kesä jonka kerran elää sain
Tämä kesä on ollut pitkä, minulla se alkoi jo syyskuun alkupuolella. Lauantaina kursseille ilmottautuessani huomasin että meillä alkaakin jo ens keskiviikkona luennot, mikä on aika yllättävää koska yliopistokin avataan virallisesti vasta seuraavana maanantaina. Oon oottanut jo jonku aikaa Rovaniemelle lähtöä, mutta nyt tämä tuli kyllä vähän järkytyksenä ja vähän on ollu vaikeuksia sopeutua siihen, että tämä alkanut viikko ei olekaan leppoisaa lomailua vaan lähenkin jo tiistaina pohjoiseen. Marko tulee sitte seuraavana sunnuntaina tuomaan tavaroita sinne.
Tähän kesään on mahtunut paljon. On ollut kahdet erityiset häät, rakkaan siskon ja rakkaan ystävän ja joissa olen itse ollut myös vastuussa asioista. Itse hääjärjestelyjen lisäksi mm. polttareiden kasaamiset oli jänniä projekteja. Kesän alussa hääbuumi alkoi jo Aaltos-häillä ja viime lauantaina olin vielä serkkuni häissä laulamassa. Kaikki on mennyt mukavasti ja onnellisesti. Siskoa en harmikseni ole kovin paljoa häiden jälkeen nähnyt. Ystävien aviosäätyyn on ollut hauska totutella.
Lisäksi olin kolmatta kesää Ruukilla siivoamassa, kymmenen viikkoa siellä on enää muisto vain. Töissäkäymiseen tottui n. kuukauden jälkeen ja vaikka homma on rankkaa, ei se loppujen lopuksi ole hassumpaa. Ja töiltäni ehdin kuitenkin tehdä paljon muutakin (erityisesti hääjärjestelyjä).
Olin elokuun alussa Pattijoen srk:n vaelluksella Lemmenjoella. Testattua tuli mm. Uusi Rinkka sekä Buff-päähinesysteemi ja vaelluskenkien vahaus. Kaikki toimi hyvin. Oli irrottavaa olla pois normaalielämästä.
Edellisten lisäksi olen myös hankkinut tänä kesänä yhtä ja toista tarpeellista ja “tarpeellista”, kuten nahkatakin (musta lyhyt). Ja jotain muutakin.
Sain autoa ajaessani päähäni haluavani opiskella pianonsoittoa, ja aloitan vapaan säestyksen tunnit Rovaniemellä. Kolikon kääntöpuoli on, että lopetan sellotunnit (ainakin nyt, en halua aatella että se on lopullista). Laulu jatkaa pääaineena.
Olen lukenut sentään jotain, parhaimpina Billy Grahamin ja Lohn Lennonin elämäkerrat sekä paljon sarjakuvia. Lisäksi ABBA-kirjan ja Aku Rädyn elämäkerran mutta se oli kyllä tosi lyhyt. Hämeen-Anttilan Suden vuoden joka ei ollut yhtään niin hyvä kuin se Alastonkuvia jonka luin keväällä Rovaniemellä. Nyt mulla on nostalgia-annoksena Onneli ja Anneli. Sekä 2.-5. Mooseksen kirjat, jotka yllättäen vaan hujahtivat.
Musta tuntuu että tänä kesänä olin jollain tavalla luovempi kuin usein. Päässä pyörii uusia ideoita.
Niin ja oon nyt loppukesästä kattonu Serranon perhettä. Musta alko tuntua että mun pitäis hankkia Rovaniemelle telkkari seuraksi. Niin ankealta tuntu välillä lähteminen. Kunhan pääsee alkuun, niin kyllä se siitä. Oon huomannu että oon tosiaan hirmu tunneihminen, se ei oo aina ollu ihan itsestäänselvää. Joskus tuntuu että ois helpompaa kun ei reagois niin vahvasti vaan osais olla viilipytympi. Äsken huokailin Markolle sitä, kuinka me nyt sanotaan jäähyväiset eikä me enää voida huolettomasti nähdä joka päivä pitkää ajanjaksoa. Marko totesi että eipä sellasta oo oikeastaan tänä kesänäkään ollut. Se on kyllä ihan totta.
