Kerron lisää

Mietittiin tuossa aamupalalla huomenta-sanaa. Se kai on aika vanha, muuten kai ois loogista sanoa että hyvää aamua. Kaikki muut tervehdykset on sellasia päivää, iltaa jne. “Mutta hyvää yötä” taas ei ole oikein tervehdys vaan toivotus. Hassua. Huomenta, ihan kuin toivottais hyvää huomista, kun se päivä on vielä niin uus että se tuntuu vielä siltä eilisen huomiselta. Hmm.

Kertoilenpa jotain niistä lähetysjuhlista kun Riittakin niistä tiedusteli. Ne alkoin perjantaina osaltani aika hassusti. Olin taas ajellut Raaheen peräkylien kautta melkein puolitoista tuntia ja päätynyt lopulta kuoroharkkoihin. Siellä oli mukavaa:). Sitten Elinalle soitti niitten Janne joka sitten kysyi multa, että tulisinko juontaan sen kans sen Exitin konsertin. Äääh, minä ajattelin, olin aikonut käydä kotona kun olin ihan mähmänen ja vaatteetki pitäs vaihtaa. Suurempia ajattelematta ensin kieltäydyin, mutta Enna sitte yllytti mua soittamaan uudestaan ja lupautumaan. Lähettiin sitte harkoistä vähä ennen niin kerkesin siisteytyä Henrikssoneilla ja sain Liikuntahallilla Luojan kiitos -t-paidan mun Formula 1 winner -paidan tilalle. x) Mua vähän jänskätti se juonto, mutta se oli nopeasti ohi eikä ees käyny kipiää. Pööpöiltiin siellä sitte Markon, Ennan ja Mikan kans ja oli mukawata. Lauantaina oli eka illan konsertin harkat ja sitte taas Liikuntahallille harkottelemaan messua varten. Messu oli kyllä kiva, siellä oli paljon väkeä ja mukava tunnelma ja ehtoollinen. Soitin parissa biisissä ja lauloin muissa, Keno kiusas mua harkoissa. Ei pahasti, en saanut traumoja, kovin pahoja ainakaan. ;) Messun jälkeen piti kiirehtää kirkkoon soittamaan. Oli kivaa, paljon porukkaa sielläkin.

Sunnuntai oli vapaa. Aamulla oli Pattijouen kirkossa Markon kans (se soitti helistimiä) ja sitte me karkuiltiinki. Pitihän sitä pyörähtää parikin kertaa Liikuntahallilla, mutta nopeasti vain.- Käytin kiinalaisessa syömässä, oli taas tosi hyvää. Jälkeenpäin kuulin suvittavan jutun: mun ois pitänyt olla sunnuntainakin Liikuntahallilla laulamassa, mutta en ollut kuullut mitään sellaisesta. Luojan kiitos. Anteeksi vain. Illalla Henrikssoneilla Enna vaan kysy että missä olin ollu. Mua nauratti. 

Eilen alkoi siis maalauksen piirustusjakso. Alettiin tehä negatiivipiirustusta, jossa ensin koko kevyen iso A1-litoposteri piti saada hiilellä kokonaan mustaksi. Käytin yhteensä n. 30 senttiä sormenpaksuista hiiltä siihen paperiin. Tarkoituksena on saada paperille kuva yhdestä mallina olevista kipsipatsaista poistamalla paperilla, säämiskällä ja hiilikumilla valokohtia. Mulla on mallina Nefertiti-patsas. On muijalla aika hillittömän pitkä ja ohut kaula. Työ on sottaista ja haastavaa ja se vaatii kärsivällisyyttä. Mutta jos sen jaksaa tehdä kunnolla, siitä voi tulla aika hienon näköinen. Ja se on niin isokin.

Tuntien jälkeen käytiin kävelyllä Idan kanssa, juteltiin kaikenlaista ja oli mukavaa. Illalla mentiin sitte lopulta mun kämpille, syötiin, juteltiin ja piirreltiin. Tänään on taas soittotunti ja Raahe -päivä. Hip hip! nyt menen ostamaan Pentel stylos -tussin, jos vaikka ois kioski auki.    

Luin vanhoja sähköposteja, jotku tais olla yli kolme vuotta vanhoja. Traumaattinen kokemus! Yäk. Mutta niinhän se on vanhojen päiväkirjojenkin lukeminen. Ehkä kolme vuotta vaan on ihan liian lyhyt aika, olin silloin… täyttämässä kuustoista. Hui! Tässä iässä kai kolme vuotta muuttaa jo aika paljon, elämä taitaa vähän tasottua sitte vanhempana. Onneksi. Ja sitte vanhempana voin toivottavasti lukea vanhoja juttuja vähän levollisemmalla mielellä. (Ei ikävällä :D)

Maanantai. Tuntuu jo vähän normaalilta olla täällä taas. Se helpottaa. Viikonloppu oli yhtä lähetysjuhlaa, onneksi sunnuntaina pääsi irrottautumaan. Kotona en vaan kerennyt olla.

Meillä alkaa maalauksen piirustusjakso. Jännää, uutta. Menen nyt etten myöhästy.   

Hohhoijaa. Tänään on täällä vaan kateltu kaikkien töitä. Pitäs opetella piirtämään. No ei, osaan minä jotain mutta haluan oppia niin paljon lisää. Ainakin on motivaatiota ja mielekkyyttä oppimisessa:). Piirtäminen on ollu mulle aina vähä sellanen kompastuskivi kun se ei oo kiinnostanut niin paljon kuin vaikka maalaaminen. Ja kuitenkin, kaikessa kuvantekemisessä piirtäminen on kaiken perusta jolle sitten rakennetaan. Vähän niinkuin kielissä sanaston osaaminen. (Tietoisesti jätin mainitsematta kieliopin, se kalskahtaa ankealta. Positiivinen asenne jee.)

Kotiin! Raaheen! Kävin siellä kyllä eilenkin. Ja oon alkanu viihtyä täälläkin ihan mukavasti. Mutta Raahe tuntuu edelleen houkuttelevalta, vielä siellä on sitä paitsi paljon ihmisiä joita ei taas tuu talvella oikein nähtyä. Ja niitäkin, joita tulee. 

“Luojan kiitos”. Mikä loistava nimi lähetysjuhlille! Ihan paras. Ja toimii erityisesti paitatekstinä. Aika monimielinen myönteisessä mielessä :).

Tää vuosi voi olla mulle tosi hyvä mahdollisuus. Oon onnellinen siitä, että päädyin tänne, että päädyin just nyt ja juuri tänne. Tää kokemus voi opettaa mulle niin paljon tästä alasta,  pois kotoa asumisesta, piirtämisestä, minusta, muista, paljosta. 

Heiiiii mun osoite on Limingan kansanopisto, Arvolankuja 1, 91900 Liminka.  Kiitos vain kaikesta ihanasta postista jota tulen saamaan. :D Niin laitakaa mun nimikin siihen alkuun. Yks tyttö sai kirjeen josta ei ensin tiedetty kenelle se oli kun ei ollu nimeä. Täällä on aika paljon muitakin joilla on sama osoite. 

Keskiviikkona saatiin tehtäväksi pitää kuvapäiväkirjaa. Se on täysin vapaamuotoinen eikä todellakaan tarvi olla mitenkään hieno vaan täysin itsekritiikitön. Jeeee.

Nyt menen. Pitää ehtiä bussiin kiertelemään Lumijoelle, Siikajoelle ja ties minne. Melkein puoltoista tuntia saa taas tuhrattua Raahen reissuun. Menisköhän jopa 40 min 8-tietä pitkin?  

Hola! Alkamassa mun kolmas koulupäivä Limingan kansanopiston taidekoulussa. Ihan ku ois ollu täällä tosi kauanki. Tykkään olla tunneilla ja tykkään näistä ihmisistä täällä. Harmi vaan ku tykkään aika tosi paljon myös ihmisistä, jotka ei oo täällä. Onko oikeutta valittaa, ku tällä hetkellä ne ihmiset on vaan vajaan 50 km:n päässä? Yhyy. Kaikki muutos tuntuu aluksi hankalalta, vaikka se periaatteessa oiskin mukavaa.

Eilinen oli kiva, kävin Raahessa:). Ei voinu olla Makasiini palanu. Kävin siis soittotunnilla ja samalla reissulla ehin nähä Markoa ja Ennaa. <3

Meen tänä vuonna soittaan Oulun yliopiston kamariorkesteriin! Mun pitää kyllä käydä muutamassa Raahen musiikkiopiston kamariorkesterin harkoissakin ja konsertissa, niillä on muuten vaan yks sellisti. Mutta kuitenkin. Epäilytti tuo yliopiston orkesteri siltä osin, että en oikeen tiiä oonko tarpeeksi hyvä sinne. mutta Janne (soitonopettaja) sano että varmaan pärjään siellä hyvin ku vaan teen töitä. No sitte! Kävin jo kokeilemassa grafiikan talon yläkertaa soittopaikkana, se oli ihana. Mahtava akustiikka vanhassa puutalossa.

Lähen piirtämään. Sitä pitää opetella. Mutta musta tuntuu että opin koko ajan. Tää koulu on niinku ikuinen kuvistunti. Kerrankin saa oikeasti keskittyä siihen, mikä kiinnostaa eniten:).

Huhhuh. Pääsin koneelle pitkästä aikaa. Tietokoneluokka näyttää lupaavalta, kone näyttää toimivan kivasti eli pääsen ilmeisesti ihan kohtuullisella vaivalla nettiin kertomaan kuulumisia ja lukemaan muiden juttuja. Oon siis eilen muuttanut tänne Liminkaan, outo tilanne. Yllättävän vähän on ollu orpo olo, pitää ottaa päivä vain ja hetki kerrallansa. Ootan kovasti sitä että totun tähän kouluun ja sen rytmiin, uskon että sitte oikeasti voin nauttia tästä paljon. Ne muutamat, joiden kans oon jutellu, on ollu tosi mukavia. Kämppiksen kans juteltiin eilen paljon, tullaan varmaan hyvin toimeen. Huone ja asuntola on tosi nätti, se on joskus 1800-luvulla rakennettu iso puutalo. Tykkään siitä paljon, siellä on kodikasta. Oloa helpottaa sekin, että monet muut täällä on paljon kauempana kotoa ja niillehän on sitte paljon erilaisempaa olla täällä. Mulle tää oli kuitenkin kakkosvaihtoehto ellen pääse Rovaniemelle, “vaan” Liminka. Mutta tämä on tosi kiva paikka. Eiköhän täällä ala pärjätä. Ruokakin on hyvää:).

Lontoo oli vieläkin ihana ja ihmeellinen. Matka oli erityisen mukava, koska porukka oli mukava ja kaikkien kans tuli toimeen. Kaikki tais tykätä reissusta. Oli kyllä myös mukava tulla Suomeen. Kaiken kaikkiaan matka oli kyllä paikallaan työviikkojen päätteeksi, pääsi kunnolla irroittautumaan kaikesta ennen kuin koulu alko.

Koitan päästä tänne uudestaan. Mun luo saa mielellään tulla kylään, erityisesti maanantai-, keskiviikko- ja torstai-iltaisin, kunhan lähtee yhteentoista mennessä pois:).

Lauantaina oli Sulatto ja Pmmp:n keikka. Se oli loistava! Nyt ku mietin, niin varmaan parhaita keikkoja millä oon ollu. Vilkkumaakin oli hyvä, mutta tuo oli kyllä sitäkin parempi. Uskomatonta riehumistahan se oli, mutta just siksiki niin hauskaa. Ja minä vaan tykkään siitä musiikista kuin hullu puurosta. Tai kesäkeitosta, siitäkin tykkään nykyään, ennen inhosin:).

Ostin tänään mp3-soittimen. Hui, maksoi paljon. Mutta mulla on sille paljon käyttöä ja nyt rahaakin sitä varten. Pitäs vaan vielä opetella käyttämään kunnolla. Siinä on radiokin:). Tykkään ylex:stä.

Sunnuntaina oltiin kattomassa Markon kans pesistä, PattU - Hyvinkää. Eka jakson PattU hävis 1-14. Se oli kyllä aika kärsimysnäytelmä. Toisenki jakson hävisivät. Mutta oli ihan mukava olla kattomassa sitä pallua.

Kolme päivää töitä ja sitte Lontooseen! Ja äiti leikkasi mun hiuksia. Ne tuntuu kivoilta. En minä oikein osaa kirjoittaa mitään järkevää, joten lopetan. Plääh.

Tänään töissä tuli ajateltua kaikenlaista. Joskus tulee sellasia hetkiä että miettii kaikkia asioita tosi paljon. Ei sellasia “oikeita” asioita, jotka koskisi suoranaisesti omaa elämää ja siihen liittyviä asioita, niitähän ajattelee automaattisesti koko ajan, vaan yleisemmällä tasolla. Kun tekee tollasta käytännöllistä työtä, joka on aika samanlaista joka päivä, sitä jotenkin joutuu vaan kuuntelemaan omia ajatuksiaan kun ei oo muutakaan seuraa. Vatvoin siinä sitten usiamman tunnin kaiken maailman juttuja. Mulla on vaan tollasissa tilanteissa ongelmana se, etten päädy oikeastaan ikinä mihinkään lopputulokseen. Luulen aina jossain vaiheessa saavani jonkin asian selvitettyä itelleni, mutta sitten tulee aina vaan uusi ajatus, joka sotkee kaikki edelliset ja sitä seuraa taas uus ja niin se jatkuu. Eikä loppua näy. Yleensä kaikkein yksinkertaisimmat asiat ovat juuri tärkeimpiä ja vaikeimpia. Lopulta on vain pakko luovuttaa ja tyytyä siihen, että minä en vain tiedä oikeastaan yhtikäs mitään.

Käteen jäi kuitenkin jotain. Tällaista: *)En halua tulevaisuudessa mitään ihan ookoo ammattia, josta saa hyvin rahaa ja joka kuulostaa tarpeeksi hienolta. Oli vähän kauhistuttavaa huomata, kuinka olin kuitenkin osittain alkanu miettiä ammatinvalitaa siltä pohjalta, että mistä vaan vois saada kaikkein kovimmat tulot. Se on vastoin kaikkea, mitä oon aina ajatellut. En minä vielä tiedä, mitä minä haluaisin tehdä isona, mutta toivon löytäväni itselleni työn, jonka koen mielekääksi ja tärkeäksi. Se on paljon enemmän kuin ylimääräinen raha tai korkea asema. **)Mielipidekysymyksistä ei kannata kiistellä. Yleensä on parasta vain sulkea oma suunsa. Se voi olla vaikeaa, vaikka asia olisikin aika turhanpäiväinen. Mutta sellaisestakin asiasta voi saada aikaan lihavan riidan, jos kukaan ei jousta. ***)Ihailen ihmisissä sitä, että he pystyvät olemaan oma itsensä. Vielä ihailtavampaa on, jos he myös antavat muiden olla omia itsejään. ****)Iän mukana tuonutta elämänkokemusta ei usein arvosteta tarpeeksi. Toisaalta on väärin ylenkatsoa ketään nuoruudenkaan perusteella. Yleisesti ottaen ikä tuo viisautta, jota ei voi oppia muuten kuin elämällä, mutta toisaalta on myös todella epäkypsiä aikuisia ja joskus ihmiset ovat pitemmän päälle vain katkeroituneet jalostumisen sijaan. Tätä miettiessäni olin erityisen hämmentynyt. Kaiken lisäksi koetan muistaa, että oleme kaikki keskeneräisiä.

Huoh. Mun ongelma on se, että haluaisin aina analysoida, tiivistää, selventää ja tarkentaa. Haluaisin ymmärtää ja tulla ymmärretyksi oikein. Voi kuinka elämä onkaan vaikeaa. Otamma lunkisti ja säästämmä teidät enemmältä.

Kävin tänään töitten jälkeen rullaluistelemassa. Lähin Reipparilta ja tuli sitte luisteltua Eeva-Maijalle asti Piehinkiin. Matka taittu tosi mukavasti ja tuli istuttua siellä Piehigissäki kotva ja tovi. Marko lähti tänään leirille Lapiosalmelle. Minä asun kotona vielä kaksi viikkoa.