Kerron lisää

Oonkohan tehny joululomalla oikein mitään muuta ku syöny? Ainaki nyt on niin ällöttävä olo että toivosin karkkilakon alkavan jo huomenna. Mutta se alkaa virallisesti vasta ens vuonna. Tällä kertaa koitan olla olematta se, joka alkaa ensimmäisenä marista että jokos lopetettais tämä lakko. Hyi yök. Kevyesti pitäs mennä muutama kuukausi ainaki ja jos alkaa tehä tiukkaa nii vois siirtyä karkkia kerran kuussa -systeemiin tai jotain. Ainakaan en halua palata arkikarkinsyöjäksi. Naamassa myös näkyy kaikki suklaa ja muu kakka mitä oon syöny ja muutenki oon vaan niin ällöttävä. Hyi. Mutta on ihanasti kyllä lihakset kipeinä toissapäiväsestä kuntosalillakäynnistä, varsinki selkä jonka lihakset normaalikäytössä harvemmin rasittuu.

Tänään on katottu Tankki täyteen -deeveedeetä jonka ostin porukoille joululahjaksi. Ihan huippu! Hihhiii. Musta alkaa olla jo vaikea ajatella sitä että viikon päästä oon jo erossa Markosta. Tähän ois vaan niin helppo tottua, tai siis on. Aamulla voisin mennä sen kans lenkille kuhan se sais ensin herättyä ja tultua tänne. “Aamulla” taitaa kyllä olla jo aika myöhään ku oon vielä valveilla.

Sain joululahjaksi erityisesti sähköhammasharjan, punasia sukkia, ruskean lammaspyjaman ja Lutherin Mannaa Jumalan lapsille -kirjan. Ja muuta mukavaa, en jaksa nyt muistaa ko väsyttää. Niin ja viidakkolapsi-kirjan missä saksalainen tyttö kertoo kokemuksistaan elämästään Länsi-Papuan viidakossa, luen sitä, se on jännä. 

Lumettomuuden ankein puoli on oikeastaan se ettei pääse hiihtämään. Muuten on ollu nättiä.

Olin eilen kuuntelemassa musiikkiopiston joulukonserttia Raahesalissa. Hassua oli nököttää katsomossa yksin kamariorkesterin soittaessa. Viimenen sarja minkä ne soitti, oli tuttu, ja sitä oli niin hauska seurata. (Yleisön ei ois kyllä tarvinnu taputtaa osien välissä.) Oma huomio kiinnitty koko ajan sellostemmoihin, hahmotin koko biisin niitten kautta. Uudet sellistit selvisivät tosi upeasti! En uskois jos en tietäis ainaki toisen niistä soittaneen vasta pari vuotta(!!!!!!!). Ite menin kamariorkesteriin neljän ja puolen vuoden jälkeen (muistaakseni) ja olin kauan vanhempien soittajien siivellä. Nyt vaihtu selloissa kaikki (kaks) kerralla. Olin niin tyytyväinen ku kapu-Jari anto ruusunsa just sille reippaalle sellistille! 

Orkesterisoittaminen muuttu epämääräsestä ihanaksi suunnilleen lukioaikoihin ku osasin jo vähän soittaa. Ehoton kliimaksi tähän mennessä on ollu vuodentakainen Vivaldin Vuodenaikojen soittaminen Oulun yo:n kamariorkan kanssa. Siinä porukassahan Jari on kanssa johtamassa ja sitä kautta pääsin vuodeksi sinne soittamaan. Oli niin hassua ku olin kuunnellu Vuodenaikoja aika paljon koska mulla on se levy, ja kun Jari kerto että aletaan tehä Vuodenaikoja, mun eka reaktio oli että en tuu ikinä selviämään siitä. Noh, rivisellistillä ei oo siinä ihan mielettömän hankalaa koko ajan, joitaki pahoja osia ja paikkoja on. Mutta se oli niin siistiä että harjottelin ja opinki sen niin ettei musta ehkä hirveästi haittaa ollu siinä orkesterissa. Ainoo mikä harmittaa on se ettei niitä keikkoja nauhotettu. Rovaniemellä olemisen huonoin puoli tähän mennessä onki sellon- ja varsinki orkesterisoiton olemattomuus. Se ei oo pieni asia. Muistan ku viime vuonna tiistaisin lähin Limingasta ennen viittä bussilla orkesteriharkkoihin Ouluun, ne loppu yheksältä ja kämpille Liminkaan pääsin yheksitoista (bussi lähti vasta kymmenen jälkeen) ja maksoin tästä lystistä joka kerta kymmenen euroa. Koskaan en katunut että lähin harkkoihin, sinne saatto olla raskasta lähteä mutta virkistyin hirmusesti ku sai soittaa niin hienossa porukassa. Ihan hulluja kiksejä sain vaikken ite aina oikein loistanutkaan. Oon saanu kiksejä soittamisesta viime päivimä ku oon vähä hinkkaillu muutamaa biisiä mitkä sain lainaan siltä Rovaniemen soittotunnilta. Se jäi tältä syksyltä sitten ainoaksi, mun pitäs nyt soitella sinne musiikkiopistolle kyselläkseni oisko joku sellisti sattunu lopettamaan ja pääsisinkö minä tunneille.

Oon muuten tänään seurustellu Markon kans kaks vuotta.

Apua, oon muuttunu eri ihmiseksi. Missä on mun entiset periaatteet?

Elikkäs ostin tänään ihan itse, omilla rahoillani oliiveja. Kuuntelen Manu Chaota ja palautin esseen jo tänään vaikka viimenen palautuspäivä on vasta huomenna. Oon myös ostanu joitain joululahjoja ihan ajoissa. Oon myös alkanu käyttää valkosipulia ruoanlaitossa mutten silti aio hankkia valkosipulinpuristinta. Ja tänään jumpassa huomasin inhoavani amerikkalaisia joululauluja, tiedättehän niitä vanhoja ja “perinteisiä”. Ne on aina jotain tyyliin “Santa got stuck in my chimney” mutta ei ne whitechristmaksetkaan oikein iske. Niitä soitettiin jumpan venyttelyosiossa ja alko rasittaa.

Huomenna on Pollojen joulukonsertit. Sitte onki enää tentti keskiviikkona, mutta siihen pitäski lukea huomenna ahkerasti. Sitte voisin lähteä, lähteä kotiin keskiviikkona. Ja nähä Markon, tää on ollu pisin yhtäjaksonen eroaika meiän seurustelun aikana. Hassua. On paljo helpompi selvitä niin että on pitemmän ajan täällä ja sitte pitemmän ajan kotona. Tulee vaan vihaseksi ja turhautuneeksi sellasesta ramppaamisesta ku ei voi asettua kunnolla mihinkään. Ja on koko ajan lähössä tai tulossa.

Ai niin, näin tänään bussipysäkillä istuvan sellasen perinteisen pyöreän villamyssymummelin sekä punk-henkisen nahkatakki-irokeesipojan juttelevan niitä näitä. Näyttivät siltä etteivät tunteneet toisiaan. Jotenki näytti kovin herttaiselta.

Olinpas eilen mukavissa pikkujouluissa! Sen meiän yliopiston kuoron, Con pollon, Pia oli kutsunu eilisillaksi kotiinsa meiät pollot ja muita kavereitaan. Suurinta osaa ihmisistä (meitä oli kaheksan) en tuntenu, ja oli hirmu mukavaa. Oli paljon herkullista syömistä, tosi hyvää musiikkia ja hirmu kotoista ja kynttiläistä Pian sulosessa tunnelmallisessa kämpässä.  Tulipa paljon adjektiiveja:). Piristyin hirmusesti tuosta eilisillasta, olo on ollu viime päivät vähä vaisu.

Katon Maajussille morsianta, ja on suorastaa herkistävää kattoa miten herttasia nuo Harri ja Susanna on. Ne on ehkä ainoa pari jolla on oikeasti hyvää potentiaalia. Ku se Risto vielä lämpenis sille ihanalle Hannalle. Ai niin, onhan tässä nuo Kati ja Teemu jotka on hullun rakastuneita, mutta ne on jotenki tosi huvittavia myös:D. Mitä ihmettä, tuota Teemua haastateltiin rannalla ja taustalla hiippaili joku jannu ilkosillaan. Sitte ne kaikki repes.

Mitäs muuta? Niin olin tänään siellä körttiseuroissa ja oli mukavata taas. Serkkuni anoppilassa siis oli ne seurat, tapasin nämä ihmiset sedällä ja tädillä viime kesänä Ylivieskassa Herättäjäjuhlilla ja kävi ilmi että ne asuuki Rovaniemellä. Niin pieni on maailma!    

En enää tunne itseäni, koska en inhoakaan joululimppua ja oliiveista oon alkanu suorastaan pitää! Sitte voiki huolestua ku alan tykätä kookoksesta ja säilykekirsikoista.

Pakko lähteä käymään kaupungilla asioilla, muuten tuun sisähöperöksi. Oon saanu onneksi tehtyä esseetä ja luettua tenttiin. Huomenna meen körttiseuroihin ekaa kertaa Rovaniemellä! Viime sunnuntaina kirkko oli muuten ihan täynnä, kai se johtui ekasta adventista.

Tein muuten keskiviikkona pastalle kastikkeen, johon tuli tonnikalaa, tomaattimurskaa, tomaattipyreetä, tomaatinpaloja, silputtu valkosipulinkynsi, sipulia, herkkusieniviipaleita (säilykkeenä mausteliemessä), basilikaa, sambal oelekkia ja jotain muita mausteita. Olin itekki ihan yllättyny siitä kuinka hyvää siitä tuli, eikä nuo tarvikkeet oikeasti maksakaan paljo mitään. Täydellistymä saavutettaisiin varmaan ku laitettais vielä oliivinviipaleita, mielellään mustia ku ne näyttää kivoilta. Vaikka ne on kuulemma värjättyjä.

Torstaina oli meiän kuoron (tai lauluyhtyeen ku se on niin pieni) keikka meidän tiedekunnan pikkujouluissa. Meni vissiin tosi hyvin, ainaki palaute oli tosi hyvää ja tuikituntemattomat tuli kiittelemään.

Kohta lähen kotiin. Mietin koko ajan miten saan tuotua kaikki tavarat joita tarvin, koska tarvin mm. vaatteita, tietokonetta ja sellon. Pitää miettiä kovasti.

Oikeasti, onko vika siinä että erehyn menemään lukemaan keskustelupalstoja keskiyöllä vai onko olemassa oikea ongelma? Ehkä keskustelupalstojen lukeminen ei vaan sovi mulle, ainakaan jos aihe on vakava. Tulee olo että on maailman yksinäisin omien ajatustensa kanssa eikä voi samaistua kehenkään. Ja voitteko kuvitella että olin ajautunut nimenomaan körttifoorumille ja päreet palo? En tiiä millasta ihme kasvatusta oon saanu ja minkä tuote oikein oon ku jotenki mikään ei vaan natsaa. Vaikutelma on tämä: olemassa on kiihkoilijoita, joitten asenteet on joltain toiselta planeetalta ja sitte on löppänöitä, joitten moraalittomuus saa niskakarvat pystyyn. Missä on järjellisyys? Ymmärrän sen ettei periaatteitaan tai “moraalisuuttaan” tarvi eikä ehkä kannatakaan kuulutella ympäriinsä, mutta kyllä ne kaikki tulee esille ku keskustelussa siirrytään kinkkisiin aiheisiin. Ehkä mun kannattais poistaa tämä koko teksti, koskapa se on niin ristiriitanen ja pohjaa aika henkilökohtasiin asioihin, joitten liian avointa käsittelyä pyrin näin Internetissä välttämään. Mutta toisaalta tämä on varmaan niin sekava teksti että se muuttuuki mitäänsanomattomaksi. Jotenki oon tottunu siihen että ku en saa vastakaikua, koitan provosoida ja provosoida kunnes selitän jotain ihan kummallisia juttuja mitä en itekkään tajua. “Sivone on nii outo.”

Mun ongelma taitaa olla se, että yritän olla yhtä aikaa realisti ja idealisti. Periaatteenani on muun muassa se, että ole suoraan oma itsesi. Sitte ku tollasestaki näennäisen harmittomasta asiasta tulee taakka, tapahtuu esimerkiksi seuraavaa: käyn kavereitten kanssa parissa baarissa ja jälkeenpäin mietin, että kirjotanko siitä blogiin. Tiedostan, että aika monet lukijat saattaa paheksua minulta moista toimintaa, varsinkin jos jätän kertomatta yksityiskohtia, voi ajatella että oon ollu ihan pelti kiinni. Toisaalta, toinen periaate on olla hyvistelemättä ja selittelemättä liikaa, mihin mielestäni sorrun, jos alan selittelemään että “enhän minä siellä tietenkään mitään juonut”, mutta tietenkin periaatteen numero yksi mukaisesti pitäisi vielä tarkentaa että “paitsi maistoin kyllä olutta Raisan lasista kun en ollu koskaan Karhua maistanu”. Ja selitänkö lopuksi kaikki kerrat kun olen maistanut olutta tai muuta alkoholipitoista? Eihän tässä olisi ollut mitään järkeä, ja se nyt varsinkin olisi periaatteitten vastaista. “Elina, älä ole liikaa selittelevä typerä naisihminen.” “Jos tietoisesti päätän olla olematta sellainen, esitänkö sitte olevani jotain, mitä en ole?”

Miksi sitten edes mainita baarissakäymisestä, jos menee noin vaikeaksi? Siksi, etten voi oikein elää itseni kanssa jos tiedän että nyt tietoisesti salailin ja esitin olevani jotain muuta jättämällä tahallaan kertomatta asioita. Mitä sitten? En minä täällä selitä mistään “oikeista” virheistäni, joita kadun oikeasti, koska ne ovat niin henkilökohtaisia eikä kiinnosta sentään kaikkea jakaa. Mun blogin profiili on olla kylmänviileä ja analyyttinen kuulumislaari. :> Sepä se: kirjottamatta jättäminen olisi nostanut sen baarissakäymisen sille asteelle, ettei siitä voi kertoa. Se taas on ristiriidassa sen kanssa, että se ilta oli hätkäytystasoltaan pienempi ku vaikka autokoulussa käynti, ja molempien intimiteetti on siis hyvin pieni. Olihan autokoulu siis kiinnostavaa sekä vaikutuksiltaan paljo merkityksellisempää kuin se perjantai-ilta. En tiedä, suhtaudunko asiaan liian kevyesti vai raskaasti!

Nyt tekis mieli poistaa koko teksti mutta seki ois mun periaatteitten vastaista. Ehkäpä mun ei pitäs niin valittaa siitä etten tuu aina ymmärretyksi. Miten voin oppia elämään tämä ajatuksenjuoksun kanssa??? Naapurissa mies taitaa aivastella, tai sitte se huutelee jotain. Se on vähä karmivaa, kerrostaloasuminen on mulle vähä kummallista. (loppukevennys)

Otetaanpa tällanen marjapuuron värinen nyt. Tänä iltana on jotenki ottanu päästä monet asiat. Sillonku näkee ihmisiä niin se unohtuu, mutta yksinollessa en osaa rauhottua, ihan ku kaikki ois koko ajan jotenki huonosti. Onneksi jaksoin vääntäytyä jumppaan, ku keskittyy kerranki johonki vaan ruumiilliseen juttuun, pää alkaa seljetä. Vähä parempi olo nyt. Hermostuneisuus näkyy vaikkapa siinä, että ahistaa ku on hiljasta ja sitte ku laittaa jotain musiikkia, kaikki kuulostaa jotenki epäsopivalta. Sitte koitan vaihella levystä toiseen. Japanilainen poppis oli ehkä aika ookoo, nyt yritän kuunnella Entwineä muttei se onnistu ja vaihdan Suzanne Vegaan joka luultavasti kuulostaa myös ahistavalta. Koitan ehkä mennä kohta nukkumaan ja vaikka kahlata Pienen suklaapuodin (kirjan) loppuun. En oo nähny sitä leffaa, se vois ehkä olla jopa parempi ku tuo kirja. Tai on se kirja ihan ookoo, vähä sellanen mystinen ja kevyt.

Tänään mua kyllä ilahutti tosi paljon se, kun huomasin keskustassa sen autokoulun auton jolla viime viikon lopulla ajelin. Kuikistelin sitte sattusko siellä olemaan se sama opettajasetä ja siellähän se istui vänkärin paikalla. Se tais just yhtä aikaa kuikistella pimeälle jalkakäytävälle ja se näki mut, tunnisti ja nosti kättä! Tulin hirmu iloiseksi siitä.

Tänään ajattelin myös sitä, että kaipaan miespuolista seuraa. Mulla on kyllä hirmu mukavaa naispuolista seuraa enkä valita siitä, mutta en käytännössä ole täällä paljo millonkaan keskusteluyhteydessä poikien/miesten kanssa. En oikeastaan kaipaa sellasta poikabestistä, tytöt on ihan hyviä, mutta vois niinku tehä vaikka jotain ryhmätyötä poikien kans tai jotain. Maailma menee liian ykspuoliseksi.

Kuulin muuten eilen tosi surullisen jutun. Seki voi vaikuttaa tähän alakuloon.  

Huomenta! Teresa pääsikin jo lähtemään joulunviettoon eli mulla on tiedossa nyt pari viikkoa yksinoleilua. Mutta jouluhan on ihan pian ja sitten minäkin olen kotona ja lomalla! Tulis nyt vielä uutta lunta tänne Rovaniemellekin. Pettymyksekseni festareilta palattuani lähes kaikki lumi oli lähtenyt täältäkin. Vettä ja räntää täällä sataa. Mua oikeasti ahistaa tietää että juuri nyt tänne on tullut ja on tulossa lasteittain englantilais- ja varmaan muitakin turisteja, ja eipä täällä mitään lunta kyllä kehuttavasti ole. Eihän se mun asia oo siitä huolehtia, mutta kyllä se jotenki harmittaa. Ja marraskuun alussa oli paljo talvisempaa!

Töttöröö: olen suorittanut autokoulun kakkosvaiheen! Siihen meni sitte torstai, perjantai ja 300 euroa. Piti nääs maksaa myös autokoulun auton käytöstä. En ois voinu enää jättää suorittamista Raaheen ku ois voinu mennä mönkään aikataulujen suhteen. Ja jos kortti menee vanhaksi, pitää ostaa kaks vuotta lisäaikaa 75 eurolla! Vaikkei ees ajais vanhentuneella kortilla. Autollahan sitä kyllä ajetaan. Mutta niin, autokoulu Jylhän ihmiset oli tosi lepposia. Mua niin huvittaa keski-ikäiset suomalaiset miehet, ne on niin monesti suoraan Kummeli-sarjaa. Ja eilen Torniossa ajorataharjoittelussa olikin vastassa T. Kahilainen junior. Hauska tyyppi, väänsi vitsiä koko ajan, ihan koko ajan. Sano mua Elimoniksi, Elluksi, lyyliksi (n. 4 kertaa) ja Ella Ulinaksi. Nyt mut on sitte jätetty ihan heitteille, kuhan se kortti tulee niin se menee vanhaksi vasta ku oon seittemänkymppinen. Tosi omituista, ei oo mitenkään itsestäänselvää että eläis sinne asti.

Eilen illalla lähin sitte tyttöjen kanssa ulos. Kahessa baarissa käytiin, Kellarissa ja Holvissa, eikä ollu ollenkaan kamalaa kun ne oli suht rauhallisia paikkoja. Tupakansavu oli tietenki inhottavaa niinku se aina on. Koitin suhtautua niin että omapa vika se on mennä paikkaan mihin kuuluu tupakointi että ei parane valittaa. Siellä Kellarissa “piti” mennä laulamaan karaokea ja se oli ihan hauskaa loppujen lopuksi. Karaokeisännän kanssa piti vielä laulaa duettona Samulin ja Sanin Tuhat yötä. Maailman absurdeinta, seki oli vähä sellanen hikinen äijä mutta hyvin se kyllä laulo. Sitte vaan istuksittiin, juteltiin ja lähettiin sitte kotiin. Ihan mukava ilta. Mihinkään Onnelaan en oo kyllä eksymässä, täälläki on nyt sellanen. Brrrrrr! Tänään ollaan sitte varmaan meillä rötväämässä.