Kerron lisää

Tehtiin siellä talvileirillä puoltoista metriä leveä, neljä metriä pitkä ja kolme metriä korkea jänis (+metrin korvat). Meillä oli lopulta vaan kaks päivää aikaa tehä sitä, kelit oli niin lauhat ettei lumimuotteja oltu saatu eka päivälle. Ekana päivänä ku oltiin tehty jänistä neljä tuntia, sohjolumi yhtäkkiä päättiki sortua ja jänis ratkesi keskeltä. Onneksi ei ollu ketään alla, olis tullu satoja kiloja lunta niskaan. Sitte piti pykätä uus jänis puolessatoista päivässä ja muuttaa pupun asentoa vieläki turvallisemmaksi, ja sitte siitä tuliki puoliksi makaava jänö.

Leiri oli työhaalareissa työkalujen kanssa heilumista, puoltoistametrisestä jääsahasta jossa oli vielä lisäksi puoltoistametrinen varsi tuli lopulta nimeltään valaanpyyntisaha. Jostain syystä. Muakin oikeasti pelotti sillon alussa ku kapusin sinne lumipalikan päälle. Se oliki yllättävän kapea, korkea ja jäinen. Ennen ei oo pahemmin korkealla pelottanu mutta nyt tuntu oikeasti siltä että pelko vois olla jopa aiheellista. Mutta yllättävän mukavaa oli ku saatiin työn syrjästä kiinni eikä tarvinnukaan enää vaan palella ulkona. Kädetki pysy lämpiminä, petkeleen hyvä puoli! Lihakset ihanan sopivasti kipeät. Lumiveisto on pop.

Nyt oon kämpillä, kävin pesulla ja on hyvä olo. Sain perjantaina bussissa ilmottauduttua autokoulun kakkosvaiheeseen. Tunnetustihan en jätä mitään viime tippaan, siksipä ilmottauduin jo nyt, meneehän mun ajokortti vanhaksi vasta joulukuun 15. päivä.

Kuuntelen uutta PMMP:tä, aika paljo on pitäny kuunnella ennenku alko aueta. Pitäs vaan alussa olla kärsivällnen.

Olipa hassua tuolla leirillä ku siellä mun välillä taka-alalle jääny riehakas puoli tuliki esiin. Oon vaan nauttinu olostani viime päivinä.

Tein eilen ruokaa: paistoin jauhelihaa, lisäsin tomaattimurskaa, paloitellun tomaatin ja hienonnetun valkosipulinkynnen. Heitin sekaan myös paprikajauhetta, currya, basilikaa, jauhelihamaustetta ja sambal oelek -chilitahnaa. Söin cappelli-täysjyväpastan kanssa, joka on pyöreiden kiehkuraisten simpukoiden muotoista ja tuntuu kivalta suussa. Söin samaa äskenki ja piti vielä nuolla lautanen lopuksi.

Meen kohta leipomaan, vartin päästä sämpylätaikina on noussu tunnin. Siinä on grahamjauhoja ja erikoisvehnäjauhoja, oliiviöljyä sekä auringonkukan- ja seesaminsiemeniä. Jospa tällä kertaa kuivahiivaki toimis oikein ku sekotin sen jauhoihin. Viimeksi se ei kohonnu tarpeeksi, tuli hyvää mutta aika tiivistä leipää.

Mulla on viime aikoina ollu mahassa hyvä olo. Puuro varsinki tekee hyvää ja auringonkukansiemenet varmaan myös, niitä tulee nykyään popsittua. Mulla on myös nykyään kymmentä erilaista teetä, joista kaks taitaa olla mustaa (Keisarin morsian ja Tähtihetki), viisi vihreää (Green Tchaé orient, Green Tchaé citrus, Tärpäntikkeli, Enkelin unelma ja kiinalainen minttuvihreäteepussitee) ja yks punanen rooibos ja yks honeybush sekä Villi luonto -hedelmähaudukejuoma. Kolme viimestä ei siis kyllä oo oikeasti teetä. Noista ainoastaan yks on pussiteetä, piti oikein erikseen eilen hankkia sitä sinne leirille ku ei siellä viitsi niitten rouheitten kans tuuskata. Koitan kyllä olla ostelematta enää enempää teetä. Ai niin, mulla on myös kotona viime jouluna lahjaksi saatua jouluteetä sekä yhtä vihreää teetä myös. Voin siis tarjota teetä jos tuutta kylään, kahviakin kyllä on.

Tälle päivälle oli yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista suunnitelmaa, joista on toteutunut kaupassa käynti ja siivoaminen. Esseiden kirjottaminen, lukeminen ja leipominen jäänevät huomiselle. Mutta huomennahan on aikaa tehdä ainakin jotain noista. Niin, en tosiaan ole vielä talvileirillä, mutta sinne lähetään maanantaiaamuna. Oikeastaan tässä kävi nyt parhaalla mahollisella tavalla, sillä viispäivänen leiri onki nyt kolmipäivänen eikä sitä siirretty mihinkään huonompaan ajankohtaan. Tästä voinee päätellä etten oo varsinaisesti riemusta kiljuen lähössä sinne leirille, eikä luultavasti oo kukaan muukaan meidän ryhmäläinen. Se on tavallaan kummallista, koska oon tottunu siihen että leireillä on yleensä kivaa ja niitä ootetaan innolla. Se syysleiri joka siis kuulu samaan kurssiin ku tämä talvileiri, oli paljo rankempi ku olin osannu kuvitella. Sillon ei kyllä vielä oikein tuntenu ketään ja seki lisäs sen tilanteen ressaavuutta. Nyt talvileirin ajattelemisen viehättävyyttä vähentää myös se, että kaikilla tuntuu olevan tosi paljo koulukiireitä.

Nyt ku en ookaan lähteny kotiin viikonlopuksi ja on enemmän aikaa vaan olla täällä, jotenki tiedostan asiat eri tavalla. Nautin tästä vapaudesta. Pyöräilen vaan pimeässä ja loskassa enkä selittele menemisiäni kenellekään jos en taho. Ja kuitenki ympärillä on ihmisiä joitten kanssa olla. Olin eilen Hennalla, siellä oli myös Raisa, katottiin kaks elokuvaa. Tänään vissiin sama homma. Mukavaa kun välillä pystyy oikeasti vaan pysähtymään ja olemaan vaikka oiskin tekemättömiä asioita. Luottaa siihen, että vaikka kaikki langat ei oo omissa käsissä, kaikki ei välttämättä silti oo pilalla. Jotenki kaikki asiat ei ressaa nyt niin paljon. Ois ehkä terveellisempää viettää pitempiä aikoja täällä ja pitempiä aikoja kotona eikä sompailla viikonlopusta toiseen. Sellanen on väsyttävää. Kun vaan vielä Markolla ois joskus sellanen sauma että se vois tulla käymään täällä.

No joo, en tiiä onko kaikki oikeasti hirmu auvoista, mutta tasapainosempaa ehkä. Täällä on varmaan siksikin nyt niin mukavaa koska joulu on tulossa ja sitte on tiedossa lomaa ja kotona olemista.

Oiskohan mukavaa käydä psykiatrilla? Niinku Ally McBealissa kaikki kävi. Jonku pitäs vaan kuunnella mun juttuja minusta, minusta ja minusta. Ehkä tulis vähä halju olo jos ei ois oikeasti mitään “asiaa”. Mutta sitte vois olla vähemmän tarvetta puhua muille itsestään. Yhessä kirjassa sanottiin että koskaan ei tarvi huolehtia, mitä muut sinusta ajattelevat, sillä loppujen lopuksi kaikki ajattelevat itseään - kuten sinäkin. Ehkä vähä kärjistettyä mutta on siinä jotain tottakin. Ääääh, nyt lopetan koska tässä ei oo päätä eikä häntää.

Hiih, mulla on niin hieno taustakuva nyt etten meinaa malttaa pitää näitä ikkunoita sitä peittämässä ku haluaisin koko ajan vaan katella sitä taustaa! Kuva on Riikan ottama Maata Näkyvissä -festareilta, siinä on Marko ja minä. Laitoin sen kuvan äsken tähän, mutta sitten hoksasin että ehkäpä kysyn Markolta ennenku läväsen sen kuvia nettiin. — Noh niin, sain Markon kiinni ja ku se ehotti oman naamansa blurraamista, päädyin olemaan laittamatta sitä tänne. Eikähän mulla oo lupaa Riikaltakaan.

Mun pitäs koittaa saada elämästä jotenki kiinni täällä Rovaniemellä, nyt oon olemassa täällä joululomaan asti. On muuten pisin aika tähän mennessä. Varsinki viime viikot on ollu tosi risaisia. Joulua ootan kovasti, enkä vähiten siksi että sitte voin yli kolmen viikon ajan nähdä heilaa. Olen nyt julkilälly ja myönnän että on se vaan ihana mies. Se tässä tilanteessa on vikana, etten osaa ollenkaan rauhottua ja asennoitua niin, että mun elämä on nyt tässä ja olla siihen tyytyväinen. Ku oikeasti aattelen että tämä voi olla ihan terveellistä ja hyväähän kannattaa odottaa. Periaatteessa kaikki on täällä hyvin, mutta koko ajan on niinku yrittäis juosta katkenneella jalalla. Nyt vähä sopeutuvaisuutta Elina! Jos on jotain näpsäkkää niksiä niin saa kertoa.

Toveri Henna soitti juuri, tuleva talvileiri on vaarassa peruuntua. Meidän kuvataidekasvatukselaisten eli kuvolaisten piti olla Ylläksen kupeessa ens lauantaista keskiviikkoon ja pykätä lumiveistoksia lumihotellille, mutta tämä viheliäinen vesikeli ei oo lumelle kovin suotuisa, joten leiri voi peruuntua. Sen saa tietää sitte huomenna. Onkohan meillä sitte opiskelua jos ei ookaan sitä leiriä? Ja jos ei oo, lähenkö sitteki kotiin? Saas kattoo vaan.

Mua on aivan turha koittaa sitte tavoitella ennen tiistaita, sillä Sivonen ylitti itsensä, tai oli oikeastaan ihan oma itsensä ja unohti puhelimensa Rovaniemelle. Nyt mähötän kotona enkä tee mitään järkevää enkä varsinkaan voi nähä Markoa. No, tavallaan sitä helpompaa mitä vähemmän näkee - ja näin minustakin tuli katkera! Toivottavasti se ei oo pysyvää. Ja nyt ku psyykkasin itteni tähän mielentilaan, en varmaan ois ollenkaan mukavaa seuraakaan että parempi näin. 

Mutta heijaa, tänään mulla oli hyvä päivä, ainaki aamupäivä, ei nimittäin väsyttäny. Mukavaa. Junassa luin Sara.-lehteä jonka heräteostin tiistaina ku se makso vaan euron (sillä sais vaikka mitä järkevämpää). En tietenkään tienny että se lehti oli suunnattu yli 40-vuotiaille naisille. Oikeasti vaan kaipasin vessalukemista ja olin kaupassa yksin. En oo ihan hullun pettyny siihen lehteen, ainaki se vähä viihdytti junamatkaa. Toisaalta siinä oli oikeasti juttu huuliryppyjentäyttöpistoksista. (Nyt tähän ilmesty rypytpois.comin Botox-mainos. Tää lukee jos ei mun ajatukset, niin kirjotukset näköjään.) Ja ihan kiinnostava juttu seksinmyynnistä naisille, marginaalinen, mutta olemassaoleva ilmiö.

Ja huomenna festareille. Huippua ku Sonja lähtee kans sinne!

Plääääh. Mulla ei varsinaisesti ole huono päivä, mutta oon vaan tosi uupunu. Ehkä en lukioaikoina tajunnu miten paljo huonommin voin ku en nuku tarpeeksi. Varsinki nyt ku pitää hoitaa kaikki vaan ite ja olla koko ajan niin vastuullinen ja pyöräillä lumessa. Toisaalta en voi syyttää ku itteäni siitä etten tänään käyny ollenkaan kotona ennen iltaa, vaan riensin yliopistolta laulutunnille, sieltä asioille kaupungille ja sitte ku huomasin etten ehi käyä kotona jos aion mennä raamikseen, notkuin kaupungilla sen aikaa että saatoin lähtä raamikseen. En kyllä tunne kovin rentoutuvani nyt täällä kämpilläkään, ressaus ei oikein hellitä. Enkä voi mennä nukkumaan nyt heti ku haluan vielä jutella Markon kans eikä sen kans voi jutella ennen yheksää. No, ainaki ostin PMMP:n uuden levyn. En oo ees ehtiny kuunnella sitä vielä, kuinka kummallista.

Kävin eilen siellä lääkärissä ja sain lähetteen ihotautilääkäri Heikki Salolle eli Miljoonasateen laulajalle taidan mennä tutkittavaksi. Mutta se menee jonneki tammikuulle sitte. Eikä vielä ees tiiä millon saan ajan, “ne soittaa mulle”. Siellä lääkärissä se kaiveli kansiosta kauheita kuvia erilaisista ihosairauksista ja koitti mua diagnosoida. Mulla on vissiin joko atooppista ihottumaa tai sitte seborrooinen ekseema, jolle on olemassa paljo helpompi mutta ällömpi nimi. Mutta eikö atooppista ihotumaa oo niillä joilla yleensäkin on syntyjään atooppinen iho, ts. voiko se puhjeta yhtäkkiä? No, kumpikaan ei taida pysyvästi parantua koskaan. Yhtäkkiä alko tuntua ihan sairaalta. Hyi jos valitatte “huonosta ihostanne”, käykääpä ihotauti.netin kuvagalleriassa! 

Yks poika meiän ryhmässä kuulostaa Jani-Matilta. Oispa kiva nähä sitä, siis Jani-Mattia. Toivon mukaan viikonloppuna. Toivon myös että saan nukuttua sen verran etten oo yhtä tympeänä Turussa. Nyt en oo oikein oma itseni.

Mulla ois vaikka mitä kirjotettavaa, päällimmäisenä siitä kuinka huippua oli eilen illalla ku Elina ja Sonja oli meillä. Mutta kerron nyt vain tämän: tällä sivulla on aina tuo vaihtuva mainos, ja äsken siinä oli linkkinä: Taikuri Marko, Taikuutta ja komiikkaa - taikuri ja ilopilleri juhliinne! En tietenkään voinu olla klikkaamatta ja sieltä aukes:

Taikuutta ja mystiikkaa = Marcomagiaa!

Taikuri esitykset soveltuvat vauvasta vaariin, synttäreistä yritystilaisuuksiin.

taikonut jo satojen tuhansien huulet hymyyn.

Käytetään yhdessä MARCOMAGIAA!

Taas ollaan kotona. Menny aika junailuksi ku tulin taas torstaina kotiin. Konserttiviikonloppu, tänään Chydenius-konsertti Raahessa ja huomenna Oulaisissa. Ois kauhean tylsää jos ei kuorossa näkis Elinaa, Sonjaa ja muita. Siis on se konsertti hieno ja kaikkea, tosiki hieno varmaan, mutta on vaan aika raskasta koko ajan reissata. Varsinki ku en luultavasti huomenna ehi sitte ollenkaan junaan vaan pitää lähtä maanantaiaamuna puoli seittemän maissa. Ja mun teksti on maanantaina puolenpäivän maissa käsittelyssä tieteellisen kirjoittamisen kurssin seminaarissa. Ääh, kaikki tekstit saaki olla vielä keskeneräisiä, mutta mua ärsyttää ku se on niin turha sepustus. Ja sitte saa yleensä itsestäänselvää palautetta josta ei oo hyötyä. Pitäs ite työstää tosi paljo niin että ois suht tyytyväinen, ja sitte palautteesta ois oikeasti apua.

Eilen illalla verestettiin Markon kans muistoja kattomalla Pitkä kuuma kesä. Se oli eka leffa mikä katottiin kahestaan ja kaks päivää siitä alettiin seurustella. Siitä on kohta kaks vuotta, ei ihan vielä. Hassua, en osaa oikein hahmottaa aikoja. Ja kohta on joulu! Sitte mulla on kunnon loma. Saatan muuten olla uudenvuoden aikoihin pois maisemista. Nyt meen puurolle ja sopalle.

Ai niin, varmistin asian postinkantajaystävältäni Raisalta: se maksullinen osoitteenmuutos hyödyttää sen, että saa kotiinsa mainokset ja lehdet (jos ei siis oo ilmottanu lehdille ite). Kaikki kirjeet pitäs tulla aina, jos on tehny minkäänlaista osotteenmuutosta. Kirjeen pitäs kuulemma aina tulla perille.

Opiskelijakorttirumba sai jo huvittavia piirteitä. Teresa oli laittanu sen maanantaina tulemaan ja tiistaina kävin vielä uudemman kerran ihmettelemässä tyhjää postilaatikkoa haettuani sieltä viisi minuuttia aiemmin postin, johon ei sisältynyt kirjettä minulle. Äitin kans puitiin tilannetta puhelimessa. Äiti sen sitten keksi: tietenkään kirje ei tule perille koska oon tehny osotteenmuutoksen Rovaniemelle! Puhelinluettelosta en löytäny numeroa Raahen postiin, jossa sen kirjeen kaiken järjen mukaan piti olla. Soitin sitte Postin vaihteeseen josta mut ohjattiin Postin asiakaspalveluun johon selitin asiani. Kirje oli tosiaan lähtemässä jo takaisin Rovaniemelle ja sijaitsi sillä hetkellä jakelussa, Rakentajantie 5:ssä. Sovin sitte hakevani sen sieltä jakelusta ku Postiin se ois kerenny vasta viideksi ja sillon mun piti olla jo Rovaniemellä. Sain sitte kortin siinä yhentoista jälkeen ja olin junassa puol kahen maissa - loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on siis kaikki suht hallussa, paitsi että hukkasin tänään kalenterini, jossa mulla on kaikki. Pakkohan sen on löytyä.

Mitäs muuta? Tulin just raamiksesta ja oli mukavaa. Kohta jutelmoin Markon kans ja luomma kaipaavia katseita nettikameran kautta. Plöö. :> Ja huomenna on jo torstai, hyvä ihme, ja sittepä onki jo perjantaiaamu ja lähen taas Raaheen. Aika näppärää. Lähen pesemään hampaat ja naaman.