Kerron lisää

Hip hip! Matikka on ohi. Ei enää ikinä! Huuuuuuuuuuh. Ei menny varsinaisesti loistavasti, mutta kyllä se nyt läpi ainaki. Neljä tehtävää laskin kokonaan, kaheksaa tein yhteensä. Ei pelekoa että oisin voinu/osannu/ehtiny tehä kymmentä. Oli kuulemma vaikia nuitten huippujenki mielestä. Jospa pisterajat laskis:P.

Mutta kaiken mahollisen ärsytyksen poisti se, että reaali ja enkku oli menny huipusti. Aaaah. Tuli niin hyvä mieli ku kanslisti heti sano että olipa menny hyvin:). Äikän tiiän vasta perjantaina, Riitta oli kuulemma lukenu sen mutta ei vielä osannu sanoa. Kuulostaa pahalta:/. 

Mutta nyt se on ohi. Henrikssonin Jorma sanoi meitä (siis Elinaa ja mua) koulunsa käyneiksi . Hassua. Mutta niin se on, ainakin hetkeksi. Ei oo vielä mikään mieletön wohoo-fiilis. Tekemistä riittää kyllä vaikka koulu loppus. Mutta nyt on aikaa! Mun pitää soittaa, hakea töitä ja tehä ennakkotehtävät. Ja sen lisäksi kaikki kiva päälle:). Vaikka soittaminen ja ennakkotehtävät on kyllä kivoja. Ja niihin pitäs paneutua. Pitäs päästä opiskelemaan. Pitäs suorittaa kurssitutkinto nyt keväällä. Pitäs soittaa kaksissa häissä ja yksissä hautajaisissa. Edelliset on jo ens perjantaina.

Jotenki kauhian täys olo, siis fyysisesti. En syöny tällä kertaa varmaan ku puolet eväistä kirjotuksissa (!!!). Nyt ei oikein ollu aikaa eikä tehny ees mieli. Sitte käytiin vielä Alto Maressa Elinan, Markon ja Tatun kans. Otettiin Elinan kans Alto Maren minipitsa puoliksi ja söin puolikkaastani puolet.

Eilen oli ihan tosi hauskaa Markolla. Se vaan aina voittaa mut painissa. Se on kyllä hyvä juttu:). Silti minä pistän vastaan minkä kerkiän. Joskus on vaan hauskaa olla. Tai monesti. 

Oon Hannalla, luetaan matikkaa. Olin täällä myös eilen ja toissapäivänä ja oon tosi ilonen ku on saanu tosiaan jotain tehtyäkin ja on muistunut asioita mieleen. Eilen Mikakin oli täällä ja tänään Irina. Oli kiva nähdä Irinaa pitkästä aikaa.

Oli kiirastorstai, oli pitkäperjantai ja oli lauantaina pääsiäisyön messu. Keskiviikkona oltiin laulamassa Saloisten kirkossa, meitä oli Mika, Juho, Sonja, Ella ja Elina ja Elina. Minusta tuntui että kuulosti hyvältä. Poikaäänet tuo sellasen tosi hienon vivahteen ja oli hyvä fiiwis laulaa:). Kiirastorstaina oltiin Pattijoen kirkossa Elinan ja veljensä Jannen kanssa. Oltiin vähä rauhattomassa mielentilassa ja välillä nauratti ihan väärissä paikoissa. Hmm… Pitkäperjantain jumis oli tosi jees, olin siellä Markon kans. Mika istu meidän takana sylissään 5-vuotias veljenpoikansa. Oli hirmu symppistä. “Tuolla on pappeja!” 

Marko on ollu nyt partioleirillä, tavallaan kai ihan hyvä niin oon saanu luettua tätä matikkaa. On ollu oikeasti mukava laskea, hyvässä seurassa seki on paljo kivempaa ja on oikeasti ihan uskomaton tunne ku välillä osaakin jotain:). Paljon, paljon ois kyllä kerrattavaa mutta ihan kaikkea ei ehi. Ja tänään ois viimenen hetki laskea omalla laskimella ja käyttää taulukkokirjaa ku ne pitää viedä huomenna viim. klo 9 koululle tarkistettavaksi.

En hae tänä vuonna Taikkiin. Tulin siihen tulokseen lopullisesti tajuttuani etten yksinkertaisesti ehdi miettiä elämää tylsempiä ennakkotehtäviä, tehdä niitä ja postittaa torstaihin mennessä. Torstaihin!?! Ja matikan kirjotukset on keskiviikkona!?! Omituista. Rovaniemelle ne pitää olla paljo myöhemmin ja siellä hakuaikaki alko aiemmin. Ja sinne on sitä paitsi paljo kivemmat ennakkotehtävät. Ja mitä enemmän asiaa oon miettiny, oon tullu siihen tulokseen, että Roi ois mulle Helsinkiä parempi paikka. Se on kaiken lisäksi lähellä. Tai ainaki lähempänä. Ei kuitenkaan Oulussa. En pidä Oulusta, oikeastaan ajatus Oulussa asumisesta kammoksuttaa. Ja jos en pääse vielä sinne, meen tosi mielelläni Liminkaan. Jos pääsisin nyt Hkiin enkä Rovaniemelle, harmittais ku oisin voinu mennä Liminkaan ja pyrkiä uudestaan Rovaniemelle. Ja mua houkuttais hulluna pitää välivuosi. Mutta oisin kyllä huippumielissäni jos pääsisin jo Rovaniemelle. Että molempi parempi:). Ja ku en lähe Helsinkiin pääsykokeisiin, pääsen soittaan orkesterin konserttiin viimesen kerran. Hip hip! 

Dippadii. Eilen oli sitte kuitenki kivaa vaikka päivä alko vähä ankeissa tunnelmissa. Kävin tosiaan Markon kans kahvilla ja oli tosi kivaa. Käytiin divarissa ja Marko osti aivan tosi hassun levyn. Siinä on tosi tarttuva täytebiisi ja se jäi päähän soimaan:). Sitte menin orkesteriin, vaikka oisin kai voinu olla poiski. Menin kuitenki ku ens viikolla ei oo ja oon ollu sieltä pois jo kahesti. Sinänsä kyllä vähä epävarmaa ku luultavasti en voi ees olla soittamassa konsertissa. Se on harmi, koska on kivoja kappaleita ja haluaisin olla soittamassa vielä viimesen kerran. Snif!

Mentiin sitte illalla Markolle, tai minä menin ja Jukka ja Janne (H) tuli sinne myös. Oli hauskaa, katottiin Blondin kosto:). Myöhemmin tuli myös Mika ja Elina. Lopulta mentiin Torigrillille, autot oli tyylikkäästi siinä rivissä ja minä sain sitte tilailla kaikille ruokia. Oli kyllä ihan hirmu mukavaa ja kivaa ja hauskaa:).

Oon nyt koululla. Käytiin kysymässä tuloksia, oli kuulemma menny uskonnon vastaukset hyvin. Virta-Kangas ei ollu vielä lukena kaikkia ja Mutkallakaan ei ollu tuloksia. Saartoala oli tarkistanu enkun monivalinnat, oli menny hyvin. Oli kuulemma ollu vaikiat.

Huomenna on ruotsi. Aattelin opetella muutaman vaikea rakenteen jotka voin sitte tunkia aineeseen. Saapa nähä mitä siitä tulee:).

Nyt oon sitte kirjottanu sen toisenki äikänaineen. En oo kovin optimistinen. Paska ku äikän piti olla se aine, mistä nyt sen ällän ois oikeasti voinu saada. Eipä taia tulla. Mun viikko sitte kirjottama mässäilyaine oli kuulemma muuten hyvä, mutta minä älyn jättiläinen en ollu viitannu aineistoon aivan tarpeeksi. Hyvönen oli kyllä epävarma sen suhteen ja aiko luetuttaa sen myös muilla äikänopeilla, mutta siinä een paikkeilla se kuitenki on.  Ja tuo aine ei ollu niin hyvä mun mielestä ku edellinen. Kirjotin “rakkauden ja seksin merkityksestä yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta”. Oli siellä yks kohta mihin olin ees vähä tyytyväinen, jos en nyt aivan mielissäni ois ollutkaan. Kirjotin siitä, kuinka media keskittyy enemmän seksiin ja siinä kirjotin, että kiihottumisen resepti on yksinkertaisempi kuin rakastumisen. Laittamalla mainokset täyteen paljasta lihaa markkinoijat toimivat järkensä perusteella - ja kassat täyttyvät. Elina ja Antti kuuli ensin että “kassit täyttyvät”. Siinä ois ollu sentään kaksoismerkitys. Plääääh.

Ja minä katoin eilen Diilin. Jari Sarasvuo on tosi kumma, ku se ärsyttää jonku verran, mutta se on oikeasti ihan paras. Ihan paras. Siitä tuli tosi tsemppifiilis. Eipä silti välttis onnistunut. Toisaalta tämähän on tosiaan tämä kokeenjälkeinen masennusloppupäivä, mutta se viime aineen kohtalo kyllä teki musta pessimistisemmän. Typerää sinänsä, eehän nyt on tosi hyvä arvosana. Olin kuitenki saanu sekä vika kurssin koeaineesta ja tenttiaineestä ällät, siksi se kai ärsytti. Ja Marjaniemi vielä sillon sano, että jos tällai kirjotat niin ällältä ei voi välttyä. Ei tollasta saa sanoa. Tai saa kai. Äh. Ärsyttää.

Tänään meen orkesteriin. Pitäs lukea ruottia. Ja matikkaa. Mutta oon ollu pois orkesterista jo kahesti. Toisaalta mulla on kirjotukset. Toisaalta ens viikolla ei ees ois orkesteria niin kai minä meen nyt kuitenki. Ja nyt meen kahaville markon kans. Vaikka en minä kahvia juo. Meinas muuten tulla aamulla paniikki ku autonavaimia ei löytyny mistään. Isä oli jo ajamassa mua hakemaan ku löysin jotku sata vuotta hukassa olleet avaimet penkin alta. Meille soitti tänä aamuna kotiin joku joka oli ihan hiljaa. Varmaan vahinkosoitto. Silti laitettiin kaikki ovet tarkasti lukkoon.

Hyy hyy. Toivottavasti tämä fontti ei oo liika pientä. Ku musta tää on nätimpää ja näkee vieläpä koko tekstin kerralla, minä ainakin saan siitä paremman käsityksen. Ku en minä sentään niin pitkästi (kai) kirjota, että tällä fonttikoolla tulis tosi korkea teksti.

Kävin lukemassa Tynin Ninan nettipäiväkirjaa, oli kiva:). Minusta on kiva lukea toisten nettipäiväkirjoja, mutta aina ku luen sellasten ihmisten blogeja, joiden tekijät ei varmaan tiiä mun niitä lukevan, mulle tulee tirkistelyolo. Ja sitäpaitsi musta tuntuu, ettei kukaan lue mun blogia. että periaatteessa on kai aika sama mitä tänne kirjotan. Ja kuitenkaan en voi, koska mitä jos..? Ääh. Loppujen lopuksi musta on vaan kiva kirjottaa. Mutta voisin kirjottaa enempi. Aina joskus jaksaa, aina ei.

Hyvösen Riitta arvostelee mun äikänaineen, sille voi soittaa viikonloppuna tai käyä sen luokassa huomenna klo 1300-1530. Mieluummin kävisin siellä, musta on monesti vaivaannuttavaa olla puhelimessa tollasissa vähän virallisemmissa yhteyksissä. Vaikka ei tuo kyllä oo niin paha, koskapa siinä on ihan järkevä ja odotettavissa oleva syy. Ärsyttävää on hoitaa puhelimitse asioita kaavalla ole kohtelias - esittele selvästi nimesi ja asiasi ja niin edelleen. Tänään kävin Rautaruukilla. Tai siis Ruukilla. Oikeasti, tuntu hassulta ku se paikka on tavallaan tuttu ku oon käyny äitin ja isän työpaikoilla aina joskus läpi koko lyhyen tähänastisen elämäni. Ja sitte nähä joku maailman tutuin äiti tai isä siellä töissä, ne on oikeasti jossain oikeissa töissä ja tietää ne talon tavat, tuntee ihmiset ja hoitaa niitä hommia joista mulla ei oikein oo käsitystä. Siellä tuntee ittensä ihan junioriksi. Ja sitte sen jälkeen tulin tänne kouluun. Tämä on niin tuttu! Ja tämähän on yhtä lailla aikuisten ihmisten, opettajien leipätyöpaikka. Haluankohan minäkin opettajaksi vain siksi, että kouluympäristö on niin tuttu? Ja että saa olla tekemisissä nuorten kans, ku vanhat on niin pelottavia. Toisaalta sitte ku on itekki vanha, niin ne muut vanhat on samanikäsiä. Sherlock. Äääh. En erityisemmin pidä virallisesta asioinnista esim. joissain virastoissa. Kai siihen on vaan pakko totutella. Täyttää kaavakkeita. xP

Huomenna on enkun kirjotukset. Toivon että ne menis hyvin. Enkku on kuitenki mun paras aine. Ainut mistä mulla on puhdas suora. Piti päästä sanomaan:). 

Tänä aamuna tunsin itseni erityisen epäviehättäväksi. Kävin sitte hiihtämässä tunnin ja sen jälkeen suihkussa. Helpotti. Ainaki vähän. Oli puhdas ja tehny jotain järkevää. Sitte söin terveellisen aamupalan, oikeasti. Oli sitäpaitti ihan törkeän hyvää, leivän päällä oli mm. makrillia. Ei voi olla makrillia, paitsi että voi. Se on parempaa ku tonnikala, se oli tomaattikastikkeessa. Leivällä oli myös ruohosipulicremebonjouria (vähärasvaista), hyvää tomaattia (nykyään on monesti myös pahaa) ja juustoa (vähärasvaista Oltermannia). Tomaattipussin kylessä olevassa tarrassa luki “papaija”:D. Nauroin ääneen. Niin käy monesti ollessani yksin kotona. Ja kokeessakin, mutta silloin koitan pidätellä etten häirittis muita. Vaikka ei se aina onnistu, anteeksi. Sitte oli vielä kevytviiliä mustaviinimarjoilla (eli ei ollu sokeria vaikka oli tosi hyvää) ja vihreää oriental tchae -teetä oikeista teenlehdistä. Leipä, tai oikeastaan tomaatit, oli vaan aluksi liika kuumaa ku lämmitin sitä. Leipä oli tietenkin ruispalaa, niinku aina. Mutta hyvää, koska oli tuoretta. En ole terveysintoilija, mutta yritä kovasti, mun pitäs. Mutta miksi jotkut on ajanu moottorikelkoilla ladun monesta kohasta pilalle? Ja miksi, miksi keskellä metsää ladun varressa oli suklaapatukan muovikääre?? Se tais jäähä mun takin taskuun, pitäs pestä se takki.

Huomenna enkun kirjotukset, huomenna Marko tulee illalla sieltä Lohjalta, huomenna tulee myös Eeva-Maija Tanskasta:). Ja reaali on ohi, mun ei tarvi enää lukea siihen:). Haluaisin tosi kovasti nähä sen Untergang-leffan.

Reaali on nyt siis kirjotettu! Kivvaa:). Vastasin viiteen uskonnon ja kolmeen historian kysymykseen, ei menny viimesen illan uskonnon lukemiset hukkaan. Olin lukenu etiikan käsitteet vielä läpi ja sitte osasin käyttää niitä vastatessani terveydenhuollon priorisoinnin etiikkaan. Äääh, en jaksa selittää siitä kokeesta. Ei jaksa. Niitä kysymyksiä oli tarpeeksi, liikaakin ku tuli valinnanvaikeutta ja aika riitti ihan hyvin - tiiä sitte onko se hyvä asia, ehkä vastasin ihan suppeasti kaikkeen tai jotain. Oli hassua, varsinki se ku kävin neljän ekan tunnin aikana neljästi vessassa. Oli vaan pakko. (Ei, mulla ei ollu maha sekasi - tai ei ainakaan niin että se ois ollu se vessassakäynnin syy.) Juton ilme oli kolmannella kerralla aika kysyvä:D.

Elinan ja Jokelan Antin kans käytiin kattomassa Paha maa. Se oli tosi synkkä, mutta tosi hyvä. Voiko sanoa pitäneensä elokuvasta, joka oli monesti aika kuvottava? Ku kyllä minä kuitenki.

Limingasta tuli kirje, pääsen sinne opiskelemaan ens vuonna! Vaikka tosi jee, sinne pääsee kaikki:). Mutta ainaki tiiän mitä ens vuonna teen jos en muualle pääse. Ja sinne menisin kyllä aika mielelläni. mielelläänki:). Vaikka kyllä minä pyrin tosissani taikkiin. Sitäpaitti Antti inspiroi mua ennakkotehtävää varten. Olin aika umpikujassa, mutta yksinkertaisella heitolla Antti avas aika monta lukkoa. Että eiköhän tämä tästä, se alku on aina vaikeinta:).

Meen soittaan Markolle. Ylihuomenna se jo tulee. Tv:stä tulee taitoluistelua, tykkään siitäki paljon:).

Ilpo Tiihonen: Kesäillan kevyt käsitteellisyys

Oi kesäiltaa, sen illallisuutta/Oi sen ihmeiden ilmeistä sillallisuutta/ Kun yöhön yhtyy laineettomuus/ Ja ryhtyy ihmiseen paineettomuus.

Oi lehmisyyttä ja ihmisyyttä/ oi värjyvän väreilevyyttä,/ viatonten vaarattomuutta/ ja laajuuden levollisuutta - / uikun poikasta, viittä kuutta/ ja syvää vettä, sylillisyyttä.

Oi peilitaivaamme sinisen siirtyvyys/ ja kuusten latvallisuus, pyhä piirtyvyys,/ ja mustan laulajan huililevuus./ Sisäkkäisyys, muiluilevuus!

Ja oi joutilaan joutavaa joutavaisuutta/ ja oi soutajan sukkulaa soutavaisuutta/ lomamatkalla äärettömyyteen/ ja oi rannalla onkijan pyyteettömyys,/ solavuksen syytettömyys,/ kun pää on päätynyt jäärättömyyteen.

Suven suuruus, suvi suvi, sen kaikuilevuutta,/ saunasauhujen haikuilevuutta, lip lap/ laiturillisuus, lip lap kiikuttavuus/ ja ihon alaston liikuttavuus/ ja korkea kaikujen lokillisuus/ ja pihapiirien kokillisuus.

Oi salmisuus, ulappuus, virrallisuus/ Oi höyhenenkeveä irrallisuus/ ja maan seiminen staatillisuus

ja kesätyvenen paatillisuus.

Oi lehmisyys, ihmisyys, levollisuus, /oi suomenhevosten suopea hevollisuus,/ ketunpoikien raikuli revollisuus,/ pyiden pyisyys ja kyiden kyisyys,/ oi vielä kaukana syys, tyly yisyys!

Oi mikroskooppinen multava matous,/ voikukkien aurinkosatous,/ pientarillinen heinyys,m sen uhojahtavuus/ ja juolaheinien mieleenjuolahtavuus/ ja suolaheinien suloinen suolaisuus!/ Oi kaikkien rakkaiden kielillä kuolaisuus/ kuin lemmenvuokkojen tuoksujen vuolaisuus/ ja mesiheinien huumaava kiimallisuus/ Ja huulikukkasten melkeinpä liimallisuus.

niin, ja onnen laidalla ohdakkeisuus./ Vaan kohta kohdalta kaikkeuden kohdakkeisuus/ ja viite viitteeltä vihreä viitteellisyys/ soi ihmislaulujen liitteellisyys!/ Oi kaikki lehmisyys, ihmisyys, leijallisuus/ ja pilvikorkeus, korkeuden laulullisuus/ kuin taivashuoneemme huoneentaulullisuus,/ oi kesän heijallerii, kaikki heijallisuus!

(Teoksesta Eros, Lemmenlyriikkaa, 2000)

Hih. Kaikkea hassua sitä löytää. Tämä on Ylioppilasaineita 2004 -kirjasta. Kirjoitin tästä ennen joulua analyysin. Varmaan hauskimpia runoja mitä tiiän. Luin äitille joka taivasteli. (Erityisesti runon nimi on aika kevyt.) Joop. Huomenna reaaliiik.

Äikän aineistoaine on ohi! Takanapäin. Förbi. Ei enää koskaan aineistoainetta. (Toivottavasti, ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.) Oli kai ihan jees, aiheet kyllä aika ikäviä. Kaikki liitty ruokaan. Sillai tylsästi. Kirjotin sitte mässäilystä. Pohjatekstinä oli Jaakko Heinimäen teksti samasta aiheesta, käsiteltiin sitä siinä niinku yhtenä seittemästä kuolemansynnistä. Kaikkea semmosta. Aika vaan meinas loppua kesken, viimenen melkeen sivun pitunen kappale oli kirjottamatta ku Peltoniemi jo huhuili että viis minuuttia aikaa. Siinä meinas tulla äitiä ikävä, mutta kuin ihmeen kaupalla sain väännettyä sen loppuun. Vaikka käytin kyllä hyväksi yleistä hälinätilannetta, siellä oli muutama muukin mattimyöhänen. Saapa nähä mitä tulee. Olin unohtanu lusikat kuitenki sitte kassiini, olin niitä ruokalasta ottanu. Ne oli siis kertakäyttösiä, en ainakaan vielä tunnustaudu kleptomaaniksi:D. No Saartoalan ystävällisellä avustuksella sain Elinalta lusikan. Pyysin Ritvaa pyytämään ku tiesin että Elinalla pitäs olla kaks. Elina oli vissiin ensin vähän säikähtäny ku se oli kysyny että onko sillä kaks lusikkaa. Se ei siis ollu luvatonta, vaan Sivosen Elina tarvi:D. Hih.

REAALI. Se on yli huomenna. Hui. Mutta toisaalta: ylihuomenna se on ohi!

Marko on koko viikon koulutuksessa. Lohjalla asti! Vaikka tavallaanhan on ihan sama onko se Lohjalla vai jossain muualla jos sitä ei kuitenkaan nää :(. Mutta ainaki se on Suomessa niin puheluhinnat on samat. Mää oon vaan ihan pöpi:).

Voi vitsi! Maailma on kummallinen. Heikki Peltoniemi on lukion uusi rehtori - on muuten viides mun aikana - ja saanut koululla suurta suosiota. Isä kerto radiouutisista kuulleensa, että Raahen lukion rehtorinvalinnasta on taas valitettu. Oiskohan tähän ollut vaikuttamassa jälleen kerran eräs nimeltämainitsematon naisopettaja jonka nimen kaikki kyllä tietää (paitsi jos on vanhentunutta tietoa)? Nyt vedotaan kuulemma tasa-arvolakiin. No voi harmi ku Heikki sattuu olemaan mies. Toinen hassu juttu on tämän päivän Raahen Seudussa. Mielipidepalstalle joku lähettänyt viestin, jossa käsittelee suomen kieltä. Ja kirjoittaa suomen kieltä ihan miten sattuu. Jotenkin hupaisa. Pitäisi näyttää Riitalle. Se on siis mun sisko. Opiskeli yhen vuoden suomea Oulussa. Tai Mirkalle tai Sussulle, ne opiskelee suomea nyt, Jyväskylässä (Suomen Ateena) ja Helsingissä (Pohjolan valkea kaupunki). Vaikka mikäpä minä olen muiden suomea arvostelemaan tällaisella epäkelvolla weblog-suomellani, mutta on se aina huvittava. Siis juuri aiheensa takia, RS:n mielipidepalstallahan näkyy vaikka minkälaista kieltä. Eikä ainoastaan mielipidepalstalla. Kai niillä on siellä kiire. Vaikka kaikkea ei senkään piikkiin voi kyllä laittaa.

No joo. Mietin että värjäisinkö hiuksia. Ekaa kertaa elämässä. Ois jo ohi nämä kirjotukset. Lähtis tämä jännitys joka pienenä kilkuttelee koko ajan jossain takaraivossa ja joskus voimistuu sietämättömäksi paukkeeksi. Argh. Mulla ois vaikka mitä suunnitelmia kirjotusten jälkeiselle ajalle.

Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani. (Ps. 193:18b)

Niin oon siis siinä menossa. Oon saanu luettua tänään laadullisesti hyvin, määrällisesti en niin hyvin. Huomenna on äikän tenti kymmeneltä. Aion vakaasti ehtiä käymään läpi koko yhteiskuntaopin huomenna. Onneksi se kirja ei oo kovin paksu ja monet asiat on tuttuja. On se silti vähä siinä ja siinä että miten menee. Alle viikko reaaliin! Uskontoa en oo ees kokonaan lukenu, kolmas kurssi taitaa jäähä lukematta, se nyt on kuitenki tutuin, tuorein ja helpoin. Viikonloppuun jää se uskonto sitte. Tyhmä Elina, miksi minä oon saanu kuitenki kaikista hyvistä ja mahtavista päätöksistäni huolimatta itelleni kiireen aikaseksi? Toisaalta annan itelleni propsit siitä, että todennäköisempää olisi ollut, että olisin lukenut paljo huonommin ku mitä nyt oon.

Kävin kattomassa Galleria Myötätuulessa tilataidenäyttelyn. Se oli tosi jännä ja jäi kyllä mieleen. Siellä oli toissatiistaina ko. taiteilijan performanssi. En oo ikinä nähny performanssia. On kyllä tosi paljon muutaki mitä en oo tehny ja nähny mitä haluaisin ja mikä ois vielä ihan saavutettavissa. Kirjastossa tulee melkein aina se olo, että tekis mieli lukea kaikkia mahollisia kirjoja että vois ymmärtää jotain asioita enemmän. Oikeasti, monet kirjat on vaan muuttanu mun ajatustapoja yllättävänkin paljon. Olisin ihan eri ihminen jos jotku opukset ois jääny kahlaamatta. Tai elokuvat kattomatta. Sitte tulee outo olo ku aattelee että voin saada jatkuvasti uusia ajattelutapoja, jos vaan saan tietynlaisia virikkeitä. Jokainen muhun jollain tavalla vaikuttanut kirja kulkee jatkuvasti mukana ja tulee tietynlaisissa tilanteissa mieleen. Vaikka suurimman osan sitä kyllä unohtaa. Mutta jotku asiat jää mieleen.

Mitähän mää taas sepustan..? Hanna tulee kohta tänne kirjastoon, mennään Pattijoelle kynttilähiihtoon. Oisin menny Raahen srk-kodille körttiseuroihin mutten viitti mennä ku Elina ei tullukaan. Ne menee Kultalaan, siellä on riparin vierailupäivä. Elinalla on ajokortti:).

Mun hampaat tuntuu likasilta :P. Mutta mitenpä niitä pesee ku on niin kaukana kotoa? *snif*

Ostin eilen päiväkirjan. Siis sellasen perinteisen kannet ja sivuja -version. Luin vanhoja päiväkirjamerkintöjä vuodelta 2000 ja olin järkyttynyt ja huvittunut. Vanhojen päiväkirjojen lukeminen tuntuu aina niin omituiselta! Mutta se auttaa muistamaan kaikkia niitä senhetkisiä ajatuksia ja taphtumia. Ja ymmärtää itteään paremmin. Siksi onkin sääli, etten oo kirjottanu oikeaa päiväkirjaa pitkään aikaan. Yli vuoteen itse asiassa.

No pöö. Oon kirjastossa, alan kohta lukea mutta tulin ensin koneelle. Tosi fiksua. Toisaalta on hyvä että täällä on tosiaan rajoitettu tuo aika, loppuu kymmenen minuutin päästä.

Tällä viikolla oon oikeasti koittanu lukea. On tullu viime hetken paniikki. Jotenki tuntuu että oon nyt niin yksin tän lukemiseni kans ku en oo pitkään aikaan nähny muita abeja. Ja eilen luin kotona, mikä onnistu toisaalta ja toisaalta. Paitsi että nukahin välillä. Meinasin oikeasti tulla hulluksi ku ulkona paisto aurinko. Tuntu että ois pakko lähtä ulos vaikka hiihtämään, mutta sitte vaan pakotin itteni pysymään sisällä ku aattelin sitä että koulussaki vaan ollaan vaikka ois kuin hyvä ilma. Ehkä pitäs jotenki käydä nopeesti ulkona, niinku välitunnilla. Mutta paljo inspaa. Oishan mulla kyllä Ressu seurana ja oon sinänsä tottunu olemaan kotona yksin, mutta ei siitä aina osaa nauttia. Tuntuu että haluais välillä olla jossain missä on ihmisiä. Illalla olin kyllä sitte Markolla, katottiin Dancer in the dark. Mulla tuli lauantaina ruotsin tentissä sellanen olo, että nyt ois pakko nähä se leffa taas. Hassua.

Luin Elinahin nettipäiväkirjaa ja tuli tosi outo olo ku en oo nähny sitä ku viimeksi… perjantaina. Hui. Ois kiva nähä sitä, mutta ku minä luen päivällä enkä viitsi valvoa siksi myöhään ja meiän rytmit taitaa mennä vähä ristiin :/. Ku päivällä voisin käydä siellä mutta sitte en lukis. Pittää koittaa järestää. Oiskohan se tänä iltana vapaalla? On kyllä vähä kärsimystä tällanen ku ei oo muuta pakottajaa ku minä ite. Nyt vois ihan hyvin vaan vetää lonkkaa mutta en uskalla. Mua on alkanu pelottaa reaali. En oikeasti tajua/muista mitään, tai siltä tuntuu. Tuntee ittensä ihan typeräksi ja mitään osaamattomaksi. Se tuhannen Suomen historian käännekohtia -kirja on niin sekava! En kestä. Jotenki aika vaan loppuu. Ööööh.

Nyt pitää lähtä.