Kerron lisää

Hohhoijaa… Koulu loppuu ihan kohta. Ihan hyvä. Mulle tuottaa nimittäin tätä nykyä suunnattomia vaikeuksia jaksaa mennä tunneille. Ei vaan nappais. Ehkä pitäs nukkua enemmän niin kaikki ois oikeasti helpompaa. Ja ois pirteä, kaunis, fiksu ja filmaattinen.

Koulussa on kivaa, paitsi tunneilla:D. Tai no muut menettelee, mutta matikka tökkii. Eilen Sorvoja laski kaksoistunneista ekan tunnin yhtä laskua. Se oli sitä paitsi ihan kiltin näkönen tehtävä, yo-kokeessa tehtävä numero kuusi. Piti vaan piirtää yhen kulmanpuolittajan suuntainen yksikkövektori, tehtävänanto kaks lausetta. Siihen meni tiiviisti kirjotettuna kaks aanelosta ja 45 minuuttia. Kiva ku se opettajahan sentään vielä tietää koko ajan mitä se on tekemässä ja mitä pitää tehä. Eikä se ees kauheasti selitellyt vaan laski ihan reippaasti. Kiva ku yo-kokeessa on tosiaan se kuus tuntia aikaa.

Mutta olipas kiva kun ystävällinen sielu Matti hieroi hartioitani. Ei kehtaa ikinä pyytää kun oon tosi harvoin oikeasti kipiä. On silti kiva ku hierotaan. Hassua ku on jotenki heti paljo ryhdikkäämpi olo, vaikkei ollu tajunnu olevansa mitenkään lysyssä.  Ruokakin oli tosi hyvää. Jauheliharisottoa, ihan tavallista mutta silti tosi hyvää:). Että kaikenlaista pientä kivaa raskaassa päivässä:).

Kuvisdiplomityö valmistuu! Tänään itse asiassa. Ja huomenna portfoliokin tulee valmiiksi ja perjantaina kirjotetaan sitte essee. Jee:). Loppua kohti paranee:).

Siis kuusitoista tavallista aamua lukiossa vielä jäljellä. Se on vähän! Tavallaan tosi haikeaa. Käteen on tähän mennessä jäänyt:

-paljon uusia ja vanhoja kavereita, jokunen ystäväkin, jotka ovat auttaneet jaksamaan tuskaisina, harmaina, univelkaisina ja huonon tukan päivinä

-on saanut syödä ihan parasta ruokaa ikinä, vieläpä usein ihan parhaassa seurassa ikinä 

-läjäpäin kirjoja, joita en kuitenkaan saa myytyä/annettua kenellekään + kansioittain papereita ja monisteita, joita en varmaan ikinä tuu lueskelemaan

-kuin ihmeen kaupalla kaikki pitkän matikan pakolliset kurssit suoritettuna kasin keskiarvolla (kahdeksassa kurssissa Sorvoja, kahdessa Pisilä:)) 

-kuin ihmeen kaupalla pitkä saksa kirjoitettuna hyvin tuloksin, vaikka päätin kirjoittaa saksan pitkänä vasta viime keväänä 

-paljon kursseja, joista hauskin oli vanhojen tanssit ja tylsin terveystieto, väliin mahtuu paljon (mm. biologian kurssi Elinan kanssa, jossa olimme täysin kauhukakaroita)

-ihania, hassuja - ja ennenkaikkea persoonallisia opettajia, joista pidän vaihtelevissa määrin, mutta kaikista minulla olleista ainakin jonkin verran ja joistakin erittäin paljon; olen myös huomannut, ettei muiden mielipiteitä opettajista tarvitse aina uskoa, vaan on parempi muodostaa omat mielipiteet - yllätyksiä on löytynyt

-yleistä häsellystä koulussa, juoksentelua käytävillä kun on myöhässä, ryntäämisiä väärään luokkaan ja sen jälkeen kompastelua portaissa; kerran gamecuben pelaamista ruokalassa hyppytunnilla, kahvinjuontia opettajainhuoneessa aamulla vuorokauden valvomisen jälkeen, vuorokauden valvomisen jälkeen kokonainen koulupäivä samaan putkeen; avatun kirsikkawunderbaumin piilottaminen atk-luokkaan (näytti olevan siellä vieläkin), yksi äikänaine, joka sai arvosanan a/b, kovaa metelöintiä ruokalassa, toistuvaa selkään- ja muihinkin ruumiinosiin piirtelyä tunnilla Elinan kanssa; lintsauksen varsinainen aloittaminen kakkosella, poissaolokirjan käytön aloittaminen kolmannella luokalla ja täysi-ikäisyyden saavutettua jotain niin omituisia selityksiä poissaolokirjassa, etten meinannut kehdata lopulta palauttaa sitä; fysiikan poisjättäminen, jotta voisi käydä enemmän kuviksen kursseja sekä blogiin kirjoittaminen hyppytunnilla, vaikka pitäisi tehdä matikanläksyjä 

Ja paljon muuta. Olen pitänyt lukiosta. Vaikka nythän se on tietenkin helppo sanoa kun loppu lähenee:).  Noh, pidän myös viimeisestä kurssista, jopa ruotsi inspiroi eikä matikkakaan tunnu vielä ihan kamalalta:). Elämä on kivaa!

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille:). Ajantaju näin joululomalla on mennyt vähän vinksalleen. Kiva on loma ollut. Joululahjaksi sain kivoja juttuja, mm. Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä -kirjan. Pitkästä aikaa tullut oikeasti lukemalla luettua jotain. Aika jännä kirja. Jouluilun lisäksi olen viettänyt lomaani mäkeä laskien, perinteisellä tyylillä hiihtomajalla perhepiirissä sekä laskettelemalla Iso-Syötteellä Markon kanssa. Markon ja Peten kans käytiin kattomassa myös Alexander-leffa, joka oli ihan jees, vaikkakin tosi pitkä. En ois kyllä halunnut olla kattomassa leffaa yhtä aikaa meidän kanssa:D. 

Joo, huhuja on liikkunut monenlaisia enkä varmaan edes kaikkia tiedä, mutta täytyypä myöntää, että tällä kertaa eräät huhut ovat osuneet oikeaan. Ei sitä oikein osaa sanoa miltä tuntuu kun on niin onnellinen. Ja tuntuupa vielä vähän syylliseltäkin olla näin onnellinen, kun hirveän Aasian-katastrofin lisäksi myös joillekin ystävillekään ei kuulu kovin hyvää. Hm. Paradoksaalista.

Lomaa vielä viikko. Viikko! Ihanaa. Jospa tekisi kaikkea kivaa ja hyödylistä. Kirjotuksiin ei kyllä vielä tuu luettua, se on vähän turhan kaukaa haettua. Mutta ihan kohtahan ne kyllä on. Odottaminen kai on pahinta. Niin se oli saksankin kohalta, matikan vihon marginaaleista löytyy merkintöjä siitä, montako päivää kuunteluihin ja kirjallisiin on. Ei se ite tilanne sitte ollu niin kamala. Ku ei ollu sitte kiirekään.

Nyt mulla on se oikea muoviläpyskäajokorttikin:). Se on minusta hieno.