Kerron lisää

Oikeen kunnon angsteilupäivä tänään. Vaikka tavallaan taas ei, välillä oli kivaa ja välillä olin todella ärsyttävä ja aggressivinen. Omituista. Oikeesti olin välillä vaan aivan raivoissani. Kyllä kai siihenkin joku syy on, mutta ei mitään kovin järkevää ainakaan.

Vietiin Elinan levyjä myyntiin opettajainhuoneeseen ja liitettiin mukaan mainos:”Nyt saatavilla rajoitettu erä rakkaan oppilaanne Elina Henrikssonin ensimmäistä omakustannelevyä! (ensimmäinen A4) Hinta on naurettavat 5 e. (tuotto stuodiokustannuksiin) Kaunista ja rauhallista levyä suosittelee myös Aki Pulkkanen!!!”

Heh. Niin siis se Aki on meiän kuvisope. 

Miksi ihmeessä syön asioita joista tulee paha olo? Niinku esim. karkkia. Hyi. Ällöttää. Petollista että oikeesti muka tekee mieli jotain sokeri- ja lisäainemöykkyjä ja sitte menee ja käyttää niihin viimeiset rahat ja syö ja katuu. HYI. Ja ruokahalu menee. Ja jos ois ees syöny kunnolla niin ei tekis mieli moisia ällötyksiä. Mutta nälissään tekee mieli muka karkkia. Kun ei saa ruokaa. Hei, nostakaamme verensokerit valoakin nopeammin kattoon! Hiphei. Elämä ja hampaat risaseksi.

Perjantaina olin nuvan discossa Tökärillä järjestysmiehenä. Hassua. Oli oikeastaan aika kivaa. Mun kohalle ei sattunu hankalia tapauksia, onneksi. Muutamia pullojakin piti takavarikoida. Siinä valuivat teinien rahat maahan. (*hähhää*)

Tänään oli oikeasti kivat orkesteriharkat. Ja kivaa muutenkin. Ongelmana on nyt rahapula. Äh. Mutta siitä ei puhuta. Ei julkisesti, sillä se voi mennä vääriin korviin. Älkää siis kertoko kaikille.

Ai niin. Saksan arvosana varmistui, se ON m! Jes.

Jaa-a. Ehkä tämä on jonkinlaista tasapainotusta siihen minut hetkellisesti vallanneeseen euforiaan. Paluu maan pinnalle ja silleen. Mutta täällä keikutaan ja oikeasti oon edelleen ihan tyytyväinen. Jos vaan nyt sais nukuttua tarpeeksi niin ois tasasemmasti kivempaa. “Tasasen kivaa!” PAKKO!

Ahh, ihanaa kun on tukka ällöttävän likainen muttei viitsi pestä sitä kun se kannattaa mieluummin pestä huomenna ja muutenkin on ollut koko viikonlopun huippuviehättävänä kotona. HAHAA!

Mutta enpä kirjota mitään. Käytin ajan muuten. HAHAA!

Ihan todella hyvät festarit! Mahtavaa Sanaa, ihmisiä, musiikkia, meininkiä. Mistä voi aloittaa?

Puheet oli todella hyviä, ne kolahti ja virvoitti ihmeellisellä tavalla. Bob Lenz USA:sta puhui ja opetti tosi väkevästi. Sen lisäksi kaikki muutkin puheet, erityisesti Miettisen Jussin messusaarna, oli tosi puhuttelevia. Mulla tuli tosi hyvä uudistunut olo, ihan ku jotain sisällä ois sulanu ja oisin saanu takaisin sen huolettoman Elinan, vähän niin ku ysiluokalla olin. Pitkästä pitkästä aikaa ei pahemmin vaivannu oikein mikään, kokeet oli ohi ja isommat päätä vaivaavat jutut ei niin nyt vaivannukaan:). Ihan uskomatonta. Stressi oli hetkittäin tipotiessään. Ei sitä ees tajunnu että sitä oli ollutkaan. 

Festareilla oli Eeva-Maija, Jani-Matti, Janne, Jonne, Mirka, Jenni ja muitakin kauemmaisia henkilöitä. (Raudaskyläläisiä ja oululaisia ynnä muita ei nyt mainita kun ette oo niin harvinaisia x).) Ihan mieletöntä oli nähdä ja halata esim. Eeva-Maijaa, joka on ollu niin kauan poissa, jossain vitsin Tanskassa (!!!) ;). Ja muutenkin porukka oli ihan hirmu kivaa. Mulle varmaan kaiken kaikkiaan parhaat festarit tähän mennessä:).

Ja nyt jaksaa. Vaikka väsyttääkin ja varmaan jossain vaiheessa stressikin palaa, se on varmaa. Silti ravittuna voi jatkaa matkaa paremmin, kompuroidenkin:). Mulla on ihana jakso! Ei matikkaa tai muuta ilonpilaajaa, kaksi - tai no oikeastaan kolme - kuviksenkurssia, enkkua, äikkää ja uskontoa! Ei voi olla parempaa.

Uu aa, mennään Elinan kans orkesteriin :):):). Se laulaa meidän solistina.

Jakso loppui ja mm. viimeinen pitkän matikan pakollinen kurssi loppui. Huh. Mutta koe on vielä eessä. Nyt se ei kyllä ahista yhtään niin paljon ku viimeksi vaikka en oikeen tiiä onko tämäkään kurssi yhtään paremmilla kantimilla. Tuntee ittensä ihan lusmuksi kun ei oo ollu yhtään tappojaksoa niinku eka ja toka vuonna. Ens jaksossa mulla on eka kertaa viis kurssia, mutta niistä kaks on kuvista jotka ei kyllä oo mitään sinänsä läpihuutokursseja ku haluan paneutua mutta kun on kivaa niin se tuntuu vähän lusmulta kuitenki. Tosi helpottavaa taas että tämä jakso loppu. Poissaolojakin oli tarpeeksi x). Mitä kauemmin lukiossa on, sitä lusmummaksi sitä muuttuu, niin kai se on.

Tänään ajettiin isän kans kaupungissa illalla. Oli kivaa, mutta ruutuun peruuttaminen on vaan tosi vaikeaa. Miten ihmeessä se onnistuu kun ei niitä maan tasalla olevia viivoja vaan voi nähä niin ylhäältä? Muuten oli tosiaan kivaa ja mut puhallutettiinkin. Viisari ei värähtänyt. Haluaisin kyllä pian sen kortin kun käytännön järjestelyt helpottuis huomattavasti. Mun pitäs olla paljon määrätietosempi tän projektin suhteen. Paljon, paljon määrätietosempi. Tuudittaudun ajatukseen, että uuden vähäläksyisemmän jakson aikana otan itteäni niskasta kiinni.

Kurkku perhana on kipeä. Ärsyttää. Flunssa alkaa aina näin.

Oon ollu hyvällä tuulella jo pitkään. Se on vaan parasta. Vaikka tasasen varmaa ei oo niinku joskus oli. Joskus olin vaan aina ihan perusiloinen. Nyt musta on tullu ailahtelevainen, se on tyhmää. Rasittavaa. Idioottimaista. Tai ehkä musta on tullu normaali :D. Noh, ehkä tuo oli jo liioittelua.

Maata näkyvissä -festarit on ens viikonloppuna. Uskomatonta. Siellä ovat Jani-Matti ja Eeva-Maija, yhdysnimiset kaukana oleskelevat ystävämme. Ja monet muutkin (hetkinen… en ite asiassa tiiä ketä kaikkia on oikeasti tulossa, oon vaan olettanu), ja sitten he näkyvät siellä! Ja onhan siellä niitä jotain bändejä ja opetustakin:D.

Kello on liikaa, ihan liikaa siihen nähden että huomenna on orkesteri klo 11-14. Ja sunnuntaina klo 12-15. Että tällanen viikonloppu :P. Jee.