Kerron lisää

Kuuntelen juuri samannimistä kappaletta loistavalta Five Corners Quintetiltä. Tämä on nyt mitä todennäköisimmin viimeinen teksti ennen lähtöä. Eilen vain pesin pyykkiä, ootin että ne kuivuu ja pakkasin. Laukku on kyllä vielä levällään tuossa keittiön lattialla, en oo vielä läheskään valmis. Lähetään iltapäivällä Ouluun, josta lennetään Helsinkiin ja ennen puoltayötä lähetään 14 tunnin lennolle Bangkokiin. Sieltä lennellään vielä yheksän tuntia Sydneyyn. Aika kaukana on määränpää. En oo yhtään laskenu että onko mulla tarpeeksi tai liikaa vaatteita mukana. Alushousuja piti vähän laskeskella, yhteensä seittemäntoista päivää ku ollaan. Pakkasin vaan niin että otin suurimman osan kesävaatteista, mutta vain yhet ainoat pitkät farkut. Ei kokonaan ilman farkkuja voi lähteä mihinkään! Onneksi kesävaatteet on kevyitä. Toisaalta kylmemmässä paikassa ei välttämättä hikoilisi vaatteita vaihtokuntoon. 

Laitoin tänään sellasta rasvaa jota käytin viimeksi kesällä. Tuoksuu ihan kesältä. Ihana lähteä johonkin missä on lämmintä! Ja kesä on täälläkin jo niin lähellä. Sitten ku tuun reissusta, mulla on enää kolme viikkoa opiskelua. Toivon mukaan oon saanu tietää kesätöistä sitten ja sittehän on myös paljon häähumua. Jotenki olin taas unohtanu sen millasta kesällä on, aina se on niin uus ja tuore. En haluais koskaan asua yhden vuodenajan paikassa tai ees kahden vuodenajan tai mitenkään niin että on vaan epämäärästä mössöä ja joskus kesä. Tämä talvi ja varsinkin joulukuu oli Rovaniemelläkin aika surkea talven räpellys, ja nyt on taas aikaisin kevät vuosikymmeniin. En oikein osaa iloita siitä että hei on niin lämmintä, koska se tuntuu niin epäilyttävältä ja uhkaavalta. Haluaisin että Suomessa olis vielä lunta talvisin silloinkin kun mahollinen jälkikasvu täällä palloilee.

Varpaankynnet näyttää aika irvokkailta, voisin mennä tekemään niille jotain ku on kerta varvassandaalitkin. Heippa!

Hip hei hurraa! Sain etittyä salasanat ja muut ja pääsen nyt Raahen-kotoa nettiin omalla koneellani, joka on aika paljon nopeampi kuin tuo toinen. Onpas kiva pitkästä aikaa käyttää omaa konetta. Tai ainakin melkein omaa, nythän tähän on vain käyttöoikeus.

Ylihuomenna se on sitten menoa. Kävin tänään lääkärissä joka totesi mulla lievän keuhkoputkentulehduksen. Sain pika-antibioottikuurin ja rohtoa lentoja varten, että eiköhän tässä selvitä ja toivon mukaan myös lauletakin. Eilen en sitte laulanut Raahesalin konsertissa. Haikeaahan se oli, viimenen kuoron konsertti kotikentällä. Mutta kivapa tuota oli myös seurata, ja pianistin sivunkääntäjänä musta oli kuitenkin apua. Ja nyt on oikeasti vihdoinkin alkanu jännittää lähtö, hiiii! Ihan kuin se pelkkä matkustaminen ei olis tarpeeksi jännittävää, mutta kuoron kanssa matkustamisessa on aina se oma hohtonsa kun ollaan menossa esiintymään, tekemään jotain kivaa josta toivottavasti muutkin vois nauttia. Enpä sillon 12-vuotiaana arvannut miten paljon tämä harrastus tulisi antamaan. Pidin kuorosta muuten toissaviikolla puheen puheviestinnän kurssilla. Siitä oli helppo puhua kun valmistelin niin nopeasti.

Hukkasin tänään kännykkäni Haaransillan bussipysäkille, siis sinne Ouluun mennessä tulevan liikenneympyrän Jyväskylän puoleiselle pysäkille. Sinne sen kaiken järjen mukaan on täytynyt tippua. Harmittaa vähän kun Markolta saamani puhelin meni, sim-kortilla ei tällä kertaa ole niin väliä kun just edellisenä päivänä vaihdoin liittymää ja numerot on vielä vanhalla simillä muistissa. Hankalaa on vaan se, ettei ihmiset ehkä saa mua kiinni. Voitte koittaa soittaa numeroon nolla viisi nolla 4080221, se on mun toinen liittymä. On niin mun tapasta hukkailla kaikkea, mutta kummasti se ei nyt niin häiritse, eipä tuolla reissulla paljon puhelinta viittis käyttää muutenkaan. 

Sain eilen mun kämppikseltä tämän tekstin värisen villatakin, joka oli sille liian iso. Nyt se on mun päällä ja se on ihana! Siinä on nappeina valkoiset helmet. Muutenki kaikki on aika mukavasti, nyt vaan ahistaa kun on kurkku kipeänä ja sunnuntaina on kuoron konsertti. Ja tänään olis myös laulutunti. Huomenna lähenki jo Raaheen ja oon yli kolme viikkoa pois Rovaniemeltä. Pitäisi pakata kaikki kesähepeneet joita mulla täällä Rovaniemellä jostain syystä on, mukaan. Itse asiassa mulla on täällä paljon kesävaatteita, syyskuun alussa oli vielä niin lämmintä. Tänään kävin ihan turhaan yhts:llä, ei mulle pistetty uutta jäykkäkouristusrokotetta kun se meneekin vanhaksi vasta vuoden loppupuolella. Heräsin ennen seittemää ja nyt palloilen yliopistolla turhan panttina. No tuleepahan tännekin kirjotettua pitkästä aikaan, vaikka tauon jälkeen tuntuu aina siltä ettei oo mitään sanottavaa.

Viikon päästä me sitten lähetään Australiaan. Se tuntuu vaan niin kaukaiselta vieläkin, kun sitä matkustamista ennen perillepääsyä on niin paljon. Tuleepahan käytyä Bangkokin lentokentällä. Vaikka ei silloin kyllä missään Thaimaassa käy. Matkaan olen tähän mennessä valmistautunut ottamalla selvää rokotuksistani, kopioimalla passin ja matkavakuutuskortin ja ostamalla uuden luonnoskirjan ja piirustuskyniä. Vielä voisin käydä Suomalaisesta hakemassa epäilyttävän näköiset mutta halvat ja kompaktit vesivärit. En sitte ottanu a-hepatiittirokotetta kun se ei kerta ole pakollinen sinne, vaikkakin kuoron terkkari oli sitä suositellut.

Poljin tänä aamuna sinne yths:lle, pakkasta oli aamulla -6,5 astetta ja aurinko paistoi. Olin palannut uudestaan talvitakin käyttöön ja iipodissa soi Ultramariini: “enkä huomaa sitä, talven viimeistä päivää!” Se oli hassua.

No kun se tietokone jäi kotiin. Muutto sujui muuten hyvin. Oon nyt kirjastossa, luksusta kun sattui tunnit peruuntumaan niin on vähän ylimäärästä aikaakin. Meillä on alkanut uudet kurssin, vaikka edellisetkin (plastinen) on vielä ihan kesken. Meillä on english reading comprehensionia, puheviestintää ja elävän mallin piirustusta. Kaks jälkimmäistä on kivoja. Mulla on herännyt uhkarohkea toive siitä, että olisin sittenkin päässyt sen tasokokeen läpi ettei tarvis käydä sitä inhottavaa enkunkurssia. Oon vaan luonnevikaisen optimistinen, vaikka oikeasti on aika epätodennäköistä että voisin sillä sairaana tuherretulla kokeella päästä läpi. Opettajakin sillä kurssilla on aika… mielenkiintonen. En kuitenkaan ala nyt parjata sitä. Kaikki meiän ryhmäläiset on vaan ihan hermona.

On sitten oikeasti kevät. “Kesä tulee ja pilaa hyvän talven” kerroin Markon asiasta todenneen ja Raisa oli tyytyväinen ettei Marko oo meiän luokalla. On täälläkin aika lämmintä jo, nollakeliä vaikkakin lumisempaa ku vaikka Raahessa. Opiskelua on enää tosi vähän jäljellä, ja ihan kohta lähetään Australiaan. Oon täällä enää ens viikon, sillonki pääsen lähtemään jo torstaina (kai). Ens viikonloppu on vielä ihan auki pääsenkö Raaheen ollenkaan.

Eilen revin itteni jumppaan, ja päätä särki koko askelluksen ajan. Se lähti kuitenki pois sitte puntinnostelussa. Jos olen reipas, menen jumppaan myös tänään.

Riitta lähettää terveisiä mun blogiin! Oon siis kotona. Lähin jo torstaina tänne kun olo oli niin huono, jätin perjantain plastisen sommittelun väliin ku aattelin etten kuitenkaan saa mitään tehtyä. Keskiviikkona oksensin pari kertaa, mutta menin torstaina yliopistolle tekemään enkun luetun ymmärtämisen tasokoetta. Jos siitä sattuis pääsemään läpi, ei tarvis käydä sitä kurssia. Ja sen kokeen perusteella en kyllä jaksais sinne kurssille mennäkään, mutta toisaalta sen perusteella en myöskään varmaan tuu pääsemään läpi. Sen lisäksi että koe tuntu vaikealta varsinkaan ku ei oo viime aikoina tullu luettua tieteellisiä artikkeleita englanniksi, olo oli heikko ja särkyinen.

Puhakan Mika sattu olemaan yhtä aikaa matkalla etelään ja matkasin sen kanssa sitten junassa. Se oli tosi mukavaa, ja oli kiva myös ettei tarvinnu olla yksin ku heikkokuntosena tuntee ittensä aika avuttomaksi. Olo parani koko ajan ja perjantaina oli jo aika normaali olo, ja lopullisesti parannuin kuultuani mukavan uutisen. Pesin sairausmöhnät pois ja lähin reippaana kuoroon. Kuoroa oli myös eilen. 

Muuta kummempaa ei sitten taida ollakaan, tänään lähetään Viitasaarelle, Riitta tulee meiän kyytiin ja taidan lukea sille ja Markolle Katto-Kassista autossa. Ootan innolla myös sitä ku lähetään perjantaina Rovaniemelle, muutetaan se mun uus kämppis ja viedään uutta keittiön pöytää ja muuta sellasta. En varmaan kertonu mun hienoista uusista keittiönverhoista, piti hommata ku edelliset oli Teresan. Niissä on kolikon kokoisia värikkäitä pallojonoja pystysuunnassa. Tai siis ne pallot on n. kolikon kokoisia, vaikkakin eri kolikoiden.

Oon virkannu patalappua, se on värikäs ja näyttää just siltä että oon viimeksi virkannu ala-asteella. Marko sitä vähän kauhisteli, ihmettelee varmaan mun värikästä ratkaisua ja pelkää että saattaa joutua katteleen sitä tai muita samalla maulla valittuja juttuja. Yläasteella yks opettaja selitti joskus jotain miesten ja naisten eroista ja siitä, kuinka miehet tarvii kuuntelijaa  ja kehujaa (naiset ymmärtäjää) ja kuinka voi miehen juttuja kuunnellessa samalla miettiä vaikka neulemalleja. En muuten oo välttämättä ollenkaan samaa mieltä tuon teorian kanssa. Joka tapauksessa aattelin sillon että pyh, jotain neulemalleja, eipä tulis mieleen sellasia ajatella. Mutta kuinka ollakaan, esimerkiksi eilen illalla nukkumaan mennessä pyöri vaan neule- ja virkkausmallit päässä. Kunnon mummomeiningit.