Kerron lisää

Vähän kankea aamu, tai onhan nyt jo päivä reilusti. Toinen lomapäivä siis, perjantaina loppui mun siivousura Ruukilla. Yksin kotona oleminen on oikeasti aika tylsää, ehdin jo sillon toukokuussakin muutamana päivänä jo ihan kyllääntyä tähän. Marko on partioleirillä. Toissaviikko meni ootellessa sitä Kebnekaiselta, ja se tulikin sieltä yllättäen jo lauantaina sunnuntain sijaan! Se oli tosi hassu tilanne. Luin jotain tuossa pihalla ja kuulin että tiellä on tulossa auto. Mielessä kävi ajatus että se olis Marko vaikka tiesinkin ettei se voi olla, olinhan saanu siltä viestin että ne vaeltaa siellä viimeistä päivää. Kuitenki jäin kattomaan mikä auto siellä tulee, ja sitten se olikin se tuttu Volkkari ja käänty meille, ja rekkarikin oli Markon. Tuli ihan epätodellinen olo, ihan ku oisin vaan ite kuvitellu sen koska olin jo ehtiny ajatella sitä. Ehkä mun alitajunta tunnistaa Markon auton äänen tai jotain.

Viime viikolla luin sitte viimesen Harry Potterin ja kaikki ratkesi. Sain venytettyä lukemisen maanantaista perjantaihin. Tällä kertaa en kuitenkaan ihme kyllä itkenyt! Täytyy sanoa että menee Pohjantähti-sarjan kanssa ihan kärkikahinoihin lempikirjoistani. Mitäpä sitä muuta, mennään varmaan tällä viikolla kattoon vitoselokuva. Niin ja eilen löysin divarista suomenkielisiä Pottereita kolme kappaletta (1,4 ja 6) ja ostin ne koska olin aatellu että voisin hommata ne myös äidinkielellä.

Viikon päästä mun pitäis olla jo Lapissa, maanantaina siis lähetään Pattijoen srk:n porukalla Lemmenjoelle. Mulla on uusi hieno kallis kaunis rinkka, mutta kolme vuotta vanhat vaelluskengät ei oo enää luotettavat. Kävelyä märässä ruohikossa, ja puolet sukista litimärät. Kuitenkaan toivoa kenkien suhteen ei ehkä tarvitsekaan heittää, koska ilmeisesti ne voi kyllästää rasvaamalla. Nupukkinahka muuttuu kyllä eri näköiseksi muttei se haittaa, kunhan saisin niistä vedenpitävät. Ehkä ootan että se Marko tule sieltä leiriltä ja rasvataan ne sitte yhessä.

Vaihatutin kellooni pariston ja lyhensin ranneketta. Ihan ku ois saanu uuden kellon!

En malta oottaa että viinimarjat kypsyisi. Punaiset viinimarjat on ehkä kuitenkin mun lempimarja, mansikka on musta paljon tavanomaisempi. Tai no ehkä syön mielummin mansikoita kupista kuin viinimarjoja kupista, mutta mikään ei vedä vertoja viinimarjoille suoraan pensaasta! Niistä tulee vaan kitalaki kipeäksi. Elina tulee tänään meille!

Onpas nyt tapahtunut paljon ihanaa! Toissapäivänä oli siis Mikan ja Elinan häät ja viikkoa aiemmin meiän Riitan ja Mikon. Molemmat häät meni tosi hienosti! Mitäpä niistä nyt osaisin kertoa? Molemmissa häissä olin tekemässä yhtä sun toista ja siinä mielessä en osannut kovin hyvin kuvitella millaset ne ulkopuolelta aateltuna on olleet, kun tiesi ite aina mitä seuraavaksi on ohjelmassa. Hirveästi on molemmat vieraat häitä kehuneet ja tykänneet. Ihmiset kiittelivät minuakin niin paljon että aloin jo vähän kiusaantua. Tosi erilaiset häät oli keskenään, hääparin näköiset molemmat. Olin siis molemmissa kaasona, ja se oli siinä mielessä hassua kun en varmaan tuu missään muissa häissä kaasona olemaan ja nämä oli näin peräkkäin. Nytpä ne onkin yhtäkkiä ohi. Olihan järjestämisessä paljon hommaa, mutta pahemmalta ressiltä vältyttiin ja sekin tosissaan unohtui kun itse hääpäivät oli niin ihania! Ja oli myös paljon muita järjestämässä että vastuu jakautui kivasti. Että minä en tosiaankaan tule olemaan se kaaso joka hääfoorumeilla valittaa kuinka kamalaa oli. Ihan kylmä hiki tulee kun aattelee jotain hääpareja, usein morsiamia, joita on telkkarin tosihääteeveeohjelmissa nähnyt.

Ääh,  en vissiin sitten kerro oikein mitään kummistakaan häistä kun olisi niin paljon kerrottavaa enkä tiedä mitä sanoa. Nyt on vähän tyhjältä näyttävä viikko, kun ei ole enää häitä suunniteltavana ja Markokin lähti vaellukselle. Mitäs tässä nyt oikein tekisi? Se Marko tulee vasta viikon päästä maanantaina, siihen tuntuu olevan taas niin pitkä aika! Töitä on vielä kaks viikkoa, se on tosi vähän. Yheksäs viikko kymmenestä menossa, sehän kuulostaa jo ihan loppusuoralta. Elokuun alussa on odotettavana sentään vaellusta, kun lähen pattijokisten kans Lemmenjoelle. Ostin muuten oman rinkan! Kakssataa siitä pulitin, otinkin parhaan ja kauneimman. Hinta oli myös alennettu. Nyt sitten en ostakaan mitään enää ikinä koskaan!

Edelleen vaan pyörii häät mielessä. 

Olen aika väsynyt, koska olen nukkunut hiukan liian vähän ja samalla ollut menossa aamusta iltaan. Päässä pyörii niin paljon hoidettavia hommia, häitä on ihan kohta! En oikein osaa nukkua kun tuun suoraan kotiin ja painun sänkyyn, vaan heräilen keskellä yötä ja aamulla on hiki vaikka illalla palelee. Pitäis myös hommata sellanen sähkönen sääskimyrkynlevittäjä kun huoneessa on aina hirveästi inisijöitä. Hieman vain tuntuu oudolta ajatus laitteesta, joka levittää makuuhuoneeseen myrkkyä, jonka vaikutuspiirissä ei saa olla lapsia eikä raskaana olevia. Ei kai se sitten kenellekään varsinaisesti terveellinen ole?

Näin eilen entistä riparilaistani, joka kommentoi minun olevan “kuluneen näköinen”. Oikeassa oli, mutta en silti varsinaisesti ilahtunut.

Sunnuntaina käytiin tivolissa. Oli hirmu hauskaa, en ollu vuosiin käyny missään huvipuistossa tai tivolissa. Vanhenemisessa on ilmeisesti se hyvä puoli, että ainakin minun laitteissapyörimishalu tyydyttyy paljon helpommin, olin hirmu tyytyväinen kun pääsi muutaman kerran hyrskytettäväksi. Siellä olin siis Markon, Elinan ja Mikan kanssa ja siellä olivatkin myös Jani-Matti, Mirka ja Arto. Mentiin ampumakojulle ja tähtäilin siinä sellasella isohkolla (?) käsiaseella - oisko se sitten pistooli. Sillä piti ampua yhellä kädellä tauluun viis laukausta laskematta välillä kättä alas. Marko ampu sillä, niin myös Arto ja Mika. Tähtäillessäni se ei tuntunut niin vaikealta kuin kojunpitäjä antoi ymmärtää, ja se myös alkoi maanitella minua ampumaan lupaamalla, että minä saan ampua kahdella kädellä. Naiset saa! Mua tietenkin ärsytti ja kysyin että onko miehillä sitte vakaampi käsi, johon se ei oikein vastannut mitään vaan jankutti että saan ampua kahella mutta miespuoliset ei. En tiiä oisinko ilman sitä rasittavaa miestä alkanut hommaan ollenkaan, mutta pulitin siis 2,5 euroa lystistä ja ammuin kahella kädellä. Perustelin sille että pitää mun ampua yhellä koska jos sattusin ampumaan hyvin niin sitten voitais kuittailla kahesta kädestä. Tähdätessänikin tyyppi jatkoi että “saat ampua kahella kädellä”. Ammuin sitte aika hyvin mutta hajanaisesti, kaks kymppiä mutta oli seiskakin. Kuitenkin vaan pari pistettä Markoa huonommin, en päässy ihan päääpalkinnoille vaan vain avaimenperälle. Kojunpitäjä ei kuitenkaan voinut antaa periksi ja lopettaa ärsyttämistään, vaan alkoin hokea että “no niin, sää ootkin ennenkin ampunu” eikä uskonu vaikka sanoin etten oo, vaan kommentoi “täällä kato käy joskus sellasiakin jotka ei oo ikinä ampunu”. Oon ampunu ehkä kymmenen vuotta sitten kerran ilmakiväärillä, muulloin en koskaan.