Kerron lisää

Oon Ennalla, se soittaa pianoläksyjään tuossa ja kuulostaa kivalta. Muutenki niin kiva olla täällä taas ja nähä vaihteeksi Elinaaki. Meillä oli Jutut pari tuntia sitte. Jutut on sellanen tyttöporukka jolla ollaan kokoonnuttu yläasteajoilta asti ja siinä on myös Lackströmin Tuuli. On just niin hassua ku ollaan kokonnuttu milloin säännöllisemmin ja millon epäsäännöllisemmin mutta kuitenki niin pitkällä aikavälillä että on ehtiny tapahtua isoja asioita ja elämäntilanteet on muuttunu. Ja hyvänen aika, me ollaan kaikki jo kakskymppisiä, nuoria naisia? Hujjjj… mutta kivaahan se on. En halua jumittaa johonki samaan aikakauteen loppuiäkseni. Me saamme kasvaa.

Enna soittaa kyllä hyvin, sen biisin nimi onkin Riitelevät akat joka teki siitä yhtäkkiä paljo maanläheisemmän. Ääh, haluan soittaa ja opiskella klassista musiikkia. Mulla on maanantaina koesoittotunti jossa katotaan, tykkäänkö mää siitä opettajasta ja tykkääkö se musta ja tuleeko siitä mitään. Laulutunneille pääsen kuitenki, mikä on tosi ihanaa. Menin keskiviikkona muuten myös yliopiston kuoroon, tai oikeastaan se on lauluryhmä ku se on niin pieni. Oli tosi kivaa, tyyli on ilmeisesti sellasta aika jatsahtavaa, pianisti oli huippu ja kaikki lauloki niin hyvin. Ja (!) musta on nyt niille vielä hyötyä ku niitten kokoonpano on ollu aika alttopainotteinen ja sopraanoton. Kivaa tuntea itsensä hyödylliseksi.

Kivaa oli myös se että se Oulais-ongelma ratkes: Enna oli eilen meillä ja tuskailtiin että miten ihmeessä pääsen sinne ku se juna on Vihannissa puoli viiden jälkeen ja luultavasti vielä myöhässä ja ne kuoroharkat alkaa siis viideltä. Isä totes tyynesti että mitäpä jos menisit sitte sillä junalla Oulaisiin. Ja että onko vielä muita ongelmia. Anteeksi, pakko nyt vaan sanoa että LOL. Ja niin tämäkin visainen pulma selvisi!

Täällä on jo siis ihan talvista ku ennen lumen tuloa oli jo pakkaskelit, ja nyt ku tämä ensilumi tuli, se taitaa ainaki näillä näkymin pysyä. Totesimme etelänystäväni kanssa talvipyöräilyn ekstremelajiksi ja kiikutimme pyörämme Pyöräkeskukseen talvirenkaanvaihtoon. Kokeilen ensin yhellä nastarenkaalla ja hankin sitte toisenki jos tarvii. Musta tuntuu myös aika turvattomalta ajaa ilman kypärää niinku oon koko elämäni maalta kotoisin olleena tehny, etenki ku Raisa jaksaa aina ihmetellä sitä. Sehän tietenki käyttää kypärää. Pitäs ehkä tuoda kotoa, voitin kerran muinaisen Radio Mafian kilpailusta kalliita kypäriä. Aika noloa myöntää että on kynnys aatellakki sitä kypärän käyttöä. Mutta tosiasia on se, että talvipyöräily on asia erikseen ja täällä on näitä pinnanmuotojakin kaupungissa.

Mulle soitti eilen Lapin musiikkiopiston laulunopettaja, meen ens viikolla sitte laulutunnille. Mukavaa! Pitäs kyllä vielä selvitellä sitä sellonsoittojuttua, aika tökerösti loppu se tiedonkulku viimeksi.

Hui, huomenna taas lähen. Se on jo huomenna. Inhottavaa ku seuraavana viikonloppuna mun ei kannattais lähteä mutta sillon on Nuorisokuoron harjotukset Oulaisissa niin pitäs kuitenki. Enkä tiiä miten pääsen sinne Oulaisiin! Ja sitte sitä seuraavanahan pitää tietenki tulla ku on isänpäivä ja sitä seuraavana on festarit. Ei oikein sovi budjettiin tämä kaikki! Eikä mulla oo ees leipää ku unohin ostaa. Noh, joululoma alkaa aikasin ja syön sitte kotona kunnolla.

Vähän kansanperinnettä. Talvi on siis tainnu tulla, sunnuntaina sato Raahessaki ja täällä on ihan pakkasilmat. On kaunista.

Aloin oottaa festareita. Meenki tänä vuonna pattijokisten kyydillä sinne sitte. Aika jännää, vähän uutuudenviehätystä festarirutiineihin. Muutenki aika jänniä juttuja nyt käsillä, mutta valitettavasti niistä ei nyt sen enempää. On jotain aika ikäviäkin juttuja tapahtunu, ja niitä on vaikea käsitellä ku ei oikein tiedä mitä vois tai pitäis tehdä.

Maalaan maalauskurssilla sellasia teepannuja. Tai siis maalaan tietenki maalauspohjalle mutta aiheena on sellaset tylsät teepannut. Tänään ei ollu muuta ku sitä maalausta ja vähä oli puuduttavaa taas vötkistellyn aamun jälkeen könytä opistolle, mutta sitte oliki ihan mukavaa ja tuloksekasta.

Mun ihottuma on aika huonona, naama kiristää ja on punasen läiskikäs. Meikkaaminen ei tunnu kovin hyvältä ajatukselta ku on muutenki niin ärtynyt naama, eli kulen ympäriinsä näyttäen todella huonosti voivalta. En siis ole välttämättä itkenyt, kaatunut asfalttiin tai joutunut mukiloiduksi. Tavallaan on hassua että on vaan pakko tyytyä siihen että näyttää tosi omituiselta. Mutta oikeasti, tää ois kyllä melkonen issue sellaselle joka ei näyttäydy julkisesti ilman meikkiä. Ku ei oo mitään järkeä meikata jos naama lähinnä halkeilee. Sen peittämiseen tarvittais oikeasti seinäpakkelia. Mutta on hassua kuinka tällanen rujo ulkomuoto saa oikeasti tuntemaan ittensä välillä reppanaksi. Eikä tätä niin vaan unoha ku se tuntuu koko ajan. No, lääkäriaika on jo vajaan neljän viikon päästä!

En jaksais mennä jumppaan mutta en halua jättää menemättä. Taitaa olla pakko sitte mennä. Mielen päällä on paljo asioita joista en nyt kirjota, sitte tuloksena on tällanen ihottumateksti. Sanottakoon vielä että Maajussille morsian on uskomaton huumoriohjelma!

Mun pitäis olla jo nukkumassa eikä varsinkaan kirjottaa uutta päivitysta noin tunti edellisen jälkeen(!). Mulla tuli vaan tosi hämmentävä olo, ku tajusin että puoltoista kuukautta sitte mulle tapahtu asia, jonka olisin halunnu kertoa ystävälle mutta en oo nähny ystävää niin en oo voinu kertoa. Ja nyt se tuntuu niin vanhalta jutulta että en oikein edes jaksa kertoa ja palata menneeseen. Ei se oo mikään salaisuus, mutta siitä on tullu sellanen ku en oo siitä kertonu. Sitä paitsi se ei oo sellanen juttu jota haluaisin väkisin kertoa jos toista ei kiinnosta. Se ei kuulosta kovin mullistavalta enkä osaa kuvailla enää millasia tunteita se mussa herätti, ku mielessä on enää lähinnä niitä jälkireflektointeja. Näin ne asiat ja elämä vaan etenee sitte. Tilivälit pitenee. Musta tuntuu että harvat tuntee mua, tai oikeastaan musta tuntuu että en oikeasti ole sellainen, tai ainakaan pelkästään sellainen mitä vois kuvitella. Musta tulee niin helposti Sivos-stereotypia.

Varsinki inhoan liian väsyneenä ajateltuja asioita ku sillon on vaan kaikki pielessä. Luultavasti inhoan tätä typerää päivitystä. En silti deletoi sitä, jospa siitä ois vaikka hupia jollekin.

Joskus vaan saa aikaseksi jotain. Tänä aamuna päätin olla menemättä siihen tenttiin, johon piti lukea kaksi kirjaa, joista toisen olin eilen ensimmäistä kertaa saanut käsiini. Niitten kirjojen lisäksi kysymykset oli tulossa myös luennoista, joilla olin kyllä ollu aika hyvin hereillä ja harjoitellu pikakirjoittamista. Mutta mua ärsytti että en kerta kaikkiaan ollu niitä kirjoja saanu ja aattelin että haluan kyllä ees jotenki selailla ne läpi. Tänään Raisa kuitenki alko marista siitä ku en tuu sinne ja muutki vielä sano että sinne on tulossa kokeilemaan muitakin jotka on lähinnä nähny ne kirjat viiden metrin päästä. Ja niissä kirjoissa kuulemma vaan jauhetaan samaa asiaa jotka on vielä paljo päällekkäisiä luennolla käsiteltyjen asioitten kans. Harrastettiin Raisan kans sitte yhteistoiminnallista oppimista ja käytiin läpi muistiinpanoja ja Raisa selitti mulle mitä niissä kirjoissa käsiteltiin ja menin tenttiin. Se kesti kaks tuntia ja piti vastata neljään kysymykseen, kirjotin kaikista keskimäärin reilut kaks sivua. Ihmettelen jos ei menny läpi, oltiin just käyty niitä asioita läpi ja kirjotin tosi paljo suoraan sitä mitä Raisa oli mulle selittäny. (Meinaan koko ajan kirjottaa että Rasia.)

Hyvää tarmonpuuskaa ei kannata hukata, siispä maksoin kolme laskua ja menin jumppaan. Huomenna lähen Raaheen. Jos joku kuorolainen tän lukee, mun pitäs tulla kuoroharkkoihin siinä viiden jälkeen, juna on puolen jälkeen Vihannissa. Hassua lähtä Raaheen. Sielläkin on vissiin ollu aika kylmää, täällä on ihan pakkasilmat, lunta ei vaan vielä näy.

Nyt voin huokaista helpotuksesta kun kävin siellä tentissä enkä jättänykkään sitä roikkumaan. Mullei ollu ees kynää ja kumia, neki piti ostaa ylioppilaskunnan kioskista. Joo, tottakai pitäs valmistautua paremmin eikä tuo tuu olemaan mikään mun taktiikka selvitä kaikista tenteistä, mutta toisaalta en ala sellaseksi apuapuatenttihössöttäjäksi, sellanen on tosi kuluttavaa ja kanssaolijoille ärsyttävää.  Mutta niin, nyt se tentti on ohi ja palkitsen juuri itseäni juustokurkkusipulitomaattibasilika- sekä yrttileviteruispaloilla. Ja kohta haen sitä jäätelöä. Nam.

Väännettiin esitelmiä viidestä puol kaheksaan ja tavoitteena oli tehä niistä kristallinkirkkaita. Sitte tulin kotiin ja värkkäsin koneella ja skypetin Markon kans. Ja nyt ku lopetettiin, voin syödä suklaalakritsijäätelöä ku se ei nää sitä nettikamerasta. Kuulostanpa ihan bulimikolta, mutta todellisuudessa Marko alko protestoida ku aioin käydä hakemassa jätskiä ja syödä sitä sen nokan eessä. Kuinka hyvä idea muuten onkaan laittaa lakritsi- ja suklaajäätelö samaan! Mietin haluanko trioa ku siinä on ihanaa suklaata vaiko lakritsajäätelöä, mutta sitte tämä loistava jäätelö hyppäsi ostoskoriin.

Ostoskoriin on viime aikoina hypellyt yhtä sun toista. Ei riittäny että viikko sitte tiistaina tuli shoppailtua, vaan viikonloppuna rahaa taas palo yhteen sun toiseen tarpeelliseen, niinku astioihin ku nyt oli tarjous, bambuverhoon, koreihin ja peiliin. Mutta kaikki oli tarpeellisia ja yhtäkkiä huomaan että mun huoneessa on aika yhtenäisen tyylin mukaisia pintoja. Voi ei, mun astiatki taitaa mätsätä tähän vaaleansini-ruskea-maailmaan. Bambuverho on muuten tosi tunnelmallinen ja juttelee kivasti verhojen, tammipetsatun pöydän ja peikonlehden kanssa. Niin ja nyt mulla on sellollekin teline ja sen lisäksi, että nyt se on paljon paremmassa turvassa, se näyttää tosi hyvältä.

Tänään mulla oli tämä tietokone mukana yliopistolla ja raahailin sitä laukkua ympäriinsä. Autto kyllä paljo esitelmän teossa ku saatiin tehtyä tiivistelmä suoraan melkein valmiiksi. Musta on niin hassua että yhtäkkiä omistan tällasen kunnon teknisen laitteen jolla voi tehä yhtä sun toista. Mun on muuten tosi helppo ja nopea kirjottaa nyt. Tää on hirmu suloinen. Ehkä Applen tuotteiden ulkoasun on suunnitellu joku psykologi, niinku mun iPodiinsa kiintynyt kaveri epäili. IPodi ois kyllä oikein hieno. Onko niissä radio?

Tänään maalasin piirustuksessa ja maalauksessa ekaa kertaa temperalla, munatemperalla tarkkoja ollaksemme. Sitä paitsi munatempera kuulostaa hauskalta. Se oli ihan jänskää, maalaaminen tuntu mukavalta ja opettajassa alko ilmetä inhimillisiä piirteitä. Oon muuten nähny LaY:n rehtoria käytävillä eilen ja tänään monta kertaa, ei sitä ennen siellä oo näkyny. Ponnari vaan viipottaa ku se menee. Yliopistolla oli muuten tänään graafisen suunnittelun opiskelijoiden mielenilmaus, niiltä saatetaan vähentää opetusresursseja. Joka paikka oli täynnä graafisen suunnittelun koulutusohjelman kuolinilmoituksia sekä muuta rekvisiittaa ja itse mielenilmauksessa oli kuulemma ollu hautajaissaattue.

Mulle soitettiin eilen täältä musiikkiopistosta ja ilmotettiin että sellonsoitonopiskelupaikkoja ei vaan ole. Oon ollu yhteydessä niihin pitkin syksyä ja nyt yhtäkkiä sainki kuulla tästä. Se oli jotenki tosi ankeaa, ei vaan se asia vaan miten se hoidettiin. Mutta enää mua ei kismitä se sillai niinku eilen että eipä siitä enempää. Sitä paitsi voisin mennä nukkumaan vaikka ei ookaan aikanen herätys. Kuuntelen Roxettea(!).

Turhaan olin huolissani, viikonloppu oli aivan ihana. Käytiin kaupoissa, musikaalissa ja kävelyllä ja tehtiin ruokaa ja katottiin Maajussille morsian eikä ollu yhtään kiire mihinkään. Paitsi ehkä tänä aamuna vähä ku nukuttiin ponniin. Kuitenki vaan viistoista minuuttia, mikä oli hyvin siihen nähen että herätys oli asetettu nerokkaasti siten, että sitä ei ollu ja herätys oli kuitenki seittemältä. Ehkä se oli mun sisäinen kello joka soi. (Ei muuten tikitä!)

Eilen hoksittiin että tämä oli pisin aika tähän mennessä ku ollaan oltu ihan kahestaan. Aina ku ollaan oltu jossain reissussaki, ollaan oltu kyläilemässä tai muuten ihmisten ympäröimänä. Hassua, kuitenki tässä oli vaan kaks päivää ja yks aamu. Ilmankos oli niin mukavaa. Ja ku oltiin Rovaniemellä, Markon ei tarvinnu / se ei voinu mennä töihin enkä minäkään mihinkään. Oli olo että näin asioiden kuuluukin olla.

Marilyn-musikaalissa oltiin hyvissä ajoin istumassa omilla paikoillamme ja juuri ennen ku esitys on alkamassa, jotku tyypit tuli lippuineen - niillä oli just samat paikat. Aikamme siinä ihmeteltyämme Marko huomas että ne liputhan onki liput edellisen viikon lauantaille ja lähettiin juoksemaan lipunmyyntiin. Onneksi oli vielä kaks paikkaa muuten täyteen myydyssä salissa, eturivissä. Mitä jos ne paikat ei ois ollu vierekkäin? Ei oltas menty. Just oltiin puhuttu kuinka ankeaa ois ollu tulla sinne yksin. Mulla oli muuten nyt sitä punasta huulipunaa, löysin täydellistä lähentelevän sävyn Prismasta, en näytä ees ihan naurettavalta. Niin siis musikaali oli oikein hyvä, erityisen hyvä oli Marilynin näyttelijä näyttelijänä (ei laulajana) ja bändi oli svengaava. Joukkokohtauksissa laulu kuulosti hyvältä.

Mulla on nyt oma tietokone ja netti täällä kämpillä! Huu.

Kumma kyllä en oo tänään ollu hirmu maassa vaikka Marko joutuki lähtemään. Oon tyytyväinen ku se kävi. Teresa on tän viikon lomalla Raahessa ja oon ihan yksin täällä. Varmaan pakko tulla ens viikonloppuna Raaheen vaikka ei kannattaiskaan. Tänään mulle sanottiin että “nyt pitäs videoida, Sivonen on ihan liekeissä!”

Oooh, olipas kova nälkä ja onpas nyt täyteläinen olo ja vatsa pyöreänä. Meillä kävi Teresan kans äsken ekat viralliset vieraat! Ahdettiin ittemme täyteen tortilloja ja suklaapiirakkaa. Oltiin tutustuttu näihin tyttöihin siellä eo:n nuortenilloissa (laitan nyt että nuortenilloissa ku se on ehkä ymmärrettävämpää) ja käytiin niillä kylässä toissaviikolla. Kutsuttiin ne sitte eilen meille ja siis äpösteltiin ja jutusteltiin.  Mukavaa oli häärätä tarjottavaa ku oli sellanen virallinen vierailu yhteisesti mulle ja Teresalle. Ahh, syön nytki tätä suklaapiirakkaa, se on Teresan tekemää. Mukava ilta!

Ja huominenkin voi olla mukava, mulla on aamulla sellanen juttu josta kirjotan vasta viikonlopun jälkeen ku en halua että Marko saa tietää siitä vielä ja se saattaa vaikka vahingossa lukea tätä. Siitä lisää myöhemmin siis. Sitten huomenna on vaan atk:ta ja siinä se päivä opiskelun osalta sitten onki.

Näkyykö teillä tämä teksti muuten eri kokosena ku esim tuo eilinen? Nää asetukset on vähä sekavat välillä.

Kirkkaanpunasta huulipunaa harkitaan ankarasti, kiitos palautteesta. Se olen sitte minä se outo tyyppi jolla on sitä huulipunaa. Ei vitsit musta tulee niiiin outo täällä pohjoisessa taideopiskelemassa. Niinpä niin. 

Mulla on toinenkin juttu mitä en voi kertoa. Anteeksi kun edes mainitsin. (Valtaa!)

Mulla tuli tosta otsikosta mieleen se Dingon Kirjoitan-biisi ja tuli sellanen nostalgiahaikeus että haluais kuunnella Dingoa tai Eppu Normaalia. Teresaa sitte haastattelin että tykkääkö se kummastakaan, Eput kuulemma menettelee mutta Dingo ei uppoa. Meiän ryhmäläisten kans tuli joskus jotain puhetta musiikista ja monet inhos Rammsteinia. Yks tyttö kuitenki kans tykkäs siitä ja sitte voitiin puida sitä. Mää en oikeasti muuten tiiä paljo mitään bändejä. Mulla on hirmusia sivistysaukkoja vaikka mistä genreistä ja ilmeisesti erityisesti niistä mistä taideopiskelijat tykkää. Tai no, tiiän moniaki biisejä sitte ku kuulen ne, mutta ei mitään hajua niitten tai niitten esittäjien nimistä. Niinku en ollu ikinä rekisteröiny päähäni nimeä Manu Chao, mutta tiesin kyllä niitä kappaleita sitte ku kuulin. (Lisää tietoa Wikipediassa jonne Google minut heitti tarkistaessani miten se kirjotetaan;) )

Vielä kaks kokonaista päivää niin se Marko tulee tänne. Se on yhtä kauan kuin se sitte täällä voi ollakin. Ei pitäs oottaa liikaa ja aatella että joo sitä ja sitäki vois sitte tehä, ku se aika on kuitenki niin lyhyt ja se on mukavampi ku ei suunnittele liikaa. Mutta suunnitelmia vaan pulpahtelee mieleen. Voi vitsit, kuinkahan kauan tässä joutuu välimatkailemaan?

Inhottavaa ku sillonku Marko on täällä niin elokuvissa ei oo WTC-elokuvaa. Ois ollu kiva kattoa se sen kans ko se voi olla vähä surullinen, se elokuva siis. Mutta varasin tässä liput mulle ja Teresalle huomiseksi, siellä on vielä vitosen päivä! Ja tänään tehtiin tortilloja. Puhuttiin just että tällasia spontaaneja irti arjesta -juttuja pitäs just tehä ku se piristää. More things to look forward to! 

Niin kertokaapa tuosta mitä kysyin kolmannessa kappaleentyngässä.

Tulin just kaupungista ja on kuuma. Tänään alko “johdatus kuvan visuaaliseen analyysiin” ja se luennoitsija alusti sitä selittämällä että se kuuluu taidehistorian kokonaisuuteen ja esitteli monenlaisia kursseja mitä siihen kuuluu. Viittasin ja kysyin: “Mitä jos on suorittanu avoimessa yliopistossa taidehistorian perusopinnot niin mitä kursseja siihen niinku kuuluu?” Luennoitsija katto mua vähä ihmeissään ja kysy että ootko siis suorittanu tämän koko taidehistorian perusopinnot, 25 opintopistettä? Vastaan “ehkä” ja luentosalillinen ihmisiä nauraa. Yksi Limingassa viime vuonna opiskellut tyttö sano sitten mulle että joo oot sää ne suorittanu ku se ja seki suoritti eikä sen tarvinnu sitte käydä näitä täällä. Että silleen, mun päivä loppuki sitte lyhyehköön. Mua vaan vähä arveluttaa jäädä nyt niiltä luennoilta pois, koska ei musta tunnu että oisin viime vuonna niin kauheasti oppinu ja nyt joutuis varmaan opiskelemaan erilaisia aiheita ja eri tavoin. Mutta niin, se vähentää työmäärää ja voi keskittyä paremmin muihin juttuihin (siis opiskeluunki!). Ja viime vuoden opiskelusta on nyt konkreettista hyötyä.

Tunnustus: kävin ostoksilla. Menin kaupungille ihan muissa aikeissa,niinku aina (!) ja kuitenki mukaan tarttu yhtä sun toista ihanaa ja tarpeellista. Oon kyllä tyytyväinen joka ostokseen ja ne tuli tarpeeseen, mutta silti… Ehkä on toisaalta parempi ostaa kerralla kunnolla ku usein ja vähemmän, se morkkis isommasta pompsista saa paljo säästäväisemmäksi pitemmäksi aikaa. Mutta mietin silti että voinko käyttää melkein kirkkaanpunasta (!!!) huulipunaa? En vielä ostanu sitä kuitenkaan että ihan rauhassa.

Näin yöllä painajaista ja heräsin siihen varttia ennen ku oli herätys. Se oli kauhean ahistava painajainen, tuntu varpaissa asti kauan heräämisen jälkeen. Painajaisessa katottiin kauhuleffaa jonka pääosia esitti Shannon Doherty (aka Brenda) ja Brad Pitt.

Marko tulee tänne kolmen päivän päästä! Maailman pisimmmmmmmmmmät kolme päiiiiiiiiiiiiiiiiiiivää.