Kerron lisää

Kirjoitanpa nyt kuitenkin, vaikka oikeasti mun pitäis olla työn touhussa ja väkertää väriopin portfoliota. On vaan niin pitkä aika siitä ku viimeksi oon tänne päivittäny. Pitää huomenna palauttaa tuo portfolio, mutta ei sen tekeminen oo mitenkään inhottavaa mun mielestä, vaikka niin vois päätellä siitä että nyt kirjotanki tänne… Kunnon askaltelua muttei kuitenkaan piperrystä, koskapa on A3-kokoisia nuo sivut. Huono juttu on se, että näyttää siltä että en millään ehi sittekään jumppaan vaikka aioin. Vähä ällö olo ku ei oo liikkunu pitkään aikaan ja toissapäivänä syötiin kiinalaisessa ja eilen Raxissa (!!!). Markon, Elinan ja Mikan kans oltiin, eilen käytiin Oulussa.

Oli kyllä mukava viikonloppu, ja vielä pidennetty koska eilen ei ollu mitään. Ja ihan kohta on hiihtoloma! Mukavaa. Hiihtoloman lopuksi muutetaan Markon kans mun uus kämppis tänne. Se on muuten kans mun kaima. Ihanaa ku ei tarvi muuttaa ite mihinkään. Kesällä joutuu kyllä maksamaan vuokraa, mutta toivo elää kesätöistä. Ja kohta lähetään myös Australiaan! Huhhuijaa, en oo oikein vieläkään ehtiny aatella sitä. Lähinnä mietityttää että miten jaksaa istua lentokoneessa niin kauan. Aurinkorasvaa sitä kai pitää hommata, en kaipaa ruskettumista enkä ihon vanhenemista tai syöpää. Ihottumaturvotus silmäluomissa jo lisäsi mun ikää kymmenillä vuosilla, niinku lääkärikin sanoi. Ei tarvi sitäkään enää jännittää.

Oikeasti, mua harmittaa jos en mee sinne jumppaan. Voisin koittaa pistää hösseliksi.

Ilon päivä! Tentti on ohi. Oikeastaan nyt on kyllä ilonpäivänaatto, koskapa tänään pitää vielä kirjottaa kouluhommia ja niitä tuntuu olevan pelottavan paljon. Mutta mitäpä tässä voisi valittaa, Marko tulee huomenna tänne ja on muutaman päivän kylässä. Eilen illalla yhtäkkiä tajusin että se tentti on huomenna ja että enää ei oikein ehi lukea. Sitte alkoki jännittää enkä sitte meinannu saada unta. Kävin yöllä hereilläkin, eikä se oo mulle tavallista. Tentti meni kai ihan ookoosti, ainaki tällä kertaa luulin tietäväni mistä kirjotin, toisin ku viimeksi. Tänään on sen kirjotushomman lisäksi siivouspäivä, ja se on oikeasti mukavaa. Kun ei oo ihan hirveä sotku, pitää vaan imuroida ja pyykätä ja ehkä luututakin jos innostun. Ja nuo hommat ei tunnu nyt mitenkään pahoilta, koska kämppä on sen verran inhimillisen kokonen. Ja ku siivoaa niin on sitte ihanaa ku on siistiä. Ja ennen kaikkea siivous on mukavaa jos pääseen suhteellisen vähällä järjestelyllä siihen imurointivaiheeseen, jos ei oo päästäny lattiaa ja pöytiä täyttymään roinasta. Ja siksiki se on kivaa kun se on niin käytännöllistä! Ei tarvi koko ajan miettiä jotain kasvatuksellisia juttuja.

Mutta taidanpa mennä imuroimaan kun Henna tulee tänne piakkoin kirjotuspuuhiin. Hihii. Hyvällä tuulella.

Hassua ku kirjottaa tähän nettipäiväkirjaan, niin ku “pitää” jättää kaikki negatiiviset (ainaki muihin liittyvät) ja liian henkkoht jutut pois, tulee tosi epätodellinen kuva siitä mitä oikeasti kuuluis. Mutta vaikeaksi kai se tilanne tulee sillon, jos menee itekki siihen lankaan ja jotenki järkyttyy ku kokee juttuja jotka menee koko ajan siihen kiellettyyn kategoriaan.

Oon jotenki pettynyt itseeni. En tee niitä asioita mitä haluaisin, en ainakaan kaikkia. Velvollisuudentunteesta teen joskus ihan turhiakin juttuja jotka ei kiinnosta niin paljon ku monet muut asiat tai mikä pahempaa, en tee mitään vaikka jaksaiski ja sitte ei varsinkaan jaksa ku alkaa vaan lorvailla. Tällä hetkellä haluaisin piirtää, mutta ku teen sitä, inhoan sitä mitä piirrän. Johtuu varmaan paljo siitä että oon lueskellu loistavia Ville Rannan juttuja netistä. Tulee sellanen olo että noin minäkin haluaisin osata arkeani dokumentoida, ja vielä Ville itse patisti meitä Limingassa tekemään kuvapäiväkirjaa hullun lailla. Teen sitä kyllä, mutta sillai semilaiskasti. Ja ongelma on myös se, että omasta päästä piirretyt jutut on ihan scheissea ja pitäs koko ajan piirtää vaan mallista. (Eikä nekään oo oikeasti yhtään hienoja.) Joskus selasin Raahen-Nooran luonnoskirjaa ja se oli niin hieno että joo-o, mihinkähän uuniin tunkisin nämä omat sotkuni. Eikä mua ees harmita se että se oli niin hyvä, sitä oli ilo kattoa, vaan se että ite oon niin uskomattoman kehittymätön ja vähän harjoitellut. Ehkä mun pitäs yhdistää mun pahe, Dr. Philin kattominen piirtämiseen. PIirrän sitte Dr.Philiä joka kerta. Hei! Ihan uskomattoman hyvä idea! Viiden minuutin päästä voin mennä toteuttaan sitä.

On ystävänpäivä ja heräsin teemaan sopivaan viestiin Juho T:ltä. Eilen sain postissa Maikilta ihanaa ystävänpäiväpostia ja tänään äitiltä ja isältä ystävänpäiväkortin. Sain myös maanantaina äitiltä ja isältä ystävänpäiväkortin, joka oli myös nimipäivätervehdys. Sillon sain nimipäiväkortin myös Riitalta. Eilen paikattua hammasta särkee. Eilen eo:lla oli Juha Heinonen ja se oli myös jatkoilla, koska jatkopaikka oli sen yöpaikka myös. Oli mukavaa. Meen tänään raamikseen ja uskon että siellä on kivaa.
 

Eilen päättyi liki kolme viikkoa kestänyt piina, joka oli osltaan vetämässä mun mielialoja kohti maankamaraa (yhteen vai erikseen???). No, sain sillon kolmisen viikkoa tietää että Teresa on lähössä pois, hakemassa kouluun joka alkaa maaliskuussa. Ei siitä sen enempää, kysykää siltä vaikka tuskin se on mikään salaisuus. Tästähän seuraa se että mun asuminen tässä kaksiossa on vaakalaudalla. Ehdin märistä tästä kaikille, ettiä kämppistä netissä, ettiä yksiöitä. Eilen mun ryhmässä oleva Elina (hihii) kävi kattomassa tätä kämppää ja soitti illalla että se ois tulossa tähän asumaan. Jeeee! Tämä on paras ratkasu koskaan, en ois millään halunnu lähteä täältä. Nyt tiiä asuvani tässä vahintään ens vuoden ja mahollisesti vielä senkin jälkeen. Autetaan Markon kans Elinaa muuttamaan. Se on ihan loogista: Markohan ois joutunu joka tapauksessa muuttomieheksi jos tähän ei ois tullu kämppistä. Ja se Elina on kaukaa etelästä eikä meillä kellään oo mitään autoja joilla huristella. Ja onhan se hyvä saada miesvoimaa kantamaan leveää sänkyä hissittömän kerrostalon ylimpään kerrokseen.

Teresan lähettyä pitää hankkia paljon juttuja. Listalla on nyt 19 kohdetta: 1.keittiön pöytä + tuolit, 2.pyykkikori, 3.rullakko kylpyhuoneeseen, 4.suihkuverho, 5.mikro, 6.pyyhenaulakkoja, 7.sampooteline, 8.vessaharja, 9.talouspaperirullateline, 10.imuri, 11.kylppärin matto, 12.lattiankuivauslasta, 13.astiapyyhkeitä, 14.silitysrauta ja -lauta, 15.kastelukannu & suihkepullo (samaan syssyyn), 16.pyykinkuivausteline, 17.pyykkivati, 18.kahvinkeitin (ei välttämättä mutta muuten Marko ei tuu ikinä tänne, ehkä jostain sais jonku vanhan) sekä 19.keittiön verhot. Ja tässä kirjottaessani huomasin taas kaks puuttuvaa asiaa, eli: 20.lamppu keittiöön (ja eteiseen?) sekä 21.kello keittiöön. Keittiönpöydän ja -tuolit saan meiltä kotoa.

Mua ahisti välillä tosi paljo ku ei tienny mitä tulee tapahtumaan. Kyllähän asiat aina jotenki järjestyy mutta oon hirmu kärsimätön sillon ku en tiiä miten ne järjestyy. Huonoimpina hetkinä tunsin itteni kodittomaksi hylkiöksi. Jos ois käyny niin etten ois saanu tähän ketään enkä ois mitään yksiötäkään enää tälle keväälle saanu, oisin saanu mennä punkkaamaan mun Henna-kaverin sohvalle. Se oli varasuunnitelma, ja tosi mukavaa että se tarjoutu sellaseen. Ei se ois ollu ees mitenkään hullun kummallista, Hennalla on erillinen olohuone jossa oisin voinu asua ja loppujen lopuksi en ois ollu siellä ku jotain reilu kaks viikkoa, koulu loppuu ihan toukokuun alussa ja oon melkein kolme viikko Australiassa! Niin muuten, uskomatonta! En oo jotenki uskaltanu vielä ajatella sitä ku on tuntunu että on niin paljo asioita hoidettavana ennen sitä. Pitäisi käydä piikitettävänäkin.

Minusta on tosi mukavaa käydä täällä kirkossa. Täällä on joka sunnuntai messu, joka kestää aina liki kaksi tuntia, niinku tänäänki. Ja yllätyksekseni ehtoollisella oli nyt avustamassa oli itse kirkkoherra rantakaupungista, Matalan Tuomo. Täällä on nyt jotku neuvottelupäivät, jotka ilmeisesti selittää tämän sattumuksen. Kirkossa näkyy jo jonkin verran tuttuja naamoja, yliopistolta tai körttiseuroista. Niin ja se ihotautilääkäri jolla kävin, käy myös kirkossa. Väkeä on ollu paljon, ehtoollisenkin vietto kestää siksi niin kauan. Ite kirkosta tykkään tosi paljon. Siitä näkee ettei se ole ihan kauhean vanha, valmistunu vuonna 1950, ja se on sellasen uuden klassinen. Väkeä mahtuu yllättäen suurinpiirtein saman verran ku Raahen kirkkoon, 850, mutta se on tosi eri olonen koska kaikki penkit on yhessä (tai kahessa, pitäähän keskikäytävä olla) rivissä. Siellä on myös hauska kanttori, joka teki tänään modulaatioita, nosti sävellajeja virsien säkeistöjen välissä. Se kyllä kieltämättä helpotti pitkien virsien seisaamista, vaikka kyllä mua vähän huvitti aluksi.

Tavallaan on hassua aina olla kirkossa yksin. Se ei kuitenkaan tunnu sillaiyksinäiseltä ku vois kuvitella. Vaikka mukavinta olisi tietenkin käydä kirkossa Markon kanssa. Oon ilonen että sillon ku se on mahollista, käydään yleensä sen (hänen?) kanssa kirkossa. Parilla viime kerralla ollaan käyty Pattijoella ja kävelty Markolta kirkkoon. Se on paljo kivempaa ku mennä kiireellä autolla. Tänään mun piti pyöräillä että ehin paremmin, mutta ihme ja kumma: mun pyörän vaihteet on tottunu kylmyyteen ja ne toimii vaikka ois kuinka pakkasta. Huomattavasti helpompaa polkea näitä mäkiä ylös alas ku vaihteet toimii. Oikeasti se johtuu sitä että ilma on kylmän myötä kylmempää ja vaihteista on lähteny se kosteus joka sai ne jäätymään. On vaan hauska aatella että vaihteet on “tottunu”, mutta Marko kyllä korjas mun harhakäsitykset. :) 

Olin tänä aurinkoisena Elinan- ja Ellanpäivänä ostoksilla Hennan kanssa. Tarkoituksena oli löytää housut eikä ostaa mitään missä on pääntie ja hihat, koska paitoja on liikaa. No, housuja ei vain löytynyt vaikka oikeasti etittiin. Housujen ostaminen on tosi vaikeaa. No, löysin jotain muuta mukavaa, jotka ois oikeasti maksanu 139,8 e mutta joista maksoin 35, 92 e. Seppälästä takki ja Modasta hame. Se hame on mustaa samettia ja se on sellanen, joka vois olla meiän äitillä ja sitte aina lainaisin sitä siltä ku se ois niin ihana, mutta jonkalaista mulla ei koskaan ois varaa ostaa. Oikeasti, sillon ku nuorison lumppukaupat alkaa inhottaa, kannattaa mennä sellaseen työssäkäyville naisille suunnattuun liikkeeseen alennusmyyntien aikaan! Se Seppälän takki on myös ihana, tunnen itseni siinä nätiksi ja mielenkiintoseksi ja omaksi itsekseni.

Se vaatejutuista, koska ne on tunkkasia. “Tunkkanen” on just hyvä sana kuvaamaan sellasia tyhjänpäiväsiä puheenaiheita joista kuitenkin joskus puhuu. Sillon ku itellä on vaan tunkkasia juttuja, haluaa tukkia oman suunsa. Vaikeimpia on tilanteet, joissa huomaa pystyvänsä puhumaan joitenki kans vaan tunkkasia juttuja, sillon jotenki ei ehkä uskalla puhua siitä mitä oikeasti aattelee tai sitte on vaan eri aaltopituudella. Mutta pinnallisilla puheenaiheilla on ehdoton maksimimäärä, korkeintaan sais täyttyä vaan jotain kymmenen prosenttia normipuheesta ja seki sais mielellään olla satunnaista. Mulla ainaki tulee ankea ja omituinen olo jos puhutaan liikaa korvakoruista, vyötärönympäryksistä, hiuksista, meikkaamisesta, tuntemattomien tai tuttujen ulkonäöstä tai vaikka siitä ketä julkkista ne muistuttaa. Laulunopettaja sano viime laulutunnilla yhtäkkiä että näytän sen mielestä Drew Barrymorelta. En keksiny mitään vastattavaa, se oli hämmentävää.

Eilen illalla Henna oli meillä, ja tehtiin täydellistä syömistä: salaattia jääsalaatista, tomaateista, kurkusta, paprikasta, punasipulista ja yrtti-valkosipuli-öljymarinoidusta vuohenjuustosta (tarjouksessa) sekä teeleipää johon tulee porkkana- ja juustoraastetta sekä viinimarjarahkaa. En ollu ennen muistaakseni syöny vuohenjuustoa, ja vaikka sen voi aatella maistuvan vanhalta vintiltä, se oli ihanaa! Katottiin elokuva Broken flowers joka oli hyvä ja jossa oli huippu musiikki.

Olin tänään hammaslääkärissä hampaanpaikkauksessa. Mulla oli paikattavia kohtia just samoissa alahampaissa molemilla puolilla, siinä toisessa oli vanha paikka jotenki hajonnu. Puudutus laitettiin toiselle puolelle ja ne meinas ensin että paikattais myös sen toisen puolen hammasta, jos siinä ois “hermo vetäytyny” edellisestä paikkauksesta. Kukaan hammaslääkäri ei oo aiemmin huomautellu siitä kun alkaa jännittää heti kun pora laitetaan käyntiin, nyt mua käskettiin vaan keskittyä hengittämiseen. Yritin olla niin rentona ku mahollista, mutta ainakaan hampilääkäri ei ollu tyytyväinen mun rentoustilaan. Se poras sitä puuduttamatontaki puolta mutta sitte alko mennä niin vaikeaksi että se päätti lopettaa “kiusaamisen” ja laittaa vaan väliaikasen paikan ja jatkaa ens kerralla. Hassua, en oo ennen aatellu että oisin jotenki erikoisen hermoheikko hammaslääkärissä, ei kai kukaan tykkää kun porataan ilman puudutusta? Sitte ku ne paikkas sitä puudutettua puolta niin jännitin kuulemma heti huulta ku pora laitettiin käyntiin, mutta en voinu sille mitään ku huuli oli ihan tunnoton ja kontrolloimaton. Oikeastaan sillä puuduttamattomalla puolella yhtä inhottavaa ku miltä poraaminen tuntu, niin oli sen syljenimurin kylmän ilmavirran aiheuttama vihlonta. Sitte hengailin jonku aikaa yliopistolla yksikseni, piti oottaa tunti ennen ku sai syödä. Ja on se puutumus suussa aika ikävää ku ei pysty kunnolla puhumaan ja pelkää koko ajan purevansa huulta ja kieltä. Ja sitte ku sillä paremmalla puolella oli vielä se väliaikanen paikka jota pitää nyt varoa, oli vähän hankala päättää millä hampailla ruokansa pureskelee.

Muuten, olipa ihana se Ari joka pääsi Idolssissa finaaliin! Katottiin eilen illalla sitä porukalla Tuulilla.

Musta tuntuu soittotunneilla monesti siltä että ihan ku pääsisin katsomaan johonki ihmeelliseen maailmaan johon haluaisin päästä, mutta kuitenkin pääsen vain vähän kurkistelemaan oven raosta. Jos sinne haluaisi oikeasti päästä olemaan ja asumaan, ei elämässä ehtisi tehä mitään muuta ku vain soittaa soittaa soittaa. Tulen aina olemaan amatöörisoittaja jota kyllä ois kiinnostanu mutta ei sitte kuitenkaan, piti valita toisin.

Viime päiviä kuvaa hyvin se, ettei sitä Löytyn levyä saanutkaan sieltä mistä sen tilasin, ja se etten oo kutonu sitä mun iso hienoa ihanaa huivia pitkään aikaan. Tai no ehkä kolmeen päivään, se vaan tuntuu tosi pitkältä ku sitä ennen tein sitä joka päivä ja se näytti valmistuvan nopeasti. On ihan niinku ois muutenki hukannu langanpään, pudottanu silmukat eikä saa niitä poimittua takaisin. Mulla on vaan väärä määrä niitä silmukoita, ja sitte tulee virheitä ku ei löydä sitä mistä se johtuu ja tekee hätäkorjauksia. Toivottavasti välttyis elämässä pahoilta hätäkorjauksilta. Musta tuntuu nyt kärsimättömältä, yksinäiseltä ja epätoivoselta vaikka kaikki onki muka hyvin.

Ehkä kaivan sen huivin tuolta esiin ja runnon sen jatkon.