Kerron lisää

Pöytä näyttää tosi hienolta jo ensimmäisen petsauskerran jälkeen, äiti kommentoi jotain että sehän on ihan ku se Ratian suunnitteleman pöydän näköinen, mene ja tiedä, minä en tiedä mistä on kyse. Tammen värisellä petsilakalla tulee kivaa jälkeä, tässä päivän vinkki. Sen kans tuli kyllä vähä kiire ku pitää oottaa vuorokausi ennen seuraavaa kerrosta, jatkan petsausta siis Rovaniemellä parvekkeellamme. On kivaa pakata. Ostin eilen leivänpaahtimen, johon olin ensi silmäiyksellä rakastunut jo tiistaina, mutta Marko koitti jarrutella mua niin en heti sitte ostanu sitä. Mutta eilen ku käytiin taas Myllymäellä niin ostin sen sitte ku se oli viimenenki. Vois kai leivänpaahtimia saada halvemmallaki ku 35 eurolla, mutta koskaan en oo nähny niin hienoa paahdinta. Ja se pitää kuitenki ostaa joskus, ja Teresa jo lupas että käytetään vaan sitä ku meillä on muutenki yhteiskäytössä paljo enemmän Teresan tavaroita. Se paahdin on Severin-merkkinen niinku mun vedenkeitinki ja sellasta harjattua terästä ja kivaa muotoilua. Ah, kodinkoneiden rakastaja olen ma.

Mistään en ole löytäny niin hyvänmallisia perusteepaitoja ku Henskamaukan yhet paidat on - en kyllä tiiä myydäänkö niitä siellä kaupoissa vai vaan kuvastossa..? Kuitenki, mulla on ollu sellaset huonot vibat hooämmästä erityisesti yhden perheenjäsenemme nyrpeän suhtautumisen vuoksi eikä enää oo tuntunu hyvältä hankkia sieltä vaatetta. Tilasin nyt kuitenki sellasen perusteepaidan ku tuli epätoivo ku tarvin sellasen ja se oli täydellinen ja edullinen. Samalla “piti” tilata jotain muutakin tarpeellista että ne ees alkaa postittaa niitä mulle. Miksi tulee tyhmä olo jonku tietyn vaatemerkin käyttämisestä? Onko ne kaikki muut vaatemerkit sitte niin paljo parempia? Saan tästä varmaan sanktiota ja ehkä mulla on huono omatunto ja kirjotan tästä siksi. Käytiin muuten Kokkolassa Mäkissä viikko sitte Markon kans. Tunnustetaan nyt sitte kaikki pahanteot. :P Tuntuu vähä sarkastiselta mutta oon osittain tosissanikin. Ois muuten kiva laihtua viis kiloa, ei ois pakko mutta ois kiva. (Onpa muuten kiva että ei ois pakko ja että se määrä ei oo tuon isompi. Tänään hyvä fiiwis.)

Onpa hassua ku nykyään näen kuika monta kertaa tätä blogia on päivittäin käyty lukemassa. Lukujen suuruus yllätti positiivisesti. Mua ei nyt häiritsekään enää kirjottaa näin usein. ;)    

Yhyy yhyy nyt on kaihoisa olo. Subilta tuli äsken Rakkautta ennen aamua -elokuva, jota ehin kattoa puolesta välistä asti. Oon kattonu sen telkkarista joskus vuosia sitte ja sillonki se oli tavattoman hyvä. Mutta se on myös ahistava ja haikia ja surullinen. Tämä viikko on ehkä piinaavin ikinä, pitää vaan oottaa ja oottaa ja oottaa. Ei voi enää oikein tehä mitään varsinkaan jos ei oo mitään tekemistä ja päivät vaan menee ja matelee ja mun stereot ja kaikki kuunneltavat cd-levyt on jo Rovaniemellä vaikkei siellä oo vielä ees hyllyä eikä sitä tuu heti olemaankaan. Enkä tuu ekana viikonloppuna käymään Raahessa. Ja musta on ihan tyhmää että tämä on nyt ihan luonnollista tässä vaiheessa, se on niin helppoa vaan sanoa eikä sitä voi kuitenkaan tajuta jos ei oikeasti oo siinä tilanteessa tai muista tosi hyvin millasta se oli. Haluan arjen, tuudittautumisen ja tottumuksen. Mitähän mää sitte haluan ku ne on? En tiiä, siinäkin pitää olla tasapaino, sopivasti tuttua ja turvallista sekä vastaavasti uusia haasteita. Tällä hetkellä ei oo tasapainoa koska tuttua ja turvallista on yhtäkkiä niin vähän.

Mutta tämä päivä oli mukava, olin valmistautunut ankeaan ennen-iltapäivää-aikaan ja koitin tsempata keittämällä puuroa joka ei kyllä oikein onnistunu ku tein samalla kaikkea muuta (kirjotin blogiin) ja lopulta unohin suolan mutta söin sen silti; sitte menin hiomaan sitä pöytää etten jäis vaan nyhjöttämään. Soitin Markolle joka ei vastannu mutta joka soitti kohta ja kysy että onko mulla nälkä ja mentäskö Torniin syömään. Ja niin oli tämäkin päivä pelastettu! Musta ja Markosta on tullu Puuha-Petejä, me tehdään puutöitä ja muuta rappausta meiän varastossa. Se on mukavaa, vaikka välillä tunnenki itseni aika tumpeloksi. Mutta on mahtavaa saada ite käsillään aikaan jotain. Ja vanhassa yhteiskuntajärjestelmässä ei ees käsityöläisinä oltais sen pohjalla, siis yhteiskuntajärjestelmän.

Huh, tulipa ajatuksenvirtaa. Siinä on se hyvä puoli että kirjottamiseen menee tosi vähä aikaa. Huonoa se, että kirjotusvirheiden korjailuun menee paljo aikaa.

“—Taide- ja ympäristöpedagogiikan johdantoluento siirtyy seuraavaalle viikolle. Sen sijaan lähdette taideleirille Kittilän Könkäälle heti perajntaina 8.9.2006 aamulla.—” Hmmmm? Musta tuntuu että oon aika mielissäni. Ja Marko vinoili mulle siitä ettei se jaksais yliopisto-opiskelua ku pitäs aina vaan istua luennoilla. Sitä poltteli jo maanantaina Rovaniemellä käydessä ku oltiin niin pohjosessa, että matkaa pitäs jatkaa vaan pohjosempaan ja pohjosempaan ja ja… Mää en päässyt tänä kesänä ollenkaan Lappiin, mutta nyt meen sinne asumaan. Esikartanoon ainakin.

Niin käytiin tosiaan maanantaina Viemässä tavaroita Rovaniemelle. Kämppä oli aivan ihana! Hikihän siinä tuli kolmanteen, tai oikestaan neljänteen kerrokseen portaita pitkin sänkyä kantaessa. Multa puuttuu vielä hylly, Askossa ois sellanen mistä tykkään, maksaa aika paljo eikä Raahesta muuten nykyään saa Askon huonekaluja. Mutta Rovaniemeltä saa! Ehkä parjaan vähä aikaa ilman hyllyä, onhan mulla se digipiano. :D Ja kivat verhot. Ja keittiö on kiva ja Teresan huone ja Teresa kans. Ja se on sopivassa läheisyydessä kaikkeen.

Ja mun poikaystävä on kans aika kiva, se teki mulle eilen pöydän. Se on vielä hiomista ja petsausta vailla. Mutta eilen se Marko vaan tosiaan rakensi sen pöydän, käytiin ostamassa Puumestasta pöytälevy (88€) ja jalkavermeet ja muut sälät. Enpä oo missään kaupassa nähny mulle sopivampaa pöytää, ees sille seinällekään. Loppuvaiheessa Marko tunnusti että se oli sen ensimmäinen oikea huonekalu. Ja tietenki mää onnistuin sössimään auttaessani, onneksi ei hajonnu koko systeemi ja isä ja Marko sitte saivat pähkäiltyä miten se korjataan. 

Ootan muuttoa jo kovasti. Tai oikeastaan ootan kotiutumista Rovaniemelle. Mulla on siitä kaupungista jotenki sellanen hyvä kutina. Ihana ku se on pohjosessa ja ihana ku se on niin uus paikka. Ootan opiskeluja kans innolla. Siellä on sopivasti tuttujakin, pari Limingassa opiskellutta ja yks helsinkiläistyttö jonka kans juttelin junassa. Ja Teresa on kämppiksenä ja Anja teollisessa muotoilussa. 

Mutta erossa oleminen on iso MUTTA. 

Nykyään mun silmät on aika turvonneet, varsinki aamulla:

Oispa kiva olla terve.

Hamm. Tultiin eilen Markon kans minilomalta. Lähettiin maanantaina Viitasaarelle, tiistaina Jyväskylään ja eilen Kokkolan kautta kotiin. Käytiin siis Markon kotona, meiän Riitalla ja Mikolla ja poikettiin paluumatkalla vielä Tatulla. Oli hyvä reissu vaikkakin lyhyt. Ja niinku Markon kans eilen mietittiin, oltiin kahestaan vaan automatkat. Avaudun: ku ollaan jatkuvasti vaan tipoittain yhessä ku elämät repii aikaa ties mihin, niin sitte ku saaki yhtäkkiä nähä toista vähä kauemmin niin se saattaa vaan tehä olotilan vielä haikeammaksi. Sanoinki Markolle että ois vaan niin mukava olla niin paljo yhessä että ehtis tottua ja jopa kyllästyäkin toiseen. Se on nyt vaan tosi kaukainen ajatus ja sen toteutumista saa todennäköisesti oottaa vuosia, monia vuosia. Hiisi, eikö voi koskaan olla tyytyväinen? Oikeasti olen tosi tyytyväinen ja sehän tässä vaikeaa onkin. Jospa tilanne tasottuis ees vähän ku alottaa opiskelun joka ehkä tois jonkulaista vakautta elämään.

Työt siis loppu eikä mulla ainakaan vielä oo yhtään hassu olo. Saatiin Riitalta sen vanha sänky ja tuotiin se Passatin katolla. Passatin sisällä oli sähköpiano ja Tatulta ostettu lipasto. Tarvin vielä pöydän ja hyllyn. Mulla on kivat verhot. Muutto osa 1. on ens maanantaina.

Oli tosi hyvä nähdä Tatua. Mulla on Elinaakin ikävä ja tahtosin nähä sitä, mutta en tiiä ehtiikö se ja huomasin just että eihän mulla oo autoakaan ainakaan ennen puol viittä. Ehkäpä teen esseetä lisää niin tunnen itseni hyödylliseksi.   

Ei oo oikein mitään mukavaa sanottavaa enkä jaksa alkaa märsyilemään niin tässä sitten siivoamisesta ennenku tää huomenna loppuu. Ai niin, tänään Kesiksellä siioninvirsiseurat klo 18. Sinne! 

10. Avaimet   Avainnipussani on viisi Abloy-avainta, pyöränavain + avaimenperä, Timecon-työaikaleimauslätkä, kaksi käsipaperitelineen avainta (Serla ja Katrin) sekä yksi suihkusaippuatelineen (Tork) avain. Tämä kaikki kunnon äijäketjussa jonka avulla avaimia voi roikottaa joko siivouskärryissä tai kiinnittää housujen vyölenksuun avainmötikän ollessa taskussa.

9. Fyysisyys  En tiedä, voiko työstressi olla osasyynä mun omituisiin ihottumiin, mutta aikanen herätys ja jatkuva hyöriminen töissä aiheutti varsinki alussa väsymystä, nälkä on melkein aina ja vessassa pitää rampata aamulla hälyttävän usein. mitähän mun ruumis kohta sanoo ku tää loppuukin? Varmaan se kehrää. :)  

8. Ihmisten omat tavat  Siivoojalle jää aika nopeasti mieleen millanen siivo eri ihmisten työpisteissä on. Täällä on yks tyttö joka syö aina karkkia, yks mies syö paljon hedelmiä, joillaki ei tuu oikein mitään roskia, toisilla on siistit kengät ja toisilla likaset ja yks nuori mies joka syö ainaki 10 purkkaa päivässä. Tällä jälkimmäisellä ei oikein mitään muuta roskiksessaan ookkaan ja mua oikeasti ällöttää ja on pakko vaihtaa aina uus pussi. Se on muuten aina jotain hedelmäjenkkiä. En tiiä voinko enää koskaan syödä sitä. :D 

7. Vessan siivous  ei oo ollenkaan ällöttävää (yleensä), se on itse asiassa varmaan mielekkäimpiä hommia täällä. Siinä saa aina selvän muutoksen aikaan ku paikka näyttää paljo siistimmältä siivouksen jälkeen. Vessanpyttyjen ja lavuaarien pesussa saa käyttää kunnolla pesuaineita ja harjata. Siivoushanskat käsissä muuttaa jotenki reippaammaksi.

6. Pisuaarit  onki sitte vähä epäilyttävämpiä. Mulla meni varmaan kuus viikkoa oppia yhen pisuaarin liiketunnistimen toimintaperiaate, tai itse asiassa ees tajuta että se toimii liiketunnistimella. Saa siinä sitte sitä tunnistinta hakata ja ihmetellä miksi se huuhtelee ihan epäloogisilta tuntuvissa kohissa. Virtsan haju on muuten paljo ällöttävämpää ku ulosteen haju, yhesti pahalta haiseva pisuaari sai mut tosissaan yökkimäänm yksikään pytty ei oo vielä pystyny siihen.

5. Roskat ja niiden lajittelu  Roskisten tyhjentäminen on yks tärkeimpiä juttuja mihin siivojaa tarvitaan. Ainaki sen loppuminen huomattais äkkiä. Joka päivä kannan roskiin n. 600 litraa jätettä, ja alle kolmasosa niistä menee suoraan kaatopaikalle. Muut, ns. energiajae-jätteet menee polttoon. (Se on muuten huippua, kauheaa jos kaikki vaan kertyis kaatopaikalle.) Toimistoroskiksiin ei saiskaan laittaa biojätettä eli ei hedelmänkuoria. Niitä on silti tosi monessa toimistossa ollu. Toissaviikolla kyllästyin siihen että ku mun oikeasti pitäs vaan lyödä ne pussit suoraan kaatopaikkajätteisiin enkä kuitenkaan raskinu tehä niin vaan noukin niitä kuoria sieltä erikseen. Jätin näille kyseisille henkilöille sitten viestilappuja roskien lajittelusta. Useille meni perille, mutta joistain toimistoista löysin seuraavana päivänä roskiksesta sekä hedelmänkuoria että jättämäni lapun. 

4. Inhottavimpia roskia/likoja on ehottomasti hiukset ja rei’ittimen roskat, ne valkoset pienet paperipyörylät jotka muovipussin kanssa reagoidessaan muodostaa sähköä eikä tietenkään voi sitte mennä nätisti säkkiin vaan leijuvat ympäriinsä. Hiukset taas on niin inhottavia luututtavia, että miestenvessat on melkeinpä naistenvessoja kivempia, vaikka niissä enempi siivottavaa onki ku täällä on enempi miehiä.

3. Pientä muistettavaa on paljon. Muista vaihtaa aulan matto keskiviikkona tai torstaina, sitä ja sitä paperinkeräyslaatikkoa ei saakaan tyhjentää,  muista lähtiessäs katkaista virta pesukoneesta ja kääntä hana kiinni. Muista myös ladata lattianpesukone, muista tarkistaa onko silppuri tullu täyteen silppua (se ei ikinä oo), muista vaihtaa joskus keittiöihin puhtaita luutuja. Ja niin edelleen. Ja sitten vielä pitäs muistaa ne kaikki muutki hommat.

2. Jutustelu  “Sullahan on säkkejä niinku joulupukilla”(vein roskia), “kylläpä sinäki oot aikasin liikkeellä”, “elä niin kovasti, se hajoaa”(moppasin lattiaa), “käyppä tarkistamassa Matin* vehkeet ku se just meni sinne vessaan” (*muutin nimen) ja niin edelleen. Kaikkeen pitää sitte vastata jotain.  

1. Aikataulutus  Ei vaan se, että muistaa mennä nukkumaan ja herätä oikeaan aikaan, vaan neuvotteluhuoneet pitää siivota enneku siellä alkaa kokoukset, käytäviä ei voi pestä koneella sillon ku on palavereita, ruuhkaiset toimistot kannaattaa tähdätä siivottavaksi sillon, ku sieltä on väki syömässä, ei kannata ryykätä vessaan just sillon ku joku hengailee siinä pisuaarilla eikä toimistoihin viitsi mennä kyselemään että saisko siivota, jos siellä on paljo porukkaa tai jos puhelu on kesken. Ajoitus on tärkeää myös siinä, että saa vessaluutut pestyä ja laitettua kuivumaan ajoissa. Senpä takia määkin tästä jo lähen.    

Sairaskertomusta: Ihottuma lähti niillä lääkärin määräämillä aineilla! Ihan parissa päivässä, kuivu ja rapisi pois. On sitä vielä vähä jälellä mutta oikeastaan mitään ei näy. Tuli hyvä mieli varsinki siitä että lääkärikäynti ei ollukaan yhtään turhaa. Mutta nyt mulla on ihan erilaista ihottumaa eri alueilla. Ääh. Ei se varsinaisesti nyt oo niin hankalaa ku sitä ei kutise mutta sitä on paljon. Yhtäkkiä mulla on kaikenlaisia lääkkeitä, kummallista. 

Viimeinen viikko töissä! Veikkaan että tulee kulumaan hi - taas -ti. 

Eilen paistettiin Markon kans meillä lättyjä pihalla (meillä on nykyään sellanen Severin-sähkölevy) ja meillä oli myös Eve ja Tommi äitin ja isän lisäksi. Tuli muuten hyviä lättyjä, oli vaniljavaahtoa ja vadelmiakin. (En löytäny kermavaahtoa.) Eve on menny tänään uuteen kouluun. Leikin Even kans eilen illalla barbeilla. Oli ihan hauskaa, lähinnä laittaa niitten hiuksia ja vaihtaa vaatteita. Kiva ku osaa vielä olla mukana leikissä, muistan kuinka siistiä pienenä oli jos vaikka meiän Riitta leikki mun kans barbeilla. Joskus muuten leikittiin Beverly Hills 90210:aa. Sitä puheenollen, lauantaina katoin puoli jaksoa McGyveriä ku satuin avaamaan telkkarin. Siitä on niiin kauan ku oon viimeksi sitä kattonu, se oli aivan hittisarja aikoinaan. Aika huvittavahan sitä oli nyt kattoa, aikansa lapsi.