Kerron lisää

Niitten kahen leffan välissä teatterin käytävällä kuulin takaani “excuse me” ja siellä seiso neljä pikkutyttöä. “Have you the [tei]?” Olin pihalla:”Sorry, have I got what??” “Have you the [tei]?” “Tape??” “[tei]“ Sitte tajusin:”The time! Yes! Ummm… Eight thirty…Sorry…” Nauroin. Mitä lienee ajatelleet. Ne kyllä naureskeli kans.

Täälläpä vihdoin ollaan! Enna tuossa skypettää Mikan kans. Matka sujui vähä mutkitellen mutta pääsin perille. Tänään ollaan kävelty tosi paljo ja Enna on tutustuttanu mua kaupunkiin. Tämä on kiva paikka! Ja on tosi ihanaa nähä Ennaa! Se pärjää hyvin. Ei tässä nyt vielä paljon muuta… Ehkäpä kirjoitan myöhemmin lisää. Nyt ei jaksa. 

Hej. Vi började att måla i dag. Jag är osäker om det är kul. Nåja…

Meen tänään Maikille yöksi. Ei tarvi ajaa bussilla sellon kans illalla Liminkaan ja sitte heti aamulla taas Ouluun, ku meen taas kattoon niitä Kaupunginorkesterin harkkoja ja soittotunnille. Kätevää:).

Elina soitti eilen. “Millon sää oikeen oot tulossa?” “Hmm…ens sunnuntaina oon siellä.” “No luinki sun nettipäiväkirjasta että lähtöön alle viikko, luulin että tuut paljo myöhemmin!” “Voi ei, voinko mää sitte tulla? Tai siis onko siinä ajassa joku ongelma?” “Ei oo mitään ongelmaa, en vaan tienny!” Sitte puhuttiinki kaikkea kivvaa. Hassua!

Kävin illalla kirjstossa. Siellä oli jotain tyyppejä esittelemässä Reilun kaupan toimintaa ja siellä oli arvontaki. Sitte ku ne jollekki mainosti siinä että täyttäkää ilmanen arpalipuke, menin itekkin täyttämään. Siihen piti kirjottaa nimi ja puhelinnumero, ja sitä kirjottaessani ajatelin että hmm, tältä tää lappu sitten näyttää kun ne nostaa tän. Myöhemmin kämpällä tein ruokaa ja puhelin soi. Tunnistin soittoäänestä että soittaja on sellanen jonka numeroa mulla ei oo tallennettuna ja aattelin että ne on varmaan ne arvontatyypit. Olin voittanu enkä ollu kovin yllättyny. Kerran päiväkodissa voitin kahesta pääpalkinnosta molemmat ja elämäni ekassa Raahe-gospelissa voitin kännykän. (Se oli kyllä omituinen tunne, ku just se mun numero melkein tuhannesta numerosta sanottiin. Sillon halasin Tatua ekan kerran. :D) Heh, nyt sain kahta erilaista luomukahvia, luomuteetä ja mango-appelsiinimehua sekä ruokosokeria.

Eilen muuten söin nuudeleita ja “tonnikalaa ja meksikolaisia vihanneksia”. Marko oli niitä kovasti kehunu. Noh, niissä olikin sellasia punaruskeita papuja jota oli mun mielestä vähä inhottavia eikä se koko homma oikein maistunu miltään. Nerokkaasti sitte lisäsin siihen sörsseliin sellasta taco-creme bonjouria, ja sitte siitä ruoasta tuli ihan mömmömäistä ja limasta. Ketsuppikaan ei pelastanu enää mitään. Se ruoka oli kyllä pettymysten tynnyri. Plääh. Mutta söin sen melkein kaikki ja vielä oli huono omatunto heittää osa pois. Oli se kyllä aika koominenkin tilanne, etenkin ku selitin sitä myöhemmin Markolle. sen kommentit oli: “Ne pavuthan on just hyviä” ja “Ne pitää syödä nuudeleiden kans!”. No nuudeleiden kanshan mää ne söin. Ei sekään ois kyllä varmaan tykänny siitä sen levitteen ja ketsupin kans. Pitäs keksiä järkevää ruokaa. Muttei puuroa halua syödä illalla.

Heehehuhaahah… Nyt on viimesetki liput varattu ku Lontoo-Newcastle-lennot maksettu on. Lähtöön alle viikko! Hui. En oo yhtään tajunnu että se on jo niin pian. Raha-asiat on monella tavalla hermostuttanu mua viime aikoina, mutta siitäkin huolimatta on vaan tosi mukava lähtä! Tällä kerralla en vaan ehkä tuo kummosia tuliaisia. Äääk. Jänskättää. Niin paljo matkustusjuttuja sun muita lentokentällä yöpymisiä, ja kaikesta on selviydyttävä aivan omin päin. Pitää yrittää pärjäillä.

Tänään oli herättäjän pyhä, oltiin Markon kans Pattijoella kirkossa ja sitten oli syöntiä ja päiväseurat. Mukavata taas:). Sitte mentiin kattoon Gunillaa, olin käyny jo ensi-illassa perjantaina. Tykkäsin näytelmästä ihan tosi paljon ja olin ja olen vaikuttunut näiden nuorten osaamisesta. Uskomattomia kykyjä! Ja kaikki se vaiva joka oli nähty ja se, että käsikirjotuski oli nuorten ja vieläpä paikallisaiheinen. Arvostan! 

Mutta yhyy… Tämän päivän jälkeen menee kolme viikkoa ennenku nähdään Markon kans. Niin pitkää kituma-aikaa ei oo ennen ollutkaan. Snif.

Huomenna alkaa maalaus. Kiwaa. Vaikka me kyllä maalataanki sitä mallia, tosi inspiroivaa. Mutta silti. Tosi mukavaa että tuolla koulussa pääsee kokeilemaan monia tekniikoita. Grafiikkaakaan en oo tehny ikinä, mitä nyt jotain pientä yläasteella. Mietin tuossa viime viikolla, että ehkä mun pitäs mennäkki vaikka ammattikouluun ja opiskella niin, että voisin päästä vaikka Rautaruukille. Sitte oisin siellä töissä ja kyllästyisin täysin, ja sitte mulla ois todellista motivaatiota opiskella jotain mitä todella haluan tehdä. Ja kuitenki ois sellanen varmuus että ois jo joku “kunnon ammatti”. Hmm, ehkäpä musta ei kuitenkaan tuu metalli-Elinaa..?

Nopeasti: viikonloppu oli taas mukava. Raaheen oli kiva tulla, oli tosi lämmintä Limingaan verrattuna, ostin Luotsista ihanat kennät, Näin Markoa, olin laulutunnilla ja kuorossa, näin Sonjaa, olin solussa ja kotona jossa oli Riitta ja Evekin. Lauantaina mentiin äitin, Riitan, Even ja Markon kans Hummastinvaaran metsiin kävelemään, aurinko paisto, rämmittiin omia reittejä ja paistettiin makkaraa ja tehtiin temppuja. Illalla olin lähetyskahvilassa Pattijoella ja seuraavana aamuna kirkossa, lauloin siellä vanhempien rouvien kans lauluryhmässä. Oli kiva, ne rouvat laulo hienosti. Sitte mentin Markolle ku sen piti pakata Lohjalle lähtöä varten, minä tein vähä ruokaa ja syötiin ja oltiin ja Petekin kävi ja sitte mentiin meille, ja meillä oli aikamoinen vilske ja vipinä kun oli porukkaa veljenlapsista lähtien. Sitte Markon pitikin jo lähtä. Minä tulin Liminkaan aamubussilla ja nyt ollaan pööpöilty Idan kans, pitäs alkaa valua tunnillekin tästä… Me mennään tänään Ouluun. Katoin muuten viikonlopuuna ekaa kertaa Big Brotheria, oli aikasta sekopäinen ohjelma.

Mää haluan uuden kuvapäiväkirjan mutten saa. Ne on loppu kanttiinista. Miksei ne jo tuu???

Tämä päivä oli kyllä tosi erilainen ku oisin esim. eilisaamuna osannu aavistaa. Kaikki alkoi siitä, kun soitonopettajani soitti ja kysyi, haluaisinko pinnata huomenna koulusta. Mulla ei ollu ollu pitkään aikaan soittotuntia ja Janne ehotti, että voisin tulla Madetoja-salille kuunteleen niitten orkesterin kenraaliharjotusta ja sitte sen jälkeen pidettäs pidennetty soittotunti. No sehän oli vallan mainio idea ja niinpä minä tepsuttelin aamulla sellon kanssa Liminka-cityn keskustaan ja nousin bussiin. Kaupunginorkesterin (vai onko se nykyään Oulu Sinfonia?) solistina oli How many sisters eli Anne-Mari Kähärä ja ne toiset tyypit. Aivan mieletön. Ihan tosi hauskoja biisejä ja mielenkiintosia sovituksia ja ennen kaikkea upeat äänet! Hehkuti hehkun, ei siitä sen enempää. Se konsertti oli kantaesitys, se on ollu tänään seittemältä.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Kivan soittotunnin jälkeen olin kasailemassa tavaroitani ja lähdössä tarpomaan kohti bussiasemaa, kun huomasin Markolta tulleen viestin, jossa se käski mun soittaa sille heti ku vaan mahollista. Ehdin jo luulla että on tapahtunut jotain mullistavaa tai kamalaa. Mutta Markopa ilmotti, että voisikin tulla käymään Oulussa. (Hurraa!) Odotellessani sitä saapuvaksi eksyin Ninjaan ja H&M:lle ja ostin korviksia ynnä muuta tosi tarpeellista - en ees kerro kuinka paljolla. (Mutta kaikki oli tosi hyviä ostoksia, uskottelen ma!) Käytiin Markon kans sitte Hesessä syömässä - aaaaaaaaah, olin unelmoinu sellasesta rouhehampurilaisjutusta koko tämän päivän ja eilisillan nähtyäni siitä eilen Maikilla telkkarimainoksen. Ihanaa roskaruokaa! Noin kuvaannollisesti siis. Kirjaimellisesti roskaruokaa eli dyykkaussaalistahan on tunnu syötyä tässä viime päivinä.

Kävin äsken soittamassa grafiikantalon yläkerrassa, soitin varmaan melkein puoltoista tuntia. Ku lopetin, oli jo tosi pimeää ja se talo on aivan tosi aavemainen. Ihan tyhmää, mutta silti jotenkin karmi kun puoliavoin ikkuna koko ajan narahteli, enkä saanut sitä ees kiinni ku yritin. Soittaessa ei pelota, ku silloin keskittyy johoki ja kuuluu paljo ääntä. Mutta lopuksi mun piti järjestää sivukaupalla Vuodenaikoja oikeaan järjestykseen. Ei mua ennen siellä pelottanut olla, mutta ilmeisesti muhun vaikutti se, kuinka monet on kauhistellu sitä kuinka uskallan olla siellä pimeällä soittamassa. Yksillä meiän koululaisilla, jotka asuu sellasella vanhalla maatilalla, on kuulemma oma kummitus. On kuulemma aika harmiton mutta vähän kiusallinen kun tepsuttelee portaita ja kääntyilee tyhjissä sängyissä ja aukoo kaappeja ja laatikoita. Hmm. Oon aina pitäny tuonkaltasia juttuja ihan puppuna, mutta kyllä sitä iltahämärissä hiipii jos jonkinmoisia ajatuksia mieleen. Hmmmmh.

Heeeeei. Päivä kyllä parani loppua kohti. Illalla juteltiin Ennan ja Markon kans mesesä, oli huippua! Ja sain tänä aamuna varattua lentoliput Englantiiiiin! Vaikka oli kyllä aika töisevää, mun kortti ei sitte kelvannukaan ja lopuksi käskettiin tulostaa se sivu otettavaksi mukaan lähtöselvitykseen ja eih! Ei tässä luokassa toimi tulostin. Yks ystävällinen openainen autto ja keksi lopulta että lähetän sen sivun kanslistille liitteenä ja sitte menin kanslistille kertomaan asiasta ja pyytämään että se vois tulostaa sen. Hassua:).

Grafiikassa koitan saaha taiottua kuvan puulevylle jotta pääsen kaivertaan ja jopa vedostaanki. Mulla on päässä idea ja koitan keksiä miten sen saan toteutettua. Multa voi sitte tilata grafiikanlehtiä, ne on tosi hienoja varmasti sitte ku niitä joskus on:D.

Onpa omituinen ja ankia aamu. Viikonloppu meni suurelta osin jatkoriparilla, joka oli kyllä tosi mukava. Nyt vaan ei oikein jaksais. En oo kirjottanu tännekään pitkään aikaan eikä nytkään oo oikein mitään sanottavaa. Turha kai sitte sanoa mitään. Koitetaanpa taas joskus.