Ja pahimpia on aamut
On torstai, ja se tarkoittaa sitä että huomenna on luultavasti perjantai, ja se jos mikä on mukavaa! Ei tarvi mennä niin aikuste nukkumaan eli päivä on pitempi. Tällä viikolla päivät on kiitäny kauheaa vauhtia. Aamulla herään ihan kuolleena ku ei oo ehtiny kuitenkaan nukkua tarpeeksi vaikka oli tarkotus, kaks ensimmäistä tuntia töissä on kaikkein kiireisimmät ja vaikeimmat ku on eniten hommaa ja väsyttää eniten. Sitte yheksän aikoihin on jo voiton puolella ku pesuhuoneen pesu on ihan jees, se on selkeää eikä siinä oo kenenkään tiellä. Sitte pääseeki jo syömään ja sittehän on jo ihan bileet. Ja koko päivän ootan sitä että pääsen suihkuun ja lähtemään vapaalle. Sitte se vapaa menee ihan hirmu vauhtia ja sitte meenki äkkiä kotiin nukkumaan ku on menny himpun verran liian myöhään ja painun suoraan petiin ja melkein heti on taas uusi aamu. Tuntuu että koko ajan on aamu.
Eipä silti, ei voi valittaa. Se työ on ihan mukavaa, vois olla paljon ankeampia töitä. Ja varsinkin huonosti palkattuja.
Sain tänään luettua Dan Brownin Demonit ja enkelit -kirjan. Se oli hyvä, piti kyllä jännityksessä koko ajan. Harvemmin luen ton tapasia kirjoja, mutta luinpa nyt ku Marko oli kehunu. Huippua oli erityisesti se, että Marko ei antanu mulle niitä kirjan kansien päällystä, joten kannet oli ihan tekstittömät enkä siis lukenu takakantta. Mulla ei ollu mitään odotuksia juonesta etukäteen ja se on mun mielestä ihan parasta. Katoin sen takakannen tänään ja siinä kerrottiin ihan tosi paljon. Onneksi en ollu lukenu niitä! Tartun yleensä johonki kirjaan sillä perusteella että oon kuullu jostain että se on hyvä. Elokuvistakaan en halua juonipaljastuksia, en minkäänlaisia. En sellasiakaan, että “sitte siinä puolivälissä tipahin ihan kärryiltä ku se muuttu niin oudoksi”. Sitte vaan ootan koko leffan alun sitä käännekohtaa, se on rasittavaa. (Vaahtoan taas.)
Kirjoitan tätä Cupissa. On mahtavan nopea kone. Tuntuu tosi kivalta. (Mutta tuossa on aika rasittavia pikkupoikia. Ne haluasi ilmeisesti tänkin koneen että se vois pelata autopeliä.)
Katottiin eilen Gladiatress-leffa. Se oli ihan hassu. Siinä on Ponille kyytiä -kolmikko. Ponille kyytiä taitaa olla mun lempiohjelma jos on pakko valita.
Kahen viikon päästä lähtään Lontooseen. Kolmen viikon päästä meen Liminkaan kouluun. En oo sisäistäny tätä muutosta vielä ollenkaan. Sitte se jysähtää ku on jysähtääkseen. Vähän jännittää, ei kammoksuta ainakaan vielä. Hmmmmmmmmm.