Kerron lisää

Sellon kurssitutkinto 3/3 on suoritettu! Vihdoinkin, onhan sitä roikotettu. Tänä syksynä sanoin mun Janne-opelle, että ois ehkä aiheellista suorittaa se tänä vuonna, kun seuraavana en varmaan oo enää Raahessa. Me otettiin itsejämme niskasta kiinni ja soitettiin asteikkoja, joihin ei paljo oltu koskettu. Toisaalta on kyllä tosi hyvä taktiikka siltä opelta laittaa oppilaat suorittamaan kurssit vasta sitten, kun ne on jo itse asiassa ylittäneet kurssin vaatiman tason. Enhän minä nyt tosiaan mikään superhyvä soittaja ole, mutta taitojen puolesta tuon kurssin olisin voinu suorittaa aiemminkin. Mutta hyvä näin.

Tutkinto meni hyvin, sain yleisarvosanaksi kiitettävän pisteillä 20/25. Pisteellä enemmän ois saanu arvosanaksi erinomaisen (ja musiikkiopiston rahastipendin), mutta ei mua harmita, sillä soitin hyvin ja taitojani vastaavasti. Tuli mulla muutama kämmi, jotka oli ihan puhtaasti sähellys-/muistikatkos-/hätiköintikämmejä ja jotka kyllä kuulu ja näky, mutta ei voi mitään, soitettavaa oli paljon ja ois ollu pieni ihme jos oisin saanu kaiken ihan tyylipuhtaasti siinä tilanteessa. Oon kuitenki tyytyväinen, sillä vaikeat kohdat, joita olin harjotellu paljon, meni oikeasti paikoitellen ihan yllättävän hyvin. Asteikot meni tosi jees, etydi melkein kokonaan tosi jees ja Vivaldin sonaattiki tosi jees.Eikä mun käsi tärissy paljo yhtään! Mun bravuuri, Sibeliuksen Andantino (joka on muuten tiettävästi Sibban eka sellokappale, se on tehny sen joskus tosi nuorena:)) meni kans hyvin lukuunottamatta aivan ihme muistikatkossahellystä alussa. Sitä paitsi soitin prima vistan tosi hyvin! (Prima vista on siis sellanen, että pitää soittaa suoraan nuotista jotain, mitä oo ikinä ennen soittanu, vähän aikaa saa hiljaa aluksi kattoa nuottia ja sitte pitää vaan lähtä soittaan. Siksi vaan kerron, että kaikki ei välttämättä tiiä ja sitte voi tulla hölmö olo, ei tarvi tulla. Vaikka nyt Mika naureskelis mulle.) Se prima vista oli arvostelijoiden mielestä tosi vaikea, mutta mun soitonope oli tahallaan laittanu sen mulle, koskapa se tekee hyvän vaikutuksen. Se oli kuulemma tiennyt, että selvittäisin sen. No, kuoro ja erityisesti orkesteri on opettanu tätä lajia mulle paljon:).

Jos pääsen Rovaniemelle, haluan jatkaa soittamista siellä. Jos meen Liminkaan, jatkan soittamista täällä. Mun ope sano että se ei oikein tiiä voiko se toivoa etten pääsis sinne Rovaniemelle, mutta jos oisin Limingassa se vois vielä opettaa mua vuoden:). Jos nyt pääsen Rovaniemelle, se on vähän pelottavaa mutta kuitenkin tosi hienoa ja jännää. Jos en pääse, mulla on kivaa tiedossa:). 

Olin Kanttorilassa nuortenillassa, oli tosi mukavaa siellä. Pelattiin Elinahin kans maailman pisin biljardipeli siitä yksinkertaisesta syystä, että oltiin vaan niin surkeita, erityisesti minä. Mutta eipä sillä väliä. Viimein Elina sai kasin pussiin ja poikaparat pääsi vihdoin pelaamaan. “Tytöt” vähän pelaili:D. Armas Markokin tuli sinne ja myös Keno ja Marja. Kävin illalla sitten vielä Markolla ja nyt olen tässä, kun on niin myöhä että pitäis olla nukkumassa. Miksen sitten ole? Kohta:).

On niin kaunista. Tämä on mun lempivuodenaika, ehottomasti ihanin vaaleanvihreys ja kaiken tuoreus ja lämmön ihanuus, kun siihen ei ole vielä ehtinyt tottua. Aaaaaah. Ja muutenkin, elämä tuntuu niin hyvältä juuri nyt. En jaksa ajatella nyt sitä, etten oikeastaan tiedä kuinka kaikki tulee jatkumaan. Mulla taitaa olla hyvä hetki:). Heräsin just ja menin ulos, siellä on ihan käsittämätömän ihana ilma. On kesä, mutta se on vielä hentoinen ja ihanainen - eikä vielä ole yhtään sääskiäkään!

Eilen oli sitte viimenen raamis Kanttorilassa jossa olin pitämässä avoimia ovia. Se on kyllä ollu mukava homma ja meillä on Sannan kans toiminu työt hyvin. Sattu muuten hassu juttu kun menin Kanttorilassa vessaan. Menin sisään ja lukitsin oven, ihmettelin miksi olin pimeässä ja hetken jopa etsin katkaisijaa vessan sisäpuolelta. Tuli aika typerä olo ku tajusin, että kyllä, katkaisija on edelleenkin oven ulkopuolella. Taivastelin tätä Jani-Matille, joka huudahti: “Mitä! Mutta säähän asut täällä!?” Hiiih :D. Hassu ja kiva Jani-Matti. Pelattiin Kanttorilan jälkeen Liitonarkki-Carcassonnea, johon minä ja Elinaki päästiin juoneen, vaikka aluksi oli vaikea sisäistää ohjeita. Elina repes siinä vaiheessa, kun oli kuullut isomman puu-ukkelin olevan profeetta:D.

Voisin kirjottaa enemmän, mutta en kirjoita, koska sitten minua harmittaisi se, etten ole ulkona vaan jumituin taas tietokoneelle. Nyt en jumitu, vaan olen nopea ja käyn vaan ihan äkkiä muilla sivuilla :>.

Mutta se ei aina riitä: aioin tehä vihdoinkin suklaalipat ylioppilaskekseihin, mutta meillä ei ollutkaan tarvittavia hopeakuulia. Eilen tuli sellanen ärsyttävä vötkistelyolo, että pitäs nyt tehä asiota tarmokkaammin. Eilinen meniki kokonaan vaan soittaessa ja sitte vuosinäytteessä ja ilta Markolla. Olis pitäny mennä Kanttorilaan, ja oisinki menny, mutta sitten olikin jo myöhäistä. Äääääh. Sepä oli vain oma vikani:/. Katottiin sitte leffaa.

Tänään heräsinki sitte oikein herätyskellon kans jopa kymmeneltä ja herätin Jyväskylästä Riitan, siis siskoni, soittamalla sille. Ulkona oli ja on vieläkin ihana aurinkosää, ei enää niin painostavan kuuma niinku parina edellisenä päivänä. Onneksi eilen sato niin on taas kuulasta:). Sitte soitin Elinalle ja sain siltä kakkuohjeen ja sitte äitille, jotta se vois kertoa missä kakkuvuoat on :D. (Meillä on tyhjennetty yks kaappi niin osa tavaroista on ties missä.)

Tein sitte tuon kakun, muutapa en oikeastaan oo saanut tehtyä. Ai niin, paitsi että kunnostin pyörää ja pesin sen ja revin viimesetki tapetit eteisestä. Nyt onki jo nälkä. Pitäs vielä soittaaki. Meni muuten eilen ihan jees se vuosinäyte, pari muistikatkoskämmiä, jotka ei nyt kuitenkaan kaatanu koko hommaa. Soitonope Janne valistiki nuorempia ensiesiintyjiä siitä, että pokan pitää pitää vaikka soittais miten. Mulla oli kuulemma hyvä pokeri. Se on tässä aikojen saatossa kehittyny :D. Kai seki on joku taito.

Onpas ulkona lämmintä. Miksi en ole siellä? Siksi, että minä olen sisällä ja soitan, sillä minulla on tänään vuosinäyte ja lauantaina kurssitutkinto. Menin kyllä ulos soittamaan, mutta siellä oli paljon lämpimämpi kuin sisällä ja luulen, ettei moinen kuumuus tee hyvää sellolle. Sitäpaitsi joen toiselle puolelle tuli naapurinsetä traktoreineen ja kaiken lisäksi sammutti traktorin ja tuli ulos pellolle. En kehannu siinä pihalla sitte enää soittaa. Tämmöstä meillä maalla :D.

Eilen tuli tulokset, olin päässy ylioppilaaksi. Musta on tosi kiusallista, kun ihmiset kysyy miten kirjotukset on menny. Sanon vaan aina että hyvin, oon tyytyväinen, mutta en viitti alkaa luetella arvosanoja. Ku tuntuu ettei kai se nyt niin paljon kiinnosta, että ihmiset kysyy vaan kohteliaisuudesta ja jotain kysyäkseen. Sitte alkaa siinä selostaan että no sain siitä ja siitä sen ja tuosta tuon ja tästä tän ja ai niin muuten vielä siitä tuon ja tästä sen sekä tietenkin siitä tän. Mutta! Kyllä minua ainakin kiinnostaa ja kiinnosti ennenkin että mitä on mistäki saatu, eikä mulla oo mitään arvosanaa mitä en kehtais sanoa, koskapa oon aika tyytyväinen tuloksiin. Se on kyllä toisaalta yksi syy siihen, miksi jätän sanomatta. Koulu on menny mulla aina aika hyvin ja senpä takia arvosanoista on oppinu olemaan hiljaa. Jotku luulee, että haluaa leuhkia, jotku voi tulla jopa kateellisiksi, mutta lähes aina tilanne on jollain tapaa kiusallinen, saa tuntea olevansa omituinen, yleensä kaikki kuitataan sillä, että “sää ootki tommonen —-” (tuohon voi lisätä jonku lähinnä kummajaista tarkottavan sanan). Sillä mut luokitellaan johonki ihan eri lokeroon ku ”normaalit”. Sitä paitsi hyvistä arvosanoista on joskus jopa huono omatunto. Kun en kuitenkaan hirveästi oo panostanu kouluun vapaa-ajallani vaan opin asiat lähinnä tunneilla. Joillaki menee paljo huonommin, vaikka ne uhraa hirveästi aikaansa koulunkäyntiin. Minä olen aina tinkinyt mieluummin läksyjenteosta kuin vaikkapa yöunista.

Oon siis tyytyväinen tuloksiin: sain äikästä een, matikasta ceen, enkusta, ruotsista ja reaalista ällän ja siitä a-saksasta siis syksyllä sen ämmän. Matikka oli noussu! Pisterajat oli siis laskenu. Ceehen oon tyytyväinen, se on mun omaa tasoa. Ainoastaan äikkä ois voinu mennä paremmin, mutta toisaalta, mitäs sitten? En minä aina oo mitään ällän aineita kirjottanu, vaikka Marjaniemen mielestä en ois ällältä voinu välttyäkään. (Ha!) Jatkon kannalta ei oo mulle ees mitään väliä, sillä ee ja äl katotaan samaksi Roissa:). Ruotsi oli ilonen yllätys, ja nyt saan Huvudstadbladetin kaheksi kuukaudeksi :D. Parasta on kuitenki reaali ja saksa, sillä niiden eteen tein tosissani töitä:).

Tänään vuosinäyte. Kääk. Kauhea nimi tilaisuudelle, jossa vaan kaikki mun open oppilaat soittaa jonku biisin ja siellä on vanhemmat ja mahollisesti muutama kaveri kuuntelemassa. Soitan kokonaisen sonaatin siellä ja toivon muistavani sen kokonaan. Kyllä sen pitäs mennä. Lähinnä toivon, että kädet ei tärisis. Tuntuu niin turhauttavalta, että vaikka osais tosi hyvin, jännityksen takia käsi tärisee ja se sattumoisin kuuluu jousisoittimissa hyvin. Laulaessaki ääni voi täristä, mutta sitä mun mielestä pystyy paremmin hallitsemaan. 

Musiikkiopiston päättäjäiset on ens viikon keskiviikkona, ja siellä soittaa meiän orkesteri. Kamariorkesterilla on 15-v. juhla, ja tilaisuuden jälkeen on kahvitilaisuus johon sai pyytää vanhemmat ja surevia omaisia. Soitin harkkojen tauolla eilen kotiin, Elinalle, Mikalle ja Markolle (jotka on kuitenkin kans siellä tilaisuudessa) ja kyselin että tuleeko ne. Sitte tauon loputtua meiän orkesterinjohtaja Jari kysy kaikilta että monta on tulossa. Olin melkein viimesenä ja huvittuneena kuuntelin ku kaikki vastaili: ”Kaks.” “Kolme.” “Yks.” Kolme.” “Kaks.” “Kaks.” “Yks.” Sitte minä koitin vakavalla naamalla sanoa että viis.

Oon siis syöny pitsaa. Tänään ja eilen. Tänään kuorokonsertin jälkeen, eilen solussa. Haisen vieläkin valkosipulille ku otin Tatun kans puokkiin. Ja persiljaa ei tietenkään voi syödä, koska persiljaa ei ole. Sen pitäs poistaa haju. Ärsyttävintä on, että en todellakaan haista itse yhtään mitään, mutta muut kyllä haistaa. Äiti ja Marko ainakin.

Eilen oli siis viimenen solu. Oli mukavaa, mutta mulla oli jotenki outo olo. Niin on tästä koko loppumisjutusta. En oo varmaan oikein sisäistäny tätä asiaa oikein kunnolla. Luulen että sisäistän sen sitte kurssitutkinnon jälkeen. Apua! Mun soittotunnit loppuu! Mulla tulee niitäki hirveä ikävä. Ja sitä en voi jakaa kenenkään kanssa, kukaan mun kaveri ei oo Variksen Jannen oppilas enkä voi kenenkään kans yhdessä märehtiä tätä tilannetta. Ääääh. Mulla tuli jo vuos sitte kauhea angsti soittotuntien ja orkesterin loppumisesta. Apua taas! Orkesterikin loppuu! Kaikki jotenki haipuu pois. Tai ei ehkä pois, mutta kauemmas. Menneisyyteen, auttamattomasti. Hm.

Eilinen oli raskas. Oli niin paljon asioita, autolla ajelua paikasta toiseen ja tavaroiden kanniskelua ja siitä tuli ressiä. Aamulla herätessäni en heti muistanu mikä päivä oli. Sitten sana “perjantai” jysähti mieleen ja muistin kaikki kalenteriin ja sen ulkopuolelle ängetyt asiat. No, ei auttanu muuta ku alkaa suorittaa. Suorituspäivä, siltä se tosiaan varsinki etukäteen tuntu. Paketti pysy kasassa, kunnes huomasin oharoineeni Laura Kotilan. Sen piti tehä mun näyttelystä juttu Raahen Seutuun. Ääliömäistä sinänsä, se näyttely loppuu, ois pitäny loppua ja ajat sitte. No se sitte tehtiin myöhemmin illalla. Että huomenna on sitte vissiin musta juttu RS:ssä. Luulen, että se on ihan kamala, sanoin ihan pöljiä asioita ja ne kuulosti ihan vääriltä. Ei jaksa ees kulkea pussi päässä. Eilen ajoin myös vauhdikkaasti risteyksessä stop-merkin ohi.

Tänään oli kuorokonsertti. Sitä ennen oli hassu olo, periaatteessa hyvä, aattelin että ollaan hyvässä vedossa ja kaiken pitäs mennä hyvin ja olla kivaa. Tuntu jotenki hämmentävän orvolta, ihan epätodelliselta. En keksinyt tuolle mitään kovin järkevää syytä,  tuntu että se olis menny ohi jos ois ollu hulluna kontaktissa ihmisten kans ja nauranu, siis jos ois naurattanu. Mulla ei vaan ollu kovin nauravainen olo, kaikki vaan tapahtu. Ketkään ihmiset ei ärsyttäny mua, ne oli kivoja, en vaan ite ollu kovin energinen. Konsertti oli kyllä tosi kiva ja tuntu hyvältä, siinä sai koko ajan keskittyä ja miettiä. Pitsalla oli kivaa ja kaikki oli kivoja. Ehkä olin vaan väsyny? Ei voi tietää. Konsertti oli kuitenki mahtava ja on hyvä mieli.

Nukuttaa. Miksi taas nukuttaa? Viimeki yönä nukuin paljon. Rovaniemeltä pitäs löytää kämppä pääsykokeita varten. Oikeasti, kello on kohta kaks yöllä ja minä olen netissä. Huolestuttavaa. Onko huomenna sovittua menoa? Ei. Luojan kiitos.

Viime aikoina on ollu jotenki outo olo, tuntuu vieraalta ja epäsosiaaliselta. Siitä voi kai syyttää vain itseäni. Ihmisiä on kyllä ikävä, mutta tuntuu jotenki hassulta ja vanhalta ja väsyneeltä ja oudolta. Ääääh. En minä halua että musta voi kuka vaan lukea tällaista. Aamulla voi olla tosi erilainen olo, yöangsti on aina niin tätä.

Oli muuten kivaa siellä Henrikssonin Eijan eläkejuhlissa. Siellä ei ollu outo vaan tosi kiva olo ja hyvää kakkua ja sai nauraa, se on ihanaa! Elina ja Sonja ja Mika ja Janne oli hauskoja. Miten tamponi pitäis kirjoittaa?

Choose a band/or artist and answer only in song TITLES by that band:
The Beatles

Are you female or male:
Girl

Describe yourself:
Here, there and everywhere

How do some people feel about you:
Baby you’re a rich man

How do you feel about yourself:
I feel fine/I’m so tired

Describe where you want to be:
Back in the U.S.S.R.

Describe what you want to be:
Something

Describe how you live:
With a little help from my friends

Describe how you love:
Oh darling

Share a few words of wisdom:
All you need is love

Ohh. Vihdoin sain tarpeeksi pitkät yöunet kolmen vähäunisen yön jälkeen. Monet elää univeloissa lähes jatkuvasti, mutta minä en yleensä ja sitte oonki niin väsyny ja kaikki on kummallista. Nytki mua kyllä hirmusti haukotuttaa, vaikka oonki nukkunu yhen yön tarpeiksi. Aiempi vajaus taitaa painaa.

Oli kiva reissu Kokkolaan! Ajoin sinne yksin ja takaisin oli onneksi jo Elinah seurana. Oli aika tylsä se menomatka, mutta autolla ajo on kyllä mukavaa. Häät oli tosi ihanat. Kaikki oli loppuun asti tehtyä ja kaunista. Se hääjuhlapaikka oli tosi mukava, oli kivaa ku porukkaa oli aika vähän. Annika ja Matias oli tosi kaunis pari. Oli jopa ihan mukavaa soittaa, vaikka se mua vähän ahistikin etukäteen. Koitin olla vaan antamatta ahistukselle valtaa ja olla reipas. Sitte kaikki meniki hyvin. Ja reissu oli hauska. Tulin kymmenen jälkeen sinne pieneen ja sievään leirikeskukseen (siellä pidettiin se hääjuhla), ja yhdestä huoneesta löytyi unenpöpperöinen Elinah. Oli kiva nähä sitä ku se oli ollu Helsingissä ja kuulla sen seikkailuista siellä. Olis muuten varmasti ollu tosi orpo olo siellä häissä, joista ei oikeastaan tunne ku morsiamen, ellei Elinah ois ollu siellä. Yleensä oon soittanu tollasilla keikoilla vähän vieraampien tyyppien kans, mutta nyt oli tosi kiva ku pystyttiin toteuttamaan hommat keskenämme.

Eilen piti käydä Oulussa, käytin selloa liimauksessa. Sen alasauma oli ratkennut ja soitin tietenkin mun kivalle soitonopettajalle sekavassa mielestilassa. Se selitti että se on ihan normaalia ja sen korjaus ei maksa juuri mitään. (On kyllä ihan loogista että tollasissa soittimissa liimaukset tehdään aika heikosti, koska puu elää ja on paljo parempi ja halvempi että se liimaus hajoaa eikä esim. kansi halkea.) Viulurakentaja Jouni Pajala ei sitte kuitenkaan ees veloittanu multa mitään, vaan anto liimauksen “takuuhuoltona”.

Etin Oulussa myös kenkiä yo-juhlia varten. Markokin ravas tosi kiltisti kenkäkaupoissa:D. Oli kyllä ihan kamalia kenkiä myytävänä. Ei yhtään normaaleja, sieviä kenkiä, vaan tosi epäkäytännöllisiä, rumia ja huteria kenkiä. Ja vielä ihan väärän värisiä. Laitan varmaan sitte mustat, jotka mulla jo on.

Eilen yöllä juteltiin äitin kans, piti oottaa kakun paistumista. Oli kivaa se juttelu. Pitäs alkaa munkin nyt leipoa, mutta ensin on syötävä aamupalaa kun on kauhia näläkä.

En lähtenykään Jyväskylään meiän Riitalle. On niin paljon kaikkea tekemistä täällä. Ja kurssitutkinto on kahen viikon päästä. Hyi hirviä.

Ja tänään lähetetään Lapin yliopistosta kutsut pääsykokeisiin päässeille. Hui. 

On niin aikaista että palelee ja silmät vuotaa, tukka tuntuu inhottavalta ja yöpaitakin on alkanut haista pahalle. Haukotellessa humisee päässä. Mutta ulkona aurinko paistaa. Valoisuuskannalta ois loogista mennä kymmeneltä nukkumaan ja nousta kuudelta. Hmm. Todella realistista.

Suunnitelma on, että lähen huomenna ajamaan kolmelta yöllä jolloin olisin viiden aikaan Kokkolassa. Mutta isä koitti puhua mulle järkeä. Vaikka kuin koitan kääntää rytmiä miten päin, oon todennäköisesti ihan kuolemanväsynyt. Ja on oikeasti vaarallista ajaa väsyneenä. Ehkäpä olisi fiksumpaa että nukun koko yön kotona ja meen sitte Kokkolaan ku aletaan aamusta soitttaa siellä. Elinah on siis siellä kans, se on nyt Helsingissä pääsykokeissa. Munki piti lähtä, mutta olin tosiaan eilen siellä oppilaskonsertissa soittamassa. Ihan peruskeikka. Pitää selvittää tämä huomisen suunnitelma, soitan Annikalle ku kello on vähä enempi. Sillä on nyt häiden aatto! Uskomatonta.

Revin eilen tapettia olohuoneesta. Eihän koko hommasta olisi tullut yhtään mitään, ellen olisi tajunnut käyttää armasta ystävääni palettiveistä apuna. On sellasta pakua vinyylistä tuo vanha tapetti ja kiinnityksessä käytetty liisterin lisäksi liimaa. Palettiveitsellä kuitenkin sain homman sujumaan. Amelié-leffasssa Amelién isästä sanotaan, että se tykkää irrottaa tapettia suurina liuskoina. Se olikin kivaa. Kuuntelin samalla PMMP:tä, oikein sopivaa musiikkia tarkoitukseen.

Kahen viikon päästä kurssitutkinto. Pitäis vaan soittaa, soittaa, soittaa. Mutta “ulkona on tosi hyvä haravointi-ilma“. Ääääh.

Kävin eilen viemässä kankaan ompelijalle ja suunniteltiin mun yo-puku. Ihan kivalta vaikuttaa. Ompelija on sama, joka teki mun vanhojenpäiväpuvun. On se vaan silti aika absurdia hengailla jossain alusvaatteisillaan, vaikka sitte mittoja otettaessa. 

Myöhemmin. Mun paita tuoksuu Markolle. Hmmmh.