Kerron lisää

Mua ei nykyään häiritse yhdyssanavirheet samoin kuin ennen. Niitä on nähnyt niin paljon, että mulla tulee niistä oikeastaan sellanen kotoisa olo. Vähän niin kuin se eka sana oiskin adjektiivi.

Ruukilla olen näinä neljänä päivänä nähnyt taas paljon puolituttuja omanikäisiä lomittajia sekä muuten tuttuja naamoja kahelta viime vuodelta. Lisäksi olen törmäillyt äitiin, isään, veljeen, kummisetään ja serkkuun. On ihan epätodellista nähdä siellä ihmisiä, joita on tottunut näkemään ihan muissa yhteyksissä, ja nyt totuus paljastuu - kaikki ne vaan siellä Ruukilla pyörii punaharmaissaan (tai tummansinisissään). Koko mun Raahe-näkökulma on muuttunu, vaikka mulle on monesti kyllä mainittu siitä että Raahe ois ihan kuollut ilman Rautaruukkia, köh, Ruukkia. On se kyllä sitten semmosta että. Ja ne koneetki on niin isoja.

Herne! Kaksi päivää töitä Ruukilla takana ja on niinku edelliset kesät vaan jatkuis. Paikka on taas kyllä uusi, tällä kertaa eksyilen terässulatolla, mutta se moppaus, luutuaminen, roskisten tyhjennys, siivouskärryjen pukkailu ja niin edelleen tuntuu tosi tutulta.

Olin viime kerralla niin levoton sen takia että Ennan polttarit oli perjantaina tulossa. Kaiken suunnittelun lisäksi tarvittiin paljon juonimista, jottei Elinalla olisi haisuakaan asiasta. Saatiinpas me se yllätettyä sitten! Polttarit piti pitää jo nyt, koska muuten kaikki ei ois päässeet osallistumaan. Nopea aikataulu tuli meille järjestäjillekin vähän kuin yllätyksenä, mutta kaikki onnistui oikein mukavasti. En siksi kirjottanut tänne mitään, kun olin koko ajan vaan miettiny niitä polttareita, ja en oikein väkisinkään keksinyt muita kuulumisia, niitä ei paljon ollut. Oli varmaan eka kerta kun otin henkisestikin päävastuun jonkun kokonaisuuden järjestämisestä. Kaikki muut oli kyllä aivan korvaamaton apu! Yleensä mulla on ollut kuitenkin joku tietty vastuualue, kuten laulaminen tai soittaminen jossain, ja oon voinu ajatella että mun vastuulla on vaan hoitaa oma osuuteni niin hyvin kuin voin. Nyt tuntu että pitää olla kaikesta huolissaan kun pitää huolehdin koko paketista. Ehkä opetusharjoittelussa oli tosin sellasta kokonaisvastuuntunnetta, vaikka meille kyllä sanottiin ettei meiltä vielä odoteta mitään ja että oppilaat on kuitenkin varsinaisen opettajan vastuulla.

Noh niin, polttarit sujui mainiosti! Kiitämme mainiota tiimiä sekä niitä monia auttavia käsiä ja Elinan huijaajia.

Mulla on pitkät kynnet. Ainakin ne on pitkät mun mittapuulla. Ostin joku aika sitten lasiviilan (koska sillä saa viilata edestakaisin) ja Australiassa mun kynnet tais kasvaa pitkiksi. Vappuna mulla oli jopa kynsilakkaa. Oon positiivisesti yllättyny puhtaanapidon helppoudesta ja siitä, että nämä ei ookaan kasvaneet ihan muotopuoliksi liuskaisiksi. En oo soittanu selloakaan pitkään aikaan. Sitte kun (jos) alan taas soittaa, pitää luopua ainakin neljästä kynnestä. Kesällä on ainaki hääsoittamista. En tiedä onko järkeä säästää kuutta kynttä. Elina sano että “sun kädet näyttää ihan jonku muun käsiltä”.

Eilen illalla en saanut millään unta, pyörin vaan sängyssä kaikki asiat sekavana mönttinä mielessä. Seinäkellon raksutuskin kävi niin sietämättömäksi että nousin ottamaan siitä patterin pois. Tämä on kellon pysähtymisajan mukaan tapahtunut klo 01.20. Seuraavan kerran heräsin ennen seitsemää enkä meinannu taaskaan nukkua. Ulkona sataa ja joenuoma on ääriään myöten täynnä, vesi tulvii jo pihalle. Työt alkaa maanantaina, pitäs vielä soittaa huomenna pomolle varmistaakseni nihin aikaa tarvii mennä.

Oon tosi levoton! Kirjoitan siis myöhemmin lisää…

on nukkua riittävästi ja harkita ratkaisujaan hyvin.

Tarja Halonen kiekkofinaalissa oli mukava! Suomen euroviisut oli myös, erityisesti alun video sekä Krisse. Tykkäsin Kroatian kappaleesta ja Ranska ja Unkarikin oli jees. Ja kyllä musta Suomikin oli hyvä mutta ihan perus viisutuloshan sillä tuli. Eka kuulemalta Leave me alone oli paljo pliisumpi ku nyt ku sen on kuullu muutaman kerran. Ja minusta Hanna Pakarinen on kauhean kaunis ja äänikin sillä trukkikuskilla on kiva.

Jotta elämäni parantuisi, lähden nukkumaan.

Tänään olin pelaamassa Markon kanssa sulkapalloa. Varsinkin siihen nähden, etten osaa sulkapalloa yhtään ja Marko osaa, oli mukavaa. Pitäis koittaa vaan asennoitua reippaammin. Mulla on vaan jotain traumoja siitä kun liikuntaan liitetään kilpailua. Vaikka nytkään me ei tosiaan kilpailtu mutta silti, tykkään enemmän vaikka hiihtää tai juosta yksin kuin esim. olla osa joukkuetta ja vastuussa suorituksistani muille. Tai ylipäänsä pelata jotain vastaan. Ehkä asialle vaan pitäis tehä jotain eikä vaan vältellä sellasia tilanteita. Toisaalta, tykkäisin varmasti heti ties mistä kilpailujoukkuejutuista jos pärjäisin niissä.

Huomenaamuna meen tekemään työsopimuksen, siksi menen nukkumaan. Euroviisutko on jo ens viikonloppuna? Ois kiva kattoa niitä jossain porukalla.