Kerron lisää

Tuntisuunnitelma kasassa, sietää ollakin kun se pitää antaa ohjaavalle opettajalle huomenaamuna 9.30. Idea on tosi yksinkertainen enkä osaa yhtään ennakoida että toimiiko se ollenkaan. Mitä jos ne oppilaat vaan tuijottaa mua ihmeissään, kukaan ei sano mitään eikä ala tekemään mitään? “En tajua. Ihan tyhmä tehtävä.” No, viidesluokkalaiset on sentäs sen verta eläväisiä että ehkä ne jotain tekee. Ja ku ollaan vasta harjottelussa, meiltä ei kuulemma voi oottaakaan vielä mitään. No hyvä, ku vaan osais olla itekki oottamatta. Mulla on ollu niin mukavia kuvisopeja joiden opetuksessa oon kuviksesta innostunu, että oma rima tuntuu välillä olevan liian korkealla opettamisen suhteen. Yks asia, miksi haluan nimenomaan kuvisopeksi, on se että vaikka on opetussuunnitelma ja tavoitteita joihin tulee tähdätä, kuviksessa käsittelytavat on miltei rajattomat. Ei oo vaikka sidottu mihinkään kirjoihin tai kielioppisääntöjen opetteluun. Nyt tämä vapaus on tuntunu vähä hankalalta, periaatteessa saadaan pitää millanen tunti vaan. Se ei yhtään helpota tilannetta, tuntuu että haluais jotenki pitää aivan mielettömän hyvän tunnin jossa kaikki oppis ja innostuis jnejnejne. No, vaikka ne tunnit ois kuinka mahtavat tai surkeat tahansa, ehkä ne ei kuitenkaan ratkaise sitä, miten niille oppilaille niitten elämässä käy. Tai ees kuvielämässä. Meillä on muuten tähän kurssiin liittyen tehtävä, joka on otsikoitu hienosti “kuviselämänpolkukartta”. Hohoo!

Meillä, tai siis mulla ku oon yksin kotona, oli tänään raamis. Olin leiponu juusto-porkkanateeleipiä ja Marianne-Pätkis-muffinsseja. Edellisiä tehtiin joskus yläasteella köksässä. Sunnuntaina körttiseuroissa yksi vanhempi rouvashenkilö tuli sanomaan että hänen luokseen voi tulla kylään, jutellaan ja syödään riisipuuroa. Että hänen luonaan on kyläpaikka, antoi puhelinnumeron johon soittaa. Kai vaikutin yksinäiseltä opiskelijaparalta vieraassa kaupungissa ku olin seuroissa yksin enkä oikein tuntenukaan ketään. Herttaista.:) Mutta miten sitä vaan yhtäkkiä soittas, “hei sopiiko että tuun kohta, laita puurot tulelle”? Ehkä ootan, Markon neuvon mukaan, että näen sen mummon uudestaan ja jos se taas kutsuu niin voin sopia tulevani käymään. Hihhii.

Täällä kävi toissapäivänä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon porukkaa eli mormoneja. En avannu niille ovea, mutta naapuri avas ja pyysi tuomaan “ilosanoman Jeesuksesta Kristuksesta” myöhemmin. Amerikkalaisia nuoria poikia, suomeakin osasivat. Mitähän oisin niille oikein osannu sanoa? Jotenki oli outoa kattoa jotain outoja tyyppejä ovisilmästä, ei tuntunu yhtään siltä että haluais avata.

…koska joku opiskelijaparka rappukäytävässä nälissään portaita kivutessaan joutuu nuuhkimaan sitä taivaallista tuoksua samalla tietäen, ettei kotona olekaan ketään eikä varsinkaan leipomassa. Meinasin heti soittaa äitille että leivotaan pullaa viikonloppuna, mutta maltoin mieleni. Jotain leivon keskiviikoksi ku raamis kokoontuu meillä, voihan se olla vaikka pullaa jos sais aikaseksi. Sitte pitäs myös hankkia paljon maitoa.

Opetusharjoittelu alko alkuesittelyillä ja tuntien seuraamisella. Pidän omat tuntini heti ens maanantaiaamuna, pyysin sen ekan mahollisen ajan. Onpahan sitte tehtynä nii ei tarvi ressata niin kauaa. Tuntisuunnitelma pitäs väsätä torstaiksi. Niin siksi meiän eka harjottelu on muuten alaluokilla, koska nykyään yhtenäisessä peruskoulussa mekin saatetaan joskus käydä opettamassa alaluokkalaisia. Tuo koulu missä oon nyt, on sellanen kuuden ja puolen sadan oppilaan peruskoulu. Huh! Vähän erilaista ku mulla, olikohan Mattilanperällä yhteensä viitisenkymmentä oppilasta?

Tänään tunsin itseni uskomattoman epävahvaksi jumpassa, oli käsitreeni. Oli ehkä liian isot painot. Mutta lopetan nyt niin saan viettää muutaman minuutin Markon kanssa netissä. Heleijaa!

Olin eilen n. yheksän tuntia Hennan kans. Käytiin kirpputorilla, koulussa, kirjastossa ja meillä. Eilen ei siis ollu koulua, oli vähä ku lauantai. Sitenpä onki hassua kun tänään ei ookaan vielä sunnuntai. Huomenna täällä on Herättäjä-yhdistyksen juhlapyhä. Ja ylihuomenna alkaa opetusharjoittelu. Katoin kartasta missä Korkalovaaran koulu on eikä se ehkä ookkaan ollenkaan niin kaukana ku mitä luulin. Lähempänä se on ku yliopisto.

Ostin sillon 9. päivä sen kultasiilikaktuksen, ja sillon se myyjä sano että kannattaa helmi-maaliskuussa vaihtaa sille kaktukselle sopivampaa multaa. Kaktuksen mullanvaihto vähän hirvitti, tuo kaveri on ainakin aika piikikäs. Noh, kastelin sitä kaktusta kerran kun niin piti joidenki ohjeiden mukaan tehdä. Sen jälkeen en siihen koskenu, mutta jonku ajan päästä kaktusparka alko näyttää oudolta. Se muuttu osin keltaseksi ja lopulta havahduin siihen että sen kylki on ihan musta. Toissailtana sitten sain aikaseksi ottaa se pois sieltä ruukusta, taitellun kaulaliinan ja hanskojen avulla, ja se multapaakku oli ihan kostea. Kaktus näyttää tosi pahalta, tervettä vihreää on vaan ehkä neljäsosa pinnasta. Kävin ostaan kaktusmultaa ja koitan alkaa temppuilla sen kanssa tänään. Oon koittanu saaha sitä multapaakkua kuivumaan jopa hiustenkuivaajalla, yöksi käärin sen vessapaperiin johon kosteus vois imeytyä. Se kaktus saattaa olla ihan toivoton tapaus, mutta ku oon kerta sen ostanu ja kaltoin kohdellu, musta tuntus ihan väärältä nyt heittää se pois. Pitää antaa sille vielä mahdollisuus.

Sain kudottua toisen rannekkeen valmiiksi, mutten jaksaisi enää tehä toista. Takista lähti eilen kiinnityssysteemi irti enkä osaa ite sitä korjata ku pitäs päästä vuorin alle. Nyt puuttuu kiinnitys siihen asti että ompelimot maanantaina aukeaa.

Toimiikohan tämä vielä? No katellaan. Frasieristaki on tehty sountrack ja kuuntelen sitä. Kuulostaa vähä kummalta.

Olin tänään raamiksessa kemijärveläisvoittoisessa kokoonpanossa, ja katottiin Kemijärvellä kuvatun Taivaan valkeat -sarjan alotusjakso ja kaikki oli aivan sekasin. Se oli hauskaa. Viime vuonna helsinkiläisystäväni tuntui aina tietävän tyyppejä suomalaisista ohjelmista, niistä niin moni on siellä etelässä tehty. Mutta tämä oli kyllä hyvän olonen sarja, maisemat oli ihania. Kunnon Lappi-meininkiä on ollu muutenki, ihan hirveän kylmää siis. Polkiessani edestakaisin yliopistolle pitkiksissä ja farkuissa jalat tuntu niinku ois lasinsiruja niihin hierottu. Eka kertaa myös lapas-nahkahanskayhdistelmä petti ja päästi kylmän lävitseen, illalla oli sitte kolmet käskät päällekkäin. Ja toppahousut niitten farkkujen ja pitkiksien päällä. Pitäs ottaa oppia mun toisesta helsinkiläisystävästä, joka on ottanut käyttöönsä paljonpuhutut pilkkihaalarit.

Tänään oli myös eka laulutunti uudella opettajalla. Oli tosi mukavaa ja yllättävän kivaa oli laulaaki aika kylmiltään ja pakkaskäheänä. Kurkkuki on kuiva ku ilma on niin kuiva. Ens viikolla alkaa opetusharjoittelu, sitä kestää kolme viikkoa eikä sinä aikana oo muuta koulua. Toivottavasti ilmat on inhimillisemmät, matkaa tulee varmaan jotain 4-5 kilometriä Korkalovaaraan. Tänään oli varsinainen opetusharjoitteluteemapäivä, aamulla esiteltiin tuntisuunnitelmia. Mun ja Tuulin suunnitelma olikin lähinnä vaarallinen, kipsinauhan käyttö on kuulemma vähintäänkin riskaabelia. Mitä ihmettä? Eipä siitä meiän suunnitelmasta mitään muuta sanotukaan. Ollaan vissiin melkonen uhka oppilaille. Lisäksi provosoiduin jankkaamaan siitä kipsiasiasta ja kysymään että mitäs sitten jos kipsiä ei kerta koskaan käytetä niin jos oppilas sattuu myöhemmin menemään taideopintoihin, jolloin melko varmasti lyödään ekaksi kipsiä kouraan. Että jos se kipsi on “tabu”. Miksihän käytin tuota sanaa? Inhoan joskus mun selitystapaa. (En sitte kuitenkaan kirjottanu inhoavani itseäni ku selitän. Progress!) No se ope sitte jotain lointeli siinä. Illemmalla tavattiin harjottelun ohjaajaopettajat. Ihan jees, saa nähä miten suoriudun. Omia tunteja ei tarvi pitää ku 2-4, lisäksi seurataan ja tehään kirjotustehtäviä.

Jännittää tuo harjottelu. Ja ärsyttää se että kun se jännittää, se tuntuu epämiellyttävältä. Ja se, että sen ajatteleminen tuntuu epämiellyttävältä, saa miettimään että oonko ihan väärällä alalla, munhan pitäs olla hirmu innoissaan siitä että pääsee kentälle oikeisiin hommiin. Seki pelottaa että tää ahistus ei meekään koskaan ohi ja että oonki oikeasti ihan väärässä hommassa. Juu juu, tiiän että tämä on “ihan normaalia” mutta ei siitäkään voi olla varma. Että onko oikealla alalla. On mulle sanottu kyllä että en sopis opettajaksi ollenkaan, vielä taholta jonka ainaki luulis tuntevan mut hyvin.

Mun ois niin kätevää tulla tänä viikonloppuna Raaheen ku perjantaina ei oo mitään opiskelua, mutta ei kannata ku olin viime viikonloppuna ja pitää tulla ens viikonloppuna kuitenki kaasodutyjä hoitelemaan. Anteeksi ku käytän niin tyhmää kieltä, aina ei jaksa. Taidan mennä nukkumaan. Tsüss!

Iloa elämässä on kattoa Huippumalli haussa sekä Täydelliset naiset Tuulin, Raisan ja Hennan kanssa. Varsinki, ku ne oli nauhalta ku oltiin niin reippaita että oltiin eilen jumpassa. Lisäksi telkkari tarjos meille Frendejä ja Simpsoneita, erityisesti jälkimmäinen oli välillä aivan huippu! Tänään oon muutenki nauranu enemmän ku pitkään aikaan. Musta tuntuu, että oli joku aika/ikäkausi, jolloin oli ihan normaalia nauraa joka päivä paljon. Nykyään sellasta tapahtuu harvemmin, sellasta nauramista että tuntuu että maha kramppaa. Se on niin mukavaa, se tuntuu terveelliseltä ja se kai ruokkii itseään: pahimmat hepulit sain kuultuani jutun tytöstä joka oli joskus vastannu perheensä lankapuhelimeen toteamalla “Alf”. Se oli uskomattoman hauskaa. Ja mää näin tänään telkkarissa Heikki Silvennoisen ja Markku Uusipaavalniemen vaikkei ne ees ollu siellä. Mun Kummeli-kiintymys ei saa kaikilta osakseen ymmärrystä, höh.

Käden taidoissa oon kunnostautunu: tänään tein koulussa puulusikan, tuli melkein valmiiksi. Lisäksi aloitin eilen kutoa isoa kolmiohuivia ohjeesta, jossa on viisi erilaista silmukkatemppua, tai no neljä ku ei “oikea silmukka” taida olla mikään temppu. Koitin suhtautua avoimesti vaikka sen alottaminen oliki vähä ku hyppy tyhjyyteen. Tähän mennessä on menny ihan kivasti. Muuten, joskus pienenä kysyin Riitalta että mista ruokareseptit oikein tulee, ja se vastas että kai niitä kokit keksii. Ehkä se onki ero “taitavan ruoanlaittajan” ja kokin välillä että olemassaolevien ruokaohjeiden säntillisen noudattamisen sijaan kokki on niin pitkällä että se luo jotain ihan uutta. Ei tietenkään suoraan vastaa varmaan ammattinimikkeitä. Mutta aattelin vaan. Miksei koulussa tehdyt kuvistehtävät ole varsinaisesti taidetta? Tai miksei hienosti suunniteltu kännykkä ole taidetta? Tämän alan opiskelu on koko ajan sellasta spekulaatiota ja perustelua. “Ole aina valmis perustelemaan, miksi kuvataidekasvatus on tärkeää”. Toisaalta, onneksi “kukaan ei ole syntyessään valmis opettaja”. Opetusharjoittelu alkaa ens viikolla.

Äsch, oon ihan sekasin ja meen kohta nukkumaan. Ku vaan vielä muistais missä kohassa tuota kutomaohjetta on.

Rovaniemellä taas. Täällä ilma on paljon lauhempi/lauhemman tuntuinen ku Raahessa. Tuntui suorastaan lämpimältä. Vielä muutama päivä sitten luulin että Marko saattais nyt olla käymässä täällä, mutta ei se ookkaan. Aika ois menny niin tiukille ettei sen ollukaan järkevää tulla käymään. Toivottavasti se pääsee tässä joskus käymään jos sillä ois vapaata.

Kaiken kaikkiaan nyt oli helpompaa lähteä kotoa ja tulla tänne ku monesti aiemmin. Poislähdöt oli viime vuonna Liminkaan lähtiessä monesti pahempia. Katoin junassa Kummelia tietokoneelta varmaan reilut pari tuntia. Katoin Markolta lainaamiani Kummeli-dvd:itä viime viikollakin. Viime viikolla aloin myös kutoa rannekkeita. Ne on sini-ruskeat ja letilliset. Tosi hämäävää että mulla on yhtäkkiä tosi paljon siniruskeita juttuja. Niinku verhot ja astiat. Enkä oo sunnitellu sitä, yhtäkkiä vaan aina huomaa että onki taas hankkinu jotain sinistä tai ruskeaa. Samapa tuo, kutominen on kuitenki mukavaa. Rannekkeita teen ihan sen takia ku tarvin sellaset, mutta ois kiva alottaa jotain isompaa. Peruskoulussa en ollu mikään käsityöhaka, mutta nyt myöhemmin oon enempi innostunu siitä, vaihtelevasti mutta kuitenki.

Näin eilen myös Paulaa, oli tosi mukavaa. Ei oltu taaskaan nähty pitkään aikaan, mutta musta tuntu kuitenki tosi luonnolliselta ja kotoiselta taas nähä sitä. Ollaan tunnettu kuitenki niin kauan, kolmevuotiaasta.

Kuulin muuten taas yllättävistä ihmisistä jotka on lukenu tätä. Hauskaa! Aloin vaan miettiä että mitähän on tullu tänne kirjoteltua, joskus unohan aatella sitä.

Katottiin tänään Markon ja Peten kans se Al Goren ilmastonmuutoksesta kertova Epämiellyttävä totuus -elokuva. Elokuva on ehkä huono termi tuohon, “opetusdokumentti” vastaa ehkä paremmin sitä mitä se oli. Hirmuisen hyvä ja mielenkiintoinen. Ja se totuus oli tosiaan aika epämiellyttävä. Katsokaapas toki se elokuva, siinä selitetään paljon tärkeitä asioita ymmärrettävästi.

Pitäisi mennä nukkumaan. Tänään oon syöny kahesti jäätelöä ja junassa alko laktoosi-intoleranssi tuntua mahassa. En muista koskaan aatella sitä, tavallista maitoa en juo mutta syömisiäni en oikeastaan tarkkaile eikä ruoista yleensäkään tuu mulle oireita. On aika pitkä aika siitä ku on ollu mahassa ällöttävä olo, en enää muistanu kuinka ikävältä se tuntuu. Pitäs muistaa aina olla tyytyväinen jos vatsa toimii.

Mää en tajua näitä tämä blogin kävijämäärätilastoja, ketä täällä oikein käy?!? Hämmentävää. Mutta asiaan. “Asiaan”, ihan ku mulla ois jotain asiaa muka.

Täällä on lunta, sitä satoin eilen, se on pehmeää kimaltavaa puuteria ja sitä on paljon. Paljon erityisesti tämän talven mittapuulla mutta myös Raahen yleisellä mittapuulla. En tajunnu sitä sillon aikoinaan että mitä Marko tarkotti sillä ettei Raahessa ole “oikeaa” talvea. En koskaan aatellu niin, mutta olihan se ihan erilaista kun kävi Lapissa tai Kainuussa ja siellä lunta oliki oikeasti paljon. Noh, nyt ku tietki on aurattu niin tämähän on suorastaan auvoisaa. Sitte ku vielä tähtää niin että vaihteet jäätyy sopivalle vaihteelle niin voi pyöräilläkin.

Tänään olin elämäni ensimmäistä kertaa hammaskiven poistossa. En halua esittää siitä mitään kauhutarinoita koska se aiheuttaa monesti ihan turhaa ahistusta kanssaihmisille. Ei se ollu mitenkään hirveää, se oli vaan uutta ja vähä kummallista. Eikä se kestäny kauan vaikka mulla oli sitä hammaskiveä vaikka missä. Pitää koittaa vaan luottaa siihen että on ammattilaisen hoidossa ja sen asia on hoitaa se homma. Mun suussa on ihan uusia hammasvälejä!

Eilen oli vielä niin mukavan rauhallista, tämä päivä on ollu lähinnä kaoottinen. Heräsin ku Raisa soitti, “täällä näyttää olevan kaikki meiän luokkalaiset”. Tarkottaen siis sitä, että aamulla oli siis opetusta kaikille, ei vain puolikkaalle ryhmälle. Eli munki ois pitäny olla siellä. Uni, jossa seikkaili Oprah ja joku nuori poika toimintaelokuvan maailmassa sitte loppu ja selvisin sängystä yliopistolle neljässäkymmenessä minuutissa.  Priorisoin aamupalan syömisen arvoiseksi ja pyöräilystressin minimoin kuuntelemalla Eläkeläisiä. Sain sitte kuulla että viime viikon alussa oli ilmestyny nettiin uusia aikatauluja, jotka koskivat myös minua toisin kuin olin kuvitellut. Tämän takia mulla ei ookaan ens maanantai vapaata ja oon luvannu olla vielä viikonloppuna Raahessa. En voi muuttaa suunnitelmia, koska oon lupautunu laulukeikalle lauantaiksi.

Tänään plastisessa sommittelussa opeteltiin käyttämään sirkkeliä, vannesahaa ja hiomakonetta. Tehtiin savenmuotoiluvälineet, oli ihan mukavaa. Päivä oli vaan tosi pitkä. Koulun jälkeen käytiin kaupassa ja maksoin itteni kipeäksi ties mistä. Pikaliimaa, kynsiharja, jatkojohto, villalankaa ja ruokaa. Kotiin tullessani sain puhelimessa kuulla Markolta että se oli saanu Applelta laskun, mun tietokoneen akun takuuvaihdosta (en jaksa selittää miksi). Hermostuin ja ahistuin siitä niin että soitin heti Applen tukeen ja selitin asian. Ne oli kämmänny, en minä. Onneksi kävin jumpassa mutta hiisi vieköön, jotenki on vaan sellanen olo että kiroilisin jos tapana olis/ kehtaisin.

Sain eilen siistattua täällä niin, että pöydänkin pinta on näkyvissä. On niin mukavaa kun on siistiä. Joskus lukioaikoina tein päätöksen että laitan kaikki vaatteet kuukauden ajan suoraan kaappiin, eli en jättäis niitä tuoleille vönymään niinku yleensä. Uskomatonta mutta se onnistui, ja sen kuukauden ajan mun huone oli paljo siistimpi. Siihen en oo täällä pystyny, mutta on paljo helpompi pitää paikkaa siistimpänä ku tavaraa on vähemmän ja ne on kaikki joko mun tai Teresan. Vessa pitäs vielä siivota, oon lykänny sitä sillä verukkeella etten tiiä mikä luutuista on vessaluutu ja kysyn Teresalta, se tulee luultavasti tänä iltana.

Siisteyttämisen lisäksi keksin eilen päivällä tekemisekseni esseen kirjottamista, ruoanlaittoa ja Kummelin kattomista. Tavallaan yksin ois ihan kiva asua ku ei ainakaan tarvi miettiä että onko toiselle häiriöksi jos vaikka kuuntelee musiikkia, mutta välillä voi kyllä olla aika yksinäistä. Olin eilisen illan eo:n (evankeliset opiskelijat) yksvuotissynttäreillä yksillä Kaisalla ja Silja-Kaisalla. Sieltä takaisin kävellessäni ohi ajoi samanlainen Passat ku Markolla on. Se oli aika haikeaa. Ens viikonloppunahan toisaalta jo nään sen ja sehän on ihan pian. (Tarkotan siis Markoa, vaikka on se autoki ihan kiva.:D) Sitä paitsi meillä sattuu olemaan hiihtoloma samaan aikaan ja siihen on enää seittemän viikkoa. Ja sillon tulee vielä PMMP tänne.

Kävin tänään kirkossa, oli mukavaa. Täällä on messu joka sunnuntai. Ulkona on talvista ja kirpeää.

Syön tuoretta ananasta. Mmm. Kävin just ekan kerran täällä jumpassa joulun jälkeen ja tuntu taas tosi raskaalta. Ei ihme lösöilyjoulun jälkeen. Kävin tänään myös siellä ihotautilääkärillä, mulle soitettiin eilen yllättäen että olin saanu ajan sinne. Odotus palkittiin, mulla ei ollu just nyt kovin paljo sitä ihottumaa nyt, mutta koitin selittää niin tarkasti ku pystyin ja lääkäri diagnosoi tämän atooppiseksi ihottumaksi. Mulla saattaa olla tämän kanssa sitte pitkäikäinen on/off-suhde tai sitte sen saa aisoihin. Nyt mulla on ihan uus identiteetti, atoopikko. Aurinko muuten auttaa, ehkäpä Australiassa on aurinkoista sitten parin kuukauden päästä. Paitsi että aion kyllä läträtä koko ajan voimakkaiden aurinkovoiteitten kans, oon alkanu arvostaa hyväkuntosta ihoa enemmän ku ruskettunutta.

Mitäpä tässä muuta, ihan mukavaa oli tänään siellä plastisessa sommittelussa, aluksi sotketaan savella. Koulussa on muutenki ollu mukavaa. Ja oon kuunnellu musiikkia Markolta saamallani Ipodilla. Se oli vuosipäivälahja ja siinä on kaiverruski :D.  Tänään menin Valintataloon, löysin mukavaa pastaa, jonka pussin kyljessä oli ruokaohje. Ostin sitte sitä varten tarvittavat aineet ja tein sitä. Tuli hywää!