enkunkielisyys hieman häiritsi mutta oon jo päässy siitä yli.

Oon innoissaan kun on kevätkausi nyt. Jotenki niiiiin paljo kevyempi olo.

Ääh, koitin laittaa tähän talvisen naamani mutta tämä ei anna sen tulla tähän… Ehkä parempi näin. Heräsin muuten aamulla liian aikasin ja jonku aikaa sängyssä maattuani oli pakko mennä netistä kattoon kumpi voitti vaalit. Ja hyvinhän siinä kävi!

Toinen kommellus liittyi kimppulaatikkoon, joka on siis sellanen joita nököttää ympäri kaupunkia ja joihin postinippuja kuljetetaan autolla koska koko reitin postit ei mahu kerralla jakajan kyytiin (pyörään tai kärryyn). Nämä kimput olen minä siis tehnyt ja laittanut lajitellessa ja laittanut osoitelapun päälle että oikea kimppu löytyy oikeasta laatikosta. No tänään olin site kämmännyt ja laittanut melkein kaikki postit yhteen kimppulaatikkoon ja jättänyt yhden kokonaan tyhjäksi. Sittenpä siinä mun piti juoksennella hakemaan postia aika paljo kauempaa. Lopuksi unohdin välistä yhden kerrostalon ja palailin viemään sinne posteja kun ensin olin palannut uudestaan hakemasta ensin unohtamiani avaimia…

Okei tämä oli tosi sekava selitys mutta pointti oli se, että tuossa hommassa pitää muistaa monta asiaa oikeassa järjestyksessä että niitä töitä voi ees jotenki tehdä, ja tänään ajatusketju katkeili tosi monessa kohtaa… Onneksi tiiän että oon myös jakanu postit itekseni myös täysin onnistuneesti. Ja niinku yksi postisetä sanoo, tollasilla tapauksilla on “muistia virkistävä vaikutus”. Mun muisti ei oo ehkä koskaan ollu näin virkistynyt!

Pitihän päivän kruunautua lopussa sillä että mun lajittelupöydältä löytyy mulle vanhaan osoitteeseen tullut lehti, ja esimies ystävällisesti pyytää että ilmottasin niille uuden osoitteeni kun mun postinkääntökin on mennyt voimasta. Koska se teettää Postille päänvaivaa ja turhaa työtä. Heti tuli sanktiota ja paljastuin postiääliöksi!
Niin muuten, ei ne kaikki yritykset automaattisesti mitään tietoa muutosta saa, se pitää itse ilmoittaa. Monet puhelinlaskutki tulee ihan vanhoihin osotteisiin, ei Postilla oo velvollisuutta niitä loputtomiin toimittaa, palautetaan lähettäjälle. Ja lehtiä on turha kaipailla, ne luen minä!

Mutta musta tuntuu että opin taas tuossa työssä paljo uusia juttuja. Ja sen pystyy järjestämään niin että voi hoitaa myös kouluhommat, ja se on aika erilaista ku opiskelu. Se ulkona oleminen ja liikkuminen on kyllä tosi iso etu! Ja ne Postin miehet on mukavia, siellä riittää viihdykettä kuunneltavaksi samalla ku lajittelee. Oikeastaan tuo on nyt mulle aika ideaali työ.

Mutta jaanpa nyt kanssanne hieman musiikkia: yhessä leffassa puhuttiin jonku pariskunnan “omasta kappaleesta” joka oli soinut ensisuudelman aikana tms lällyä. No en aatellu että mulla ja Markolla ois mitään sellasta biisiä mutta onhan se yksi levy jota kuunneltiin sinä iltana ku sitte alettiin seurustella, siitä tulee aina mieleen se ilta. Ja erityisesti tämä kappale on varmaan mieleenjäävin. En löytäny just sitä oikeaa versiota, se on vielä jotenki intensiivisempi mutta on tässä siis sama esittäjä jne, kuunnelkaapa.

soul makossa

Okei, tänään alkaa myös öljy- ja temperamaalauskurssi. Huomenaamuna lähenki kohti Raahea!

Niin se inssi, no se kaupunkiosuus meni musta ihan putkeen mutta siltä tiedätte-kyllä-mikä -jalalta sain silti sellasta palautetta että sitä selvästi jotenki ärsytti että se joutu päästämään mut läpi. Kaiken muun hyvän lisäksi se mutisi vielä jotain siitä kuinka tytöillä on usein ongelma kun ne ei oikein yllä maahan niin isolta pyörältä. Mikä oli musta vaan niin outoa, sillä mulla ei ollu mitään yltämisongelmia, yhellä jalallahan otin vastaan mutta niin kai pitikin (niin Markokin muuten teki, jolla on muuten ihan samanpituset jalat kuin mulla). No sen inssin tylyys oli varmaan siksi niin hämmentävää että autokoulun opet oli niin kivoja. Toisaalta kyllähän autokoulun edun mukaista on että asiakkailla jää hyvä mieli mutta ei ajotutkinnon vastaanottajalla oo mitään sellasta lähtökohtaa siihen hommaan.

Nyt oon kuitenki täällä Rovaniemellä ja tavarat on melko lailla paikoillaan. Tänään oli eka kerran jotain koulua kun alko kandikurssi, keksin jonkilaisen aiheen joskus pari viikkoa sitte siivotessa Ruukilla. Asunto on tosi kiva ja hyvällä paikalla. Parketti ja amme.

Hamm, koitan mennä ajoissa nukkumaan. Täytyy sanoa että Raahen likennekoulussa on tosi mukava henkilökunta!