Sniisk
Oon tulossa sairaaksi, tai tullu jo. Maanantaiaamuna herätessäni oli kurkku kipeä ja viime yö oli aika ikävä kans. Tulin Liminkaan vasta eilen illalla, pidin pidennetyn viikonlopun (taas). Se oli kyllä nyt ihan paikallaan. Lauantai oli rankka päivä, kahestatoista kymmeneen siellä Madetoja-salilla, konsertit viideltä ja kaheksalta. Oli kyllä mukavaa, onneksi olin sentään nukkunu tarpeeksi. Onneksi puhuin koko paluumatkan sitte puhelimessa Markon kans nii en nukahtanu rattiin. Kahelta olin nukkumassa, käytiin konsertin jälkeen orkesterin kans syömässä. Tomi Metsäketo oli mukava ja Marika Krook räiskyvä. Phohhoijjaaa… Tuo projekti olis kyllä kuitenki ollu vielä paljo antoisampi jos konsertin järjestelyt ois menny ees jokseenkin hyvin. Eipä se minua henkilökohtaisesti koskettanut muuten ku siten että harjotteluaikaa ei nuottien viivästymisen takia ollut riittävästi ja jotain mitä oltiin harjoteltu ei sitte voitukaan soittaa ku se oli suuren terssin (!!!) väärässä sävellajissa Tomille. Erityisesti harmittaa kapellimestarimme puolesta joka joutu aika moneen liemeen. Toivottavasti tilanne selvitetään tarpeeksi perusteellisesti.
Onneksi ens viikolla on hiihtoloma! Ihana päästä kotiin pitemmäksi ajaksi. Ja oikeastaan tosi hyvä etten oo menossa mihinkään reissuun. On paljo tekemistä ja haluan olla ihan kotona. Pittää lukea tentteihin ja tehä ennakkotehtäviä. Ja hakea töitä. Sellasta.. Nyt lähen tästä hakkaan sitä veistosta muoteista irti. Tänään muuten seurat! Mukavaa.
Jääkiekosta vielä. Mietin pelin jälkeen että tappio oli erityisen karvas juuri siksi, että voittajana oli Ruotsi. Jos se olis ollu vaikka Tsekki tai Kanada niin ei se sitten olisi ollut niin inhottavaa. Selityksenä olisi ollut että “ne nyt vaan oli niin hyviä, ei voinu mitään”. Mutta että Ruotsi, sehän jo pistää koville suomalaisen. Aina niillä on kaikki vähän paremmin. Ja pelaajatkin niin rumia. Tämähän nyt oli varmaan itsestäänselvää, mutta sitten mietin, että tilanne olisi voinut olla aivan toinen, jos finaalissa ei olisikaan ollut Ruotsin kanssa Suomi, vaan vaikka sitten se Tsekki. En minä ainakaan silloin ois toivonu Tsekin voittoa (joskaan Ruotsin voitto ei ois mitenkään erityisen mahtavaa sekään ollut). Että kyllä Ruotsi saa voittaa, kunhan ei Suomea voittaisi. Ja kyllä Suomi saa hävitä, kunhan ei Ruotsille häviäisi. No joo… Oli aika tuskallista jännitettävää se peli kyllä. Harmittaa kovasti niitten vanhimpien Leijonien takia. Kauhia oli kattoa ku niitä oli vielä pakko heti haastatellakin. Se kai on julkimon osa.