Kerron lisää

Heh, tuota ei taidetakaan niin vaan googlettaa.

On aamu, ainut päivä tällä viikolla ku ei tarvi mennä yheksäksi, kuva-analyysiryhmätehtävä alkaa kaheltatoista. Heräsin siis jo ennen kaheksaa. Mulla ois kyllä kaikkea tekemistä mutta vois tännekkin jotain kirjottaa. Ehkä tää on kans tekemistä. Ihanaa ku voi kerranki rötvätä pyjamassa ja aamumöhnäisenä.

Viihdyn täällä. Koulussa oon tullu osaksi sellasta neljän tytön porukkaa ja viihdyn sinä hyvin. Puhuttiin porukoitumisesta ja että se tosiaankaan ei oo mikään tavoite, mutta toisaalta kyllä musta ainakin on kiva olla ihmisten kans joitten kans on mukavaa ja tulee hyvin toimeen. Kaikkien meiän ryhmäläisten kans tulee kyllä toimeen ja tottakai tulee juteltua muillekin, on aika avoin ilmapiiri.

Mun projektit-listassa on kaheksan kohtaa. Hankintalistassa on tätä nykyä kymmenen kohtaa ku sain toteutettua vastikään niistä seitsemän. Tuo kotoa -listassa on 15 kohtaa. Yks tuo kotoa-/projektilistan kohtana on vinyylisoitin. Meillä pitäs jossain kotona olla vinyylisoitin jolle ei oo käyttöä ja aattelin roudata sen tänne ja alkaa lainailemaan ja hankkimaan vinyylejä (kirjastosta ja kirppareilta). Mun kaverilla Raisalla kuunneltiin vinyylejä ja se oli tosi tunnelmallista. Tulee lapsuus mieleen. Ja vasta oltiin vielä kotona puhuttu siitä meiän soittimesta. Muuten, Lapin maakuntakirjasto joka on n. viiden minuutin päässä, on tosi hyvä kirjasto. Siellä on vaikka mitä, en vaan osaa oikein käyttää sitä vielä. Eilen sain vasta haettua kirjastokortin yliopiston kirjastoihin. (Täällä on tavallinen ja taidekirjasto.)

Mut on tulkittu kiltiksi ihmiseksi ja se vähä hämmentää vaikka oonki myös aika otettu. “Ai miten niin kiltti?!” “No sen näkee jo sun olemisesta.” Hmm??? No ihan kiva, kiltteys on piirre mitä ite ihmisissä arvostan. Huomasin että monesti samaistun siihen reppanaan ja siksi tuntus oudolta hyökätä sitä vastaan ku se on vähä niinku minä sitte. Liian päällekäyvät ja turhantarkat asenteet sitte ärsyttää. Vaikea jotenki ilmaista tätä koska kuitenkin pidän itseäni aika raadollisena kaverina. 

Mutta kerronpa mikä auttaa ku turhautuu ku pitäs tehdä joku juttu - niinku vaikka kuvanrakentamisen kurssin harjoitustehtävä - ja alkaa vikistä että ei tästä tuu mitään ku en osaa mitään ja oon niin huono enkä tajua tätä typerää tehtävää ja uikuti uikuti viiks viiks. Silloin on otettava käyttöön rekkamies-asenne ja sanottava, tai laulettava, että mä oon rekkamies/oon hitto soikoon jne. Siis ajatelkaa nyt, rekkamies ei varmasti vikise että ei ku emmä osaa vaan se vaan tekee! Vieräänpäs tämä lasti nyt perille eikä meinata! No joo, ehkä stereotyyppinen käsitys rekkamiehestä, mutta mielikuva auttaa. Sillainki, että aattelee että eipähän tarvi ajaa rekkaa, teen mieluummin tätä tehtävää täällä enkä ota liikaa ressiä. Toinen vaihtoehto on ajatella Veikko Lavia ja ottaa löysin rantein. Päivä päivältä vain lähestyypi maa. Hoidan kyllä asialliset hommat mutta muuten oon ku Ellun kanat.   

Ei oo oikein ollu taas mahollista istua koneella niin kauan että ehtis kirjottaa jotain, eikä nytkään oikeastaan oo. Musta on vaan paljo kivempaa ku ehtii kirjottaa vähä pitemmin ku musta on kivempi lukeakin pitempiä tekstejä.

Koulussa (sisäistän etten osaa sanoa muuten) on mukavaa, kymmentuntisetki päivät on menny yllättävän kivuttomasti.

Oon oikeasti tosi tyytyväinen että leikkasin tukkani. Olin ehkä jotenki takertunu sellaseen pitkätukkasen identiteettiin ja nyt ku sitä ei oo, musta tuntuu tosi kivalta että pärjää näinkin. Mun tukka tuntuu nyt jo liian pitkältä.

hengissä ja silleen. Ei oo tosiaan harmikseni tullu tänne kirjoteltua, nytki oon yliopiston kirjastossa enkä taia pystyä pitkiä lavertelemaan. Pikakuulumisia: oon tämän viikonlopun täällä Rovaniemellä, viime viikonloppuna olin Raahessa. Ei täältä kuitenkaan ihan ilmasta ookaan tulla käymään, 18 euroa yhteen suuntaan Inter-Cityllä, hinnat on noussu. :/ Tää on tätä uutta juna-aikaa. Teresa lähti eilen ja tulee huomenna, ootan sitä kovasti. On niin kotosaa ku on kotosa kämppis.

Tiistaina käytiin koitttamassa kepillä jäätä evankelisten opiskelijoiden illassa. Se oli tosi positiivinen kokemus, kivaa porukkaa joihin yhtäkkiä alko vaan tutustua ja kiva paikka. Ehkäpä siitä tuli sitte mun tiistaimeno. Tajusin että tuun olemaan täällä aika monta vuotta ja sitä ajatellen on ihan hyvä tutustua ihmisiin. En oo ollu sen suhteen hirmu määrätietonen, kaipa asiat menee ihan kivasti kuitenki. Ainaki jotenki. Tuntuu vaan että oon aina uudessa paikassa aluksi aika pitkäänki sellanen aika varautunut, vaisukin. Musta on omituista aatella että yläasteella olin vielä sellanen josta aateltiin että se on aina tosi hymyilevä ja ilonen. Ajat ja ympäristöt muuttuu ja minä siinä mukana.

Opiskelu vaikuttaa mukavalta ja mielenkiintoselta vaikka opintojen kokonaiskuvan hahmottamiseen tulee varmaan menemään kauan. Oon edelleen hirmu tyytyväinen että en päässy tänne viime vuonna, oisin ollu niin pihalla. Nytki vähä oon, yhellä kurssilla piirrän hiilellä ja se on kivaa mutta haastavaa, mutta ilman viime vuotta se olisi ihan kauhean sekavaa ja vaikeaa.

Millonkahan sisäistän että on oikeasti täällä olemassa eikä vaan käymässä? 

kysyi tuutoropettaja ja minäkin nostin kiltisti käteni tuntien itseni tosi etelä-suomalaiseksi. Opettaja jatkoi: “Tiedättekö te, kuinka pimeää täällä talvella on?” Sitä odotellessa. 

Oon yksin kotona Rovaniemellä, ootan että meille tulee pesukoneentuoja- ja asentajamies. Tänään ei oo opiskelua, fuksiaiset alkaa viideltä. Taiteiden tiedekunnan fukseille on jaettu värit joihin niiden pitää pukeutua, mulla on valkonen. Taidan teippailla päälleni noita ohuita pakkauspapereita jotka tuli eilen hyllyn mukana. Käytiin eilen Teresan ja Teresan tädin kanssa noutamassa Askosta mulle hylly ja työtuoli. Olipa muuten raskaita paketteja kantaa tänne 3.-4. kerrokseen. (Pohjakerrosta ylempi on eka kerros.) Eilen illalla sitte aloin kasailla sitä hyllyä, siinä oli varmaan jotain kymmenen työvaihetta ja taisin ehtiä vaiheeseen kolme, kun onnistuin katkasemaan yhen puutapin. Eikä niitä ollu ylimääräsiä, eli työ jäi kesken ja tänään pitää lähteä puutappien ostoon. Kunhan se pesukonemies vaan tulis. Sen ois pitäny tulla jo 45 minuuttia sitten.

Opiskelu on lähteny pikkuhiljaa käyntiin ja on rauhallisen tyytyväinen olo sen suhteen. Ens viikko onki jo kunnon paahtamista. Ne pari luentoa joilla oon ollu, on ollu tosi kiinnostavia, aika meni nopeasti. Nyt tiedän/uskon tietäväni kaikki aikataulut jouluun asti. Aika jännää. Kiva ku viikot ei oo identtisiä ja on sekä lyhyitä että pitkiä ja tosi pitkiä päiviä. Mutta esimerkiksi ens perjantaina mulla ei oo mitään, ja sitenpä pääsen Raaheen jo torstaina. Kaks viikkoa on kyllä menny äkkiä! Oikeastaan oon kyllä ollu täällä vaan reilun viikon.

Muuten, ekalla viikolla ”Mitä on yliopisto-opiskelu” -luennolla luennoitsija otti esille sen “yliopisto ei ole koulu” -jutun. Ymmärsin sen pointin, ei muuttanut mun omaa käsitystä mutta ymmärsin miksi sitä esimerkiksi ärsyttää ku puhutaan koulusta. Siksi koitanki oppia olemaan puhumatta koulusta, kun ei oo mitenkään alleviivaavaa puhua opiskelusta. Ja tavallaan on ehkä vähän sarkastista sanoa että mulla alkaa yliopisto yheksältä. Ja sarkasmi on usein hyvä.  :> 

En osaa päättää oonko tunnekuohu-ihminen. Ei kai sitä toisaalta tarvikaan päättää. Luulen että olen, mutta toisaalta monet on paljo enemmän ja niitten kanssa mulla menee päälle rauhallisempi vaihde. Musta se on ihan hyvä. Marko oli esimerkiksi aatellu mut ennen rauhallisemmaksi ku oikeasti oonkaan. Se aina riippuu siitä asetelmasta. Ja sitte pitäs olla oma itsensä, mutta mitä se on?  

Hmm. Haluan kirjottaa, mutta mulla on tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä vaan käytännön asioita. Enkä oo niinkään varma että ois yhtään kiinnostavaa lukea että ostin tänään työtuolin ja että tarvin rautalankaa, rikkoja, henkareita, keittiö- ja ruokailuvälineitä ynnä muuta ja niin edelleen. Enkä oo varma siitäkään, että jaksan niistä mitään kirjottaa. Mua vaan vähä jänskättää se perjantaina alkava Kittilän leiri ja toivosin että se jo alkais. Tää viikko on yliopistossa esittelyä ja tutustumista, mikä on kyllä hyvä.

Tämä Rovaniemi on ehkä isompi/edistyneempi kaupunki ku ootin. Ihan ihmeissäni kävelin Sampokeskuksessa; ajatella että asun paikassa missä on esimerkiksi Body Shop ja Arnold’s ja silti täällä on niin kodikasta. Sekin kyllä tekee paljon että asutaan niin lähellä kaikkea. Musta ei - ainakaan vielä - tunnu yhtään siltä että oisin tänne yhtään liian tuppukyläläinen tai epähieno. Meiän ryhmäläiset on muuten joka puolelta Suomea ja Raahe alko tuntua aika isolta paikalta ku musta ei tuntunu että mun pitäs selitellä että missä päin se on. Raahe on kuitenki kokonainen kaupunki! 

Hooh. Jatkan Dr. Philin kattomista, se on mielenkiintoinen.

Eilen illalla luettelin puhelimessa Markolle tiivistettynä kaiken mitä päivän aikana oli tapahtunut. En tiiä oisinko ite jaksanu ollenkaan kuunnella sitä. Kuitenki, “opiskelu” alkoi siis eilen. “Opiskelu” siksi, että tämä viikko on lähinnä “orientoitumista, eilen kierreltiin tiloissa joita tuutoritkaan ei tietenkään tuntenu ku ne on uudet ja eilen oli myös avajaissessioita. Tänään on ollu esittelyluennoinnin kuuntelemista. Nyt oon Lapin maakuntakirjastossa, meille pitäs kohta tulla kämpälle netti kuhan saahaan salasana. Käytiin siis eilen Teresan kans liikkeessä laajakaistaa hommaamassa. Ollaanpas me aktiivisia! Varsinki Teresa.

Yliopistossa on mukavan oloista, vajaa 5000 opiskelijaa ei oo ihan liikaa onneksi ja on kiva ku ollaan samassa rakennuskompleksissa kaikkien opiskelijoitten kans. Kuvataidekasvatuksen opiskelijaporukka vaikuttaa kivalta ja on ollu suht helppo jutella ja tutustella. Viihdyn kämpillä hyvin, sanon sitä täällä kodiksi. Hassua.

Oon nyt entistä tyytyväisempi siihen että pidin välivuoden. Nyt mulla loppuu aika, kirjotan joskus lisää.