Kerron lisää

Ollaan Elinalla Juhon, Mikan ja Elinan ja mun kans, meillä on kivaa, meillä on kiva porukka:). Juho laulo just äsken tosi herkän “Fuck her gently” -biisin ja Elina repes ku lopussa Juho näyttää hauskalta. Laulu oli kyllä kans aika hauska, groteski mutta herkkä ja nätti. Eniten hauska:D. Me revetään täällä, varsinki Elina:D. Ja me lauletaan. Viihdytään!

Käytiin tänään Elinan ja Similän Jennin kans vaatekaupoissa kattelemassa Jennille vaatetta. Kokeiltiin sitte Elinan kans ylioppilaslakkeja, tuntu tosi hassulta. Nytkö me ollaan jo näin isoja? Niin kai sitte. Varattiin lakit ku löydettiin sopivat, myyjä oli kiva. “Voi että mää voin oikein kuvitella ku teillä on ne mekot ja kaikki” , “Sulla on niin ihanat hiukset - ja sulla kans!” Oli kyllä siis hirmu kivaa se:). Oli hauska päivä, oli All my loving -harkat ja mentiin sitte Pekkatorin suojatielle kuvattavaksi (Juho-rukka oli asiaankuuluvasti avojaloin ja nyt sen kurkku on käheä - no joo, se on kuulemma myös laulanu tänään enemmän ku ikinä että voi kuulemma johtua myös siitä). Sittemmin olin Cupissa, Jarno Markuksen mielestä näytin liian vähän nukkuneelta:), siellä oli myös Esa joka söi myöhemmin tikkaria. Joka oli kyllä Elinalta mulle, mutta kun minä en nyt syö karkkia tällä hetkellä. Oli kuitenki kivasti ajateltu Elinalta, siitä tuli hyvä mieli:). Laitettiin sitte Elinan, Sannan ja Sonjan kans julisteita kaupungille ja jaeltiin ihmisille lentolehtisiä - se oli merkillisen tuntuista. Ihmiset on niin erilaisia.

Miksi nykyään menestyy ja radioissa soi jatkuvasti ähkintämusiikki? Siis tällanen (useimmiten R’n B-tyylinen) tosi “eroottinen” hittirenkutus. Tällasia biisejä on ihan hulluna ja kaikki ne kuulostaa samalta. “Fiilin’ sexyy–y-yyh-yy-hh-y-y-h-y-h-y-h-y-hh” Jee jee. Nämä “laulajat” ei kuulosta enää ees saaneilta vaan saavilta. Mun mielestä tollasella ei oo hirveästi laulun tai musiikin kans tekemistä. Ei siinä mitän, että sellaista musiikkia tehdään, kyllähän sitä nyt tehdään vaikka millaista musiikkia, mutta miksi, miksi sitä soitetaan radioissa? Sen täytyy olla tykättyä musiikkia, ei kai sitä muuten soitettais koska silloin kukaan ei kuuntelis niitä shitmusic-radiokanavia. Mutta ihmiset kuuntelee. Miksi? Vaikka sitä joitain radiokanavia kuunnellessa on vaikea uskoa, on olemassa myös hyvää musiikkia. Ja sitä on niin monenlaista. Ehkä musta vaan tuntuu että sitä tulee niin paljo, mutta se rassaa. Blll.

Vätystää jo. En oo tottunu enää valvomaan näin myöhään. Täällä on tosi mukavaa.

Marko on Kajaanissa, tulee onneksi jo huomenna.

Kävin hammaslääkärissä, sain ajan kesäkuulle ja leikkausajan elokuulle (kääk). Se hampaantyngän alue on yllättäen tulehtunu, sain antibiootteja. Ja lähetteen röntgeniin, joten ajelin sitte (oli kerranki jopa auto) Raaheen kuvattavaksi. Oli aika hassua. Mutta homma hoitu tosi vaivattomasti ja nopeasti, melkein ois voinu enemmänki lukea sitä Seuraa, se jäi vähä kesken.

Kävin tosiaan kampaajalla. Mulla on nyt värjätyt hiukset, hui. Niissä on siis vaaleita raitoja. Oon ihan tyytyväinen, toivon kyllä että tuo raidallisuus vähä pehmenee kesäauringon myötä. On hassua kattoa peiliin ku näyttää erilaiselta. Siellä kampaamossa sellanen nuori harjottelijatyttö tuli hipelöimään mun hiuksia (ennen ku niille oli tehty mitään) ja ihasteli ku ne oli siitä niin pitkät. Kerroin sille, että mulla on aina ollu pitkät ja että en oo ikinä ennen värjänny niitä. Se hämmästy, ei meinannu uskoa että mulla oli ihan oma väri. (Tässä vaiheessa iski mulle tietenki epäilys. Mitä vikaa mun omassa värissä muka on? Ei kai mitään, se on vaan tuntunu jo aika kauan aika tunkkaselta.) No oon aika tyytyväinen nyt, ehkäpä totun tähän joskus pitkien aikojen kuluttua. Tai sitte tosi äkkiä.

Tämä päivä vaikuttaa kivalta, oon koululla, oli kuorokeikka italialaisille ja muille. Meni kivasti, meillä oli koreografioita, jotka vois olla huonoja mutta musta ne ei kyllä ollu. Mutta nyt pitää mennä, nuo tytöt haluaa jo syömäääään. Kirjotan myöh. lisää. 

Mulla on hammas kipeä. Mulla ei oo ikinä aiemmin ollu suurempia ongelmia purukaluston kanssa, mutta nyt parisen kuukautta sitte puhjennutta viisaudenhammasta alko jomottaa. Vaikka ei sitä koko hammasta oikeastaan vielä ees oo, vaan on vaan pieni nysä. Mutta aivan hirviän kipiä ien! Kammottavaa. Nyt tuntuu jo vähä paremmalta ku tuo kuussatanen Burana alkaa vihdoin vaikuttaa.

Muuten päivä on ollu tosi jees. Aamulla kännykkä herätti, painoin torkkua. Laitoin silmät kiinni - ja herätys meni päälle välittömästi. Tuntu tosi kummalliselta, painoin torkkua uudestaan. Ehdin just ehkä sulkea taas silmät kun se taas heti herätti. Ei siinä puhelimessa mitään vikaa ollu, se aika vaan tuntu menevän niin nopeasti. Kolmannen kerran jälkeen luovutin ja kampesin itseni suihkuun. Ihan turhaan painoin torkkua. Ei ollu mitään hyötyä. Tuntuis aika mahottomalle alkaa nyt käydä taas koulua. Herään kyllä itsestäni siinä yheksän maissa, mutta tuo ennen seittemää nousu tuntu aivan epäinhimilliseltä. Miten siihen on joskus kyennyt?

Hengailin Äsärissä tunteroisen, koska posti aukeski vasta yheksältä. Munhan piti siis mennä tosiaan jo kaheksaksi äitin ja isän kyytillä kaupunkiin, ku meiän toista autoa ei oo vieläkään saatu korjautukselta. Marko tuli kaupunkiin ja mentiin Apsille aamukahville. Apsi aamuisin on tavallaan samanlainen aamuisin ku iltaisinki, siellä on vaan vanhoja miehiä teinien sijaan :D. Sinne tupsahti myös Elinan eno Pekurin Jorma. Sen kanssa jotain siinä juteltiin:).

Postitettiin hakulomake ja ennakkotehtävät Rovaniemelle Lapin yliopistoon (tein viimeisen valmiiksi edellisenä yönä ja puhuin vielä Elinan kans puhelimessa, jonka takia sainki unta vaan n. reilu viis tuntia), käytiin kaupoissa ja mentiin Markolle. Sain vähä nukuttua ja sitte siivottiin. Varsinki Marko. Se tykkää siivota:). Ei siinä ite siivoamisessa kyllä oikeastaan mitään riepovaa ookkaan, siihen vaan liittyy niin paljon negatiivisia assosiaatioita siivoamisnalkutuksen ja -voivottelun sekä oman saamattomuuden tunteen ja aloittamisen vaikeuden takia. Ja toisaalta on kyllä ärsyttävä siivota jos pitää setviä isoja tavaramääriä, jotka on kaiken lisäksi väärissä paikoissa. Mutta luutuaminen, imurointi, mattojen piiskaus ja muu, ei siinä mitään kamalaa ole. Varsinkaan mattojen piiskauksessa:).

Ahh. Nyt oon saanu haettua opiskelupaikkaa, oon saanu kesätöitä ja tilattua parturiajan:). Se on huomenna. Pelottaa vähän että tämä hammas jotenki hankaloittaa sitä McCartney-esitystä. Pitänee mennä aamulla hampilääkäriin. Mun oli tarkotus mennä hammaslääkäriin jo ennen saksan kirjotuksia. Ne tais olla syyskuussa. Vai lokakuussa? Ei voi unohtaa.

Viime vuonna Roihin haki kuvataidekasvatukseen 187, 93 kutsuttiin valintakokeeseen. Ääääh. Tosi halju olo jos ei pääse ees kokeisiin. Vaikka turha kai sitä vielä murehtia.

On niin hassua huomata, että juuri ne asiat, joista ei toisissa pidä, on juuri niitä itsessäkin olevia ominaisuuksia. Se on ärsyttävää. Ärsyttävää huomata itessä ja ärsyttävää huomata myös muissa. Toisaalta tosi erilaisista ihmisistä on vaikea pitää, jos ei ole oikein mitään yhteistä. Kenestäkään ei taas ikinä pidä niin paljon, ettei yhtään mikään ärsyttäis. Ainakaan pidemmän päälle. Tämä kaikki on niin kummallista. Oon huomannu kaipaavani seuraa nykyään tosi monesti. Tavallaan oon kasvanu olemaan myös jollain tapaa erakkokin, oon pienestä asti tottunut viettämään aikaani yksin. Tai no parempi ois kai sanoa että itteni kanssa. Jotkut ei kestä sellasta kovin kauan. Munkin sietokyky on heikentynyt, ei oo enää niin helppoa olla ilman muita. Tietenkin on asia erikseen, jos erityisesti kaipaa jotain tiettyä ihmistä, siinä ei niin oo kysymys yksinolemisen vieroksumisesta. Kai? Haluaisin elämän olevan yksinkertaisempaa. Niin se oiskin, jos ei miettis niin paljon. Tietenkin voisin omahyväisesti ajatella olevani erityisen mietteliäs ja syvällinen ihminen, mutta en minä ole sen kummemmin kuin muutkaan. En tunne varsinaisia pintaliitäjiä kovinkaan paljon. Pintaa pitää rapsuttaa ennen kuin tekee johtopäätöksiä.

Oon koululla, kuvisluokassa. Tulin äitin ja isän kyytillä kouluun ja yöunet jäi siis tavallista lyhyemmiksi. Silmät tuntuu unisilta ja palelee. Eilen oli soittotunti. Oli tosi mukavaa ku olin harjotellu kunnolla ja osasin selvästi paremmin ku edellisellä kerralla. Ja kun työ ei ollu turhaa, vaan se palkittiin. Sillä, että ei oo niin paniikki ja ressi siitä, ettei osais mitään ja siitä, että Janne (mun soitonope) kans oli hyvillään. En välttämättä haluais olla mun soitonopettaja:). Kurssitutkinto on vasta 28. toukokuuta. En ehi saaha lukion kursseja siitä, kun ne pitää ilmottaa kymmenes toukokuuta. Tai pitää kai kysyä.

Mun pitäs tehä ne ennakkotehtävät. Vielä ei oo paniikki, vaikka pitäs varmaan olla. Ne pitää nimittäin olla perillä ens tiistaina. Mutta minä saan asoita oikeasti aikaan enimmäkseen paineen alla. Idiootti.

En oo kirjoittanut tänne pitkään aikaan. On tapahtunut paljon, koetan jaksaa olla edes tiivis.

Olin tosiaan viikon yksin kotona. Oli oikeastaan hirmu mukavaa, mutta kyllähän se on halju olo mennä nukkumaan ypöyksin isossa talossa.

Keskiviikkona käytiin Markon kans Ylivieskassa, ensin Raudaskylällä seuroissa ja sitte Terolla ja Henkalla Ylivieskassa pyörimisen jälkeen. Oli ihan tosi mukava reissu! Ostin Maija Vilkkumaan samana päivänä ilmestyneen uuden levyn. Kuuntelin sitä sitte iltamyöhään, se on tosi hyvä. 

Yks päivä oli poikkeuksellinen. Torstaina nousin jo yheksältä ja mulla oli ainakin kuus tuntia luppoaikaa eikä aavistustakaan mitä tehdä. Meinasin jo mennä haravoimaan, kunnes kaivoin esiin vanhan maalauspohjan ja akryylivärit. Maalasin tauotta yli viis tuntia ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Kuuntelin sitä Maijan uutta levyä repeatilla ja lopuksi vielä kaikki kolme vanhempaa levyä. Tuli vaan hirmu nälkä ku ei viittiny jättää supernopeasti kuivuvia akryylivärejä pensseleitä pilaamaan. Sitten lähdin viimein hakemaan Ressua ja postia sisälle. Postissa oli taas paljon kirjeitä isälle. Yllättäen yhdessä kuoressa lukikin “Sivonen Ulla Elina” ja kulmassa Ruukin (so. ent. Rautaruukki) logo. Tietenkin hoin itelleni että en välttämättä ole saanut töitä, se voi olla jotain muutakin. Mutta ei se ollut. Pääsin heinä-elokuun vaihteeksi kuukaudeksi puhtaanapitoon töihin. En vaan ollut aivan riemuissani huomatessani, että työt oli päällekkäin riparin kanssa. Hädässäni soitin Salonsaaren Sannalle ja vielä Ahtille ja sain sovittua että tuunkin kesäkuun leirille ja Sanna menee sitten myöhemmälle. Sen jälkeen hyppelehdin ja hihkuin riemusta. Aivan mieletön olo ku pitkä epävarmuus ens kesän osalta loppu ja pystyin kirjottamaan kalenteriin työt ja riparin ja muut.

Viikonloppuna olin riparilla (menin nyt kuitenkin viikonlopuksi jälkimmäisen leirin alotukseen ku Sannaki oli Norjassa). Oli tosi mukavaa, isosporukka oli kiva ja mulle tullut ryhmä oli tosi mukava. Mää aina jännitän isostunteja, mutta tämä oli oikeasti jo tosi mukava:). Sannalle tiedossa hyvää porukkaa, saa nähdä miten sitte kesällä menee ku pitää vaihtaa.

Oltiin tänään Markon ja Peten kans Oulussa. Käytiin äkkiä, ostin kaks paitaa (à 13,90) , mustan ja valkosen. Marko oli ostanu mulle PMMP:n Kuulkaas enot! -levyn:). Se on aika jännä:).

Kivaa. Äiti ja isä on Ylläksellä, olen siis yksin kotona. Tai no yksin ja yksin, Marko on ollu meillä aika paljon. Se jos mikä on kivaa, mukavaa, ihanaa. On kyllä myös ongelma, mulla ei oo autoa. Meiän diisseliauto päätti hajota kriittisellä hetkellä ja äiti ja isä lähti Lappiin sitte vanhalla autolla ja jättää minut autotta kotiin. Asutaan vaan aika kaukana. Ilman Markoa oisin ollu pulassa, mutta vaikeuksia ei oo ollu. Eilen illalla ajoin kotiin sillä sen Astralla ja vein aamulla takas. Sillä on vaan niin ihana ajaa! Autoilla on persoonallisuus, pitäisi olla, ja se auto on kiva:).

Ois ollu kivaa mennä Ylläkselle, mutta en viittiny kolmestaan porukoiden kans. Oon nauttinu tästä ajasta ihan hulluna. Talo on tyhjä! Elämä on niin kevyttä ja huoletonta. Vaikka tekemistä kyllä riittää niin ressiä ei niin oo. Vaikka on meiän porukat siis mukavia yleensä, joskus, mutta otuntuu silti niin vapauttavalta. Tiskejäki on ihan kiva laittaa pois:).

Hiioh. Eilen oli outo päivä. Mun piti mennä vaatekauppoihin. Ei sillai hauskasti jonku kaverin kans ilman ressiä naureskelemaan hulluille vaatteille ja sovittamaan mitä millonki (sitä tapahtuu nykyään kyllä tosi harvoin), vaan sillai inhottavasti että on pakko ostaa jotain tiettyä tietyssä ajassa. Eli mun piti hankkia hautajaisiin ja soittamiseen sopivat vaatteet. Mustat siistit housut siis ja mielellään musta kauluspaita. (Miksi mulla ei ole ollut mustaa kauluspaitaa? Tykkään kauluspaidoista ja mustasta.) Löysinkin sitte haluamani ja ostin kahet housut jopa. Tai no äiti makso toiset. Mun vaan piti ottaa tavallaan liian isot housut ku tarpeeksi pitkälahkeisiä korkokenkien kans pidettäviä ei vaan ollu.

Olin siellä kaupoissa varmaan melkeen kolme tuntia ja se otti päähän, varsinki ku ei ollu oikein syöny. Seurauksena olin illasta jo tosi kärttynen ja olin Markollekin inhottava. Ärsytystä vaan lisäs se että ärsytti. Sitte se pitää purkaa niihin jotka sen vähiten ansaitsee. Kai mun pitäis vaan syödä tai jotain.

Äikän toinenki aine lähtee eenä, 90 pistettä (ällän raja ollu viime aikoina 92). Oon kyllä pettyny mutta olin toisaalta oottanukki sitä, ei se aine tuntunut niin hyvältä ku joskus. Vaikka ei nekään, mistä oon joskus saanu ällän, oo tuntunu niin hyviltä. Käytiin syömässä jäätelöä Markon kans x). Ruotsi oli menny tosi hyvin, l pitäs tulla jos ei kummia tapahu. Se tuntu oudolta ku ruotsi on ollu kuitenki aika yhdentekevä enkä oo siihen niin panostanu. Vaikka reaali, enkku ja ruotsi on menny ihan putkeen, silti se äikkä harmittaa. Toisaalta nuo muut kyllä kompensoi paljo. Näin Virta-Kangasta tänään hautajaisissa ja se kysy miten mun kokonaispisteet (olin vastannu siis viiteen uskonnon kysymykseen, loput historian). Kerroin että 42 oli tullu johon Virtaviiva vastas: “Ihanaa, sinä saat laudaturin!” Siitä tuli kyllä tosi hyvä mieli:).

Olin soittamassa hautajaisissa ja myöhemmin laulettiin siellä Sonjan, Elinan, Sannan, Ellan ja Siljan kans. Siksi oon ihan mustissa ja on ollu tosi kuuma. Oon menossa soluun, tulin käymään kirjastossa ja kirjottelen tätä tässä aulassa. Joku partamies kävi kysymässä multa pääseekö se vessaan. Neuvoin kääntymään kirjastonhoitajien puoleen:D.

Nyt lähen soluun, kirjastoki menee kohta kii. Janne Hyvönen meni ohi ja tervehti iloisesti:).