Kerron lisää

Viikonloppu oli kiva. Kävin äitin kans kahesti hiihtämässäkin, lauantaina kymppi hiihtomajalla ja sunnuntaina 12,4 km Vihannin tosi mukavalla ladulla. Se tuntu hyvältä ja mieli tekee lisää. Oon alkanu tykätä hiihosta siinä ala-asteen loppupuolella - sitä ennen se oli aika tympeää. Oon tyytyväinen siitä, että mut silti vasten tahtoani raahattiin hiihtämään, en välttämättä ees osais muuten. Ja voiteluapu kotona on ollu kans hyvä juttu. Olikohan se lukion kakkosluokan kevättalvella ku liikunnassa oli ohjelmassa “jäävaellus” ja minä olin ainoa suksilla opettajan lisäksi. Olin sillon vähä flunssassa, mutta helppo kai se siinä oli vaan liukua eteenpäin samalla ku kävelijöillä hanki upotti. Maikki oli sillon aika sportti ku sillä oli sauvat, sen kans sillon menin ja mulla oli rentoa.

Ei kaittäsä, tänään on vihdoin ne kauan odottamani seurat, meen sinne Katrin kans. Kivvaa!

Olin muuten siis kaks viikkoa sitte viikonloppuna Riitalla ja Mikolla Jyväskylässä. Tehtiin monenlaista, ostettiin Riitan kans kengät alesta. Musta tuntuu ettei mitään kannattais ostaa muuten ku alesta. Noita kenkiä joita koitteltiin en ois normaalihintasina ees vilkassu. Musta on tullu vähä pihimpi ku ennen, rahaa menee nykyään aika paljo työvälineisiin. Odotan kauhulla tammikuun kanttiinilaskua ku piti ostaa vaikka mitä. Mutta täältä kannattaa ostaa ku täällä on kuitenki paljo halvempaa ku jossain taidetarvikeliikkeissä joissa on monesti aika kiskurihinnat. Kengistä vielä sen verran, että ostin toissaviikolla meiän ryhmän Hannalta sen vanhat pitkävartiset mokkakengät kympillä. Nämä on juuri toivomani lelut, ihanat! Mustat nauhakengät vetoketjulla (onneksi, en ois ikinä jaksanu löysätä, kiristää ja sitoa nauhoja joka kerta), vähä ku maiharit mutta sellaset tasa- ja matalapohjaset (ei liian anarchy).

Viikonloppu oli kyllä kiva. Ehin nähä Markoakin ees vähän ja sitte oltiin lauantaina Eeva-Maijan ja Elinan kans parantamassa maailmaa. Ihan huippua, oli niin kiva olla. Kaikki on vielä niin puheliaitakin. =)

Tänään voi mennä kuntosalille. Siitä tuli viimekski niin hyvä olo sitte jälkeenpäin. Saa uutta energiaa.

On vähän ikävä raahelaisia kavereita. Kohta niitä toivottavasti näkee. Mää muuten arvostan selasia sopivan nöyriä ihmisiä, jotka ei oo heti vaatimassa omaa etuaan vaan on kärsivällisiä ja koittaa olla olematta muille taakaksi. Tietenkään ei kannata olla kynnysmatto, mutta musta on alkanu tuntua, että on niin paljo sellasia “kyllä mulla nyt on oikeus”, “mää en oo kellekkään vastuussa tekemisistäni” -tyyppejä. Sellanen tasapaino pitäs löytää. Se on paljo tärkeämpää ku vaikka olla tosi tiedostava ja valistunu.

Hih, olipas hauskaa kun Outikin oli käynyt täällä. Ongelma alkaa selvitä pikkuhiljaa ja ehkäpä mun ei tarvikaan hankalasti ajella bussilla. Mutta kirjotan siitä vasta sitte ku se on ihan varmaa. Oispa muuten jännä tietää ketkä tämänki kirjotuksen tulee lukemaan. Yleensä kirjotan nämä tavallaan Riitalle, ku se tietääkseni aina lukee tätä. Voitte mielellään ilmiantaa itsenne jos jaksatte.

Käytiin eilen pitkästä aikaa dyykkaamassa Idan kanssa. Ei meinattu löytää ku mandariineja, mutta sitte kurkattiin vielä yhteen luukkuun ja siellä oli roskis täynnänsä samana tai edellisenä päivänä  vanhentuneita ruislimppuja, ruispaloja, muhkusämpylöitä, pullapusseja, rieskaa, donitseja, juustoviipalerasioita ja ties mitä. Jos oisin ostanu sen leivän kaupasta tiistaina,takuullä söisin sitä edelleen. Ihan kätevä.

Eilen kirjotin kuvapäiväkirjaan vähän matkaa ruotsia. Sitten koitin laittaa saman saksaksi, mutta jotenki jäi kesken.. Haluaisin pitää “kielitaitojani” yllä. Kun saksaa ja ruotsia ei tulvi joka tuutista niinku englantia.

Eilen siis ekat orkesteriharkat, oli mukavaa! Heh, osa nuoteista jotka saatiin oli tuttuja tältä joululta, soitettiin Raahessa samaa Vivaldia sillon vajaa kuukausi sitte. Mutta nyt meen kuitenki poiiis.

Ai niin, sain tänään ekaa kertaa oikeaa postia tänne Liminkaan! Se oli kylläki äitiltä joka lähetti sellasia tuubeja jotka olin unohtanu. Ja loppujen lopuksi ei sen ees ois tarvinnu niitä laittaa ku käynki viikonloppuna kotona. Mutta kuitenki… Mulle voi lähettää postia osoiteeseen Elina Sivonen / Limingan taidekoulu / Arvolankuja 1 / 91900 Liminka.

Idakaan ei ollu vielä tullu. Taistelen itteni kans että meenkö nukkuun vai rahjustanko grafiikantaloon. Ehkä mun kuitekin pitäs mennä tekemään jotain ja nukkua sitte iltapäivällä… Kääk. Ennustan, että vötkistelen huoneessa ainakin puoli tuntia ennenku saan lähettyä sieltä johonki. Ai niin, oltiin eilen Kokkolassa esilaulamassa, minä, Mika, Ella ja Elina. Oli mukavaa nähä Tatua pitkästä aikaa.  Nyt vaan vähä väsyttää ku meni myöhään.

En tee uudenvuodenlupauksia, mutta yritän oppia kärsivällisemmäksi ja nauttimaan enemmän tästä hetkestä. Eihän sitä voi edes tietää että onko sitä huomista olemassakaan.

Marko lähtee kohta hiihtovaellukselle Kebnekaiselle. Ruotsin Lappiin siis tammikuussa telttailemaan. Se reissu taitaa olla mulle ainakin yhtä pelottava kuin ite vaeltajillekin.

Tunteroisen päästä alkaa tentti. Oon lukenu alueen kokonaan ja muutamaa tärppipaikkaa kerrannu tarkemmin. Koitan lähinnä päästä läpi. Pitää vähä mennä kattoon millanen se tentti sitte on.

Huomenaamulla saan ottaa mun ensimmäisen valmistamani kirjan pois prässistä ja se on valmis. Hassua, se alotettiin ihan paperin taittelulla ja nyt se on muka selattava kirja. Eilen illalla aloin piirtää mustalla tussilla sellasia hassuja kuvioita iltapäivällä maalaamaani paperiin. Niistä tuli sitte ne kannet. Se piirtäminen oli tosi kivaa ja tuntu että ku sai kantavan idean niin sitte jakso tehä innolla ja tuli sellasta mistä pitää. Parasta. Muutenki mulla on taas paljon intoa taiteiluun ja aion heti tentin jälkeen rientää tekemään asialle jotain. Meen muuten varmaan Jyväskylään aika kohta, sekin on mukavaa!

Onneksi tämä viikko on loppiaisen ansiosta lyhempi. Torstaina kotiin! Ens viikolla paremmalla onnella sitte. Idaki on täällä ja toivottavasti Anjaki paranee pian.