Kerron lisää

No niin:). Eilen oli siis vihdoin ne saksan kirjoitukset. Mulla oli paljon evästä, tarjottimelle ei meinannut mahtua:). Lähes kaiken jopa söinkin, lähdin kokeesta kolmea minuuttia ennen ajan loppumista. Olin kuudenneksi viimeinen. En uskalla nyt arvioida montako kirjoittajaa siellä oli, mutta liikuntasalin toinen puoli oli täynnä. Istumapaikkojen arvonnassa minä ja Hyvärin Timo muuten satuttiin vierekkäisille paikoille:D. Oli kivaa istua jonkun tutun vieressä. Muutenkin se tilanne oli aika jännä. Mua ei mitenkään jännittäny, paitsi joskus yhen jälkeen huomasin, kuinka mun pulssi yhtäkkiä kohosi ja alkoi jännittää. Se oli tosi omituista. Varmaan johtu siitä ku aine oli vielä aika alkutekijöissä enkä vielä yhtään tienny millanen siitä tulee. Mutta silti se oli aika kummaa. Aineen kirjoitin aiheesta “Leben mit Geschwistern (- konkurrenz oder kooperation?)”  eli vapaasti kääntäen “Elämä sisarusten kanssa (-kilapilua vai yhteistyötä?)” . Oli kiva aihe, jotenkin elämänläheinen. Ei tarvinnu vääntää saksaksi jostain ilmaston lämpenemisestä tms :D. Se pomppas sieltä heti, en ees muista niitä muita aiheita. Rakenteessa oli hasu kohta. Tekstissä puhuttiin sisaruksista (kaikki aineen aiheet liitty sen yo-vihkon teksteihin) ja sitten selitettiin, kuinka esikoisena syntyneet näyttelijät näyttelevät yleensä dramaattisia rooleja, kun taas kuopusten roolit ovat usein koomisia. Siinä piti sitten valita että näytteleekö niitä dramaattisia rooleja a)”ensimmäisenä syntyneet” b)”vastasyntyneet” vai c)”uudelleen syntyneet”. Siinä vaiheessa vähän nauratti. Mua kyllä muutenkin naurattaa aina kokeissa.

Se on nyt joka tapauksessa ohi ja käteen jäi ihan hyvä fiilis. Ei ahista mitkään tulokset, mää tein kuitenkin parhaani.

En oo voinu kirjottaa tänne muutamaan päivään ku tää vitsin blog.com ei oo toiminu. Oon pari kertaa kirjottanu tänne pitkät pätkät, mutta sitten koko teksti onki yllättäen tuhoutunu. Aargh. Viimeksi hehkutin siitä, kuinka oli kiva päivä. Se päivä muuttui sitten ei-niin-kivaksi. Otin sinä iltapäivänä hirveällä vaivalla kuvia ja Teresa-parka kiersi mun kans ties missä että sain räpsittyä sen filmin täyteen. Niistä kuvista ois voinu tulla ihan hyviä, jos se filmi ois ollut oikein paikallaan. Sitten ärsytti ihan hulluna hukkaan mennyt työ ja rahat. Se filmi oli maksanut 9,90 e. Mulla nousi kuitenkin siitä sisu ja päätin ottaa ne kuvat vaikka väkisin. Menin siis seuraavana päivänä Heliokselle jossa mun filmi oli kehitetty ja todettiin, että eihän siinä siis mitään kuvia ollut. Pyysin sitte uutta filmiä ja setä otti hyllyltä filmin sanoen, että vaikka siinä on parasta ennen -pvm ollut heinäkuussa, sen ei pitäis vaikuttaa vielä mitenkään, mutta että saisin sen filmin veloituksetta. Helei! Sattumaa? Tuskin. Sitten räpsin kuvat ja osa nistä on ihan jees. Vien ne tänään suurennukselle.

Eilen sain inspiraation ja maalasin vesiväreillä (en oo ikinä oikein tykänny vesiväreistä) ja lisäsin vielä vähän hiiltä. Olin tyytyväinen:). Pidättäydyin kaikesta maalailusta jonkin aikaa ennen kirjoituksia. Oli niin vapauttavaa:).  

No niin. Saksan koe oli menny hyvin:). Ja tänään otan valokuvia kuvisdiplomityötä varten. On ollu kaks hyppytuntia ku en tosiaan mee ruotsintunnille ennen keskiviikkoa ja oon kerenny suunnitella tuota kuvishommaa. Se on pakko tehä näin kiireesti, sillä Helioksella ei oltu lainkaa ymärtäväisiä, että saisin lisäaikaa. Kuvasuurennoslahjakortit ON käytettävä syyskuun loppuun menessä, siis torstaihin mennessä. Vitsin tiukkikset. Ois luullu että Raahen kokosessa paikassa ois joustettu, niinku usein, mutta ei. Ehkä oon liian nuori ja epävakaan ja epävaikutusvaltaisen oloinen asiakas. Se oikeasti vaikuttaa. Sain huoltoasemalla kerran tosi kunnioittavaa kohtelua ku olin pynttäytyny jotain varten eikä mulla ollu esim. farkkuja. Rasittavaa.

Jatkoripari oli kiva:). Oli kiva nähä kivoja ihmisiä ja Kultalassa oli taas tosi mukavaa. Mikään ei oikeen vaivannu, mikä on aina ihan taivaallista:). 

Tänään tosiaan alko uus jakso, mutta kirjotukset on edelleen ens keskiviikkona. En mee ruotsintunneille maanantaina ja tiistaina. Enkä kyllä siis keskiviikkonakaan:). Onneksi Virsu ymmärsi. En osaa nyt yhtään ruotsia enkä haluakaan osata, sillä se sekoittuu pahasti saksan kans.

Oopperassa oli tosi kivaa:). Tykkäsin ihan hirmusti, se ei ollut yhtään liian “hienoa” tai vaikeaa. Siinä oli muuten tanssimassa Jorma Uotinen:D. Se oli kyllä aika erikoinen. Olin siellä siis Timon kans ja mentiin sen jälkeen kattomaan Churchilliä 45 specialiin. Mukana oli myös muitakin raahelaisia ja myös oululaistunut Törmälä:). Mun passia katottiin vähän ihmeissään, oon siinä kuvassa kymmenvuotias. Passintarkastuksessakaan ei katota yhtään noin tarkasti. Olihan se aika kummallista. Mutta ihan mukavaa oli. Koko paikka oli täynnä opiskelijoita. Onneksi kaikki meiän porukasta ei ollu päissään:). Päästiin sitte kotiin Mikan ja Teresan kyytillä, onneksi torstaina ei ollu koetta eikä tarvinnu mennä kouluun ollenkaan. kävin sitte juoksulenkillä ja juoksin melkein seitsemän km. Ei ollu ees rankkaa/tylsää ku kuunteli samalla radiota:).

Ei kai tässä. Uus jakso voi olla piristävä, tai sitten ei. Tässä on onneksi hyppytunti:). Ja kuvista:). Kyllä tämä tästä.

Harhaluulo oli se, että olisin eilen ollu kipeä siitä kuntosalista. En nimittäin kyllä ollut tähän verrattuna. En voi ymmärtää miksi tulee kipeäksi kahen päivän päästä, mutta niin se vain on. Heh, tuntuu niinku ois muka joku urheilija:D. Ois kiva ku ehtis enempiki salille.

Se mun soitonopettaja Janne oli eilen soittanut, jättänyt vastaajaan viestin ja laittanut tekstiviestin. Siksi, että se ooppera onki tänään. Se ei ollu itekkään tienny sitä:D. Muusikot. Meen sinne siis vasta tänään.

Ostin eilen uudet kengät. Tai no isä osti:).

oli enkun koeaineeni aihe. Kerranki jotain, josta on jotain sanottavaakin:).

Kävin eilen kuntosalilla. Uskomatonta mutta totta. Oli kivaa:). Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa.

Tänään oli englannin koe ja koeviikko alkaa olla pulkassa. Huomenna  käyn vaan tekasemassa äikän luovan aineen suoritusmerkinnän saadakseni. Huoooooh. Ja eilen oli saksan koe. Kammottavaa. Tieteen kuvalehdessä oli jännää juttua natsiupseerien kuolemaantuomioiden täytäntöönpanoista. Ja sunnuntai-iltana Riitta haastatteli mua irkkauksesta, minua, joka en ole ikinä irkannut. Osasin kuitenkin kyllä vastata kysymyksiin jotenki:).

Nyt koittaa vapaapäivä. Pitäisi kyllä opiskella saksaa.

Eilen kävin isän kanssa ajelemassa kaupungissa, jotta tulisi kaupunkiajoakin harjoiteltua. Kello oli vähän vaille seittemän ja satuttiin näkemään, että Bio Huvimyllyyn meni ihmisiä. Päätettiin siinä sitten lähteä elokuviin:). Elokuva oli Karvinen:D. Ei se nyt elokuvana mikään maailmaajärisyttävä ollut, ei itse asiassa kovin hyvä, mutta hyvä mieli siitä tuli:). Suomenkielinen dubbaus (!!!) oli siinä ehkä omituisinta. Mulla oli omat epäilykseni tietokoneanimaation ja oikean elokuvan yhdistelmästä, mutta toimi tosi hyvin ja hahmona Karvinen oli niin suloinen:).

Peruuteltiin siinä sitten parkkipaikalla:). Ja tänään ajettiin bensa-autollakin. Ai niin, paitsi ettei sitä ehkä kannattais kertoa:D.

Huomenna Verdin Naamiohuvit :).

Nyt oon aamu. Ainakin mulle puoli kakstoista on tänään vielä aamua:). Pelätty perjantai on nyt siis ohi, kuten pelätty matikankoekin. Osasin eka osion tehtävät, mutta sillä ei kovin pitkälle pötkitä, kun siitä saa vaan kolmasosan pisteistä. Saapa nähä oonko tehny mitään oikein toisesta osiosta. Epäreilu tollanen kokeen rakenne, se ei oo ikinä ennen ollu tommonen.

Mun pitäis käydä hammaslääkärissä ennen kirjotuksia. En halua että tää mun välillä oikkuileva hampaani on just ens viikon keskiviikkona kipeänä. Reikiä on, en vaan tiiä kuin monta:(. Inhottavaa.

Mun soitonopettaja soitti torstaina ja tarjos mulle ilmaisliput oopperaan:). Se siis soittaa ite Oulun kaupunginorkesterissa ja niille annetaan lippuja omaisille:). En oo ikinä ollu oopperassa.

Eilen illalla olin Kalajoella Tosipohjalla-tapahtumassa. Terapia oli ihan mieletön. Petri Lassila osaa kyllä laulaa:).  

Kääk. Huomenna on se kammoksuttu matikankoe. Ja sen jälkeen saksan toinen tentinpuolikas. Kuhan nyt huomisesta selvittäis.

No jaa. Viime aikoina ei oo kyllä oikeastaan ressannu. Ei ees kirjotukset. Tiiän etten oo ihan surkea. Tavoitteista en sano halaistua saa, tää on liian julkinen foorumi niille:). Mutta voinpahan kuitenkin kertoa, että Soili oli täksi päiväksi arvostellut avokysymykset. Oli kuulemma arvostellut mahdollisimman tiukasti, ettei sitte ainakaan laskis, mutta mää olin kuitenki saanu

15/15!!!

Uskomatonta. Kun monivalintojen pisteet on kerrottu, mun alustava kuuntelupistemäärä on 78/90. Ärsyttävän paljo kyllä tiputtaa ne neljä väärin mennyttä monivalintaa. Varsinkin, kun meinasin vaihtaa vastaustani niissä väärin olleissa kohdissa oikeiksi. Mutta en vaihtanu, sillä mua ois ärsyttäny paljo enempi se, että oisin vaihtanu oikean vääräksi ku se, että jätin vaihtamatta väärän oikeaksi. Tämä on kyllä loogisuuden multihuipentuma:). Mutta ei voi kyllä kuuntelusta valittaa:). No, se oliki mun vahvin alue. Kirjallinen osio onki sitte eri juttu.

Eilen sain väännettyä kolme ainetta, kaks enkun ja yks saksan. Ja tänään vielä toinen saksan aine. Sitte ku 29. päivä on ohi, huokaisen kyllä helpotuksesta erittäin syvään :).  

Kyllä, minulla on elämää myös koulun ulkopuolella:). Ainakin jonkin verran x).

Huuh, nyt on siis keskiviikko. Eilen olin Elinalla yötä ja katottiin kiekkofinaali Cupissa. Vähän väsyttää. Maanantaina saksan yo-kuuntelu (!), meni aika hyvin. Sain eilen tietää monivalintatuloksen, joka on…

21/25!

Tättärätättättättättäää. Koeviikko painaa kirjotusten lisäksi päälle. Muu ei ahista ku matikan koe, koska se kurssi on helppo ja tiiän, että voisin saada siitä hyvän, mutta en oo voinu yhtään panostaa siihen ja oon siis ihan pihalla.

Jatkanpa joskus muulloin etten taas myöhästyisi.

tulvi radiosta korviini ku eilen illalla lähin 21.20 juoksulenkille(!!!!!!). Mikään EI sovi lenkkimusiikiksi paremmin kuin trance. Vähäkö oli kiva juosta vaikka oli osa matkasta ihan pimeää ku katuvalot loppu:).

Saksan kuuntelu on ENS MAANANTAINA!!! Mitä on tämä??? Kirjallisiin 21 päivää.

Yritin laittaa tänne eilen viestiä, mutta se ei onnistunu. Kerroin siinä hassusta maanantain tapahtumasta, jonka laitan nyt tähän vaikken meinaa jaksaa. Noh, kaksi ja puolituntiset orkesteriharkat oli ollu mulle tavallista puuduttavammat. Vielä oli n. puoli tuntia jälellä ja Jari (meidän kapellimestari) kävi ykkösviulujen kanssa läpi jotain jousituksia. Mun ajatus lähti vähä harhaileen ja aloin muistella yhen tamperelaiskaupan nimeä, jossa myydään kaikkea luomuympäristöreilujuttuja, niinku esin jotai tosi tulisia kivikovia herneitä, joita ostin sieltä viime syyslomalla. Sen kaupan nimi on muuten ”Punnitse ja säästä”. Jostain syystä sitä nimeä muistellessani mua alkoi ihan hirveästi naurattaa. Aloin hihittää ihan hervottomasti, onneksi äänettömästi, mutta kuitenkin tärisin niin että meinasin tuolilta tippua. Sitä ei onneksi huomannu ku ihan vaan pari tyttöä, niitäkin vähän nauratti mun hepulikohtaus. Jotenkin sain sen kuitenkin loppumaan. Mutta ei lysti tähän loppunut: oltiin sitte lopulta harkoista lähössä. ja satuin olemaan ovella samaan aikaan sen Jarin kanssa (joka muuten on iso ja hassu mies). Äkkiä se Jari virnisti ja kysyi multa:”Lähekkö ajeleen?” MITÄ? En ollu uskoa korviani. Mitä on tämä? 

 Lopulta tajusin: se oli viikko sitte nähny ku olin tullu harkkoihin isän kans autolla ja tarkotti siis, että lähenkö mää nyt ajeleen autolla kohti kotia. Siitä sitten jotain puhuttiinki. Kotona mua harmitti, etten tajunnu vastata:”Noh, tämä tuli nyt vähän äkkiä.” Riemua riitti!

Sain synttärilahjaksi akryylivärit. Ne on aivan mahtavat.

Kamomillateen runsaalla juomisella ovi olla odottamattomia vaikutuksia. Kokeilkaa omalla vastuulla.