Monday, April 28, 2008

just how good it is to live?

Kevät kevät aurinko aurinko. Siivous siivous pakkaus muutto muutto siivous.

Tämän jälkeen jaan vähän ankeeta juttua: luin tänään Tuulin tänään unohtamasta Rolling Stonesta juttua Blake Milleristä, joka oli sotimassa Irakissa ja josta toimittaja vuonna 2004 otti huippukuuluisaksi nousseen kuvan:

Kuva nimettiin “Marlboro maniksi”, jolla se löytyy Googlesta. No kuitenkin, seitsemän kuukautta mies oli Irakissa tappamassa ihmisiä. Kotiin palattuaan tyyppi oli aika sekaisin, eikä pysty vieläkään nukkumaan kuin muutaman päivän välein ja silloinkin ase tyynyn alla. Väkivaltaisia mielikuvat riivaavat Milleriä ja hän esim vihaa kissoja nähtyään nälkäisen kissan syövän Millerin ampuman irakilaisen mätäneviä jäännöksiä. Elämästä on tullut täydellisen päämäärätöntä, ei ole mitää isompia tai pienempiä tavoitteita tai haaveita kun normaali elämäkin on päänsisäistä helvettiä. Miller asuu asuntovaunussa isänsä takapihalla ja ajelee päämäärättömästi Harlikalla. Välillä Miller saa paremman olon hokemalla itselleen ettei hän ollut siellä, ettei sitä tapahtunut. Miller asuu pienessä (alle 300 asukasta) kylässä Kentuckyssä, ja muutti hetkeksi isompaan kaupunkiin saadakseen terapiaa, mutta ei kestänyt olla pois kotoa ja palasi takaisin. Jenkeissä veteraanien huolto on tosi byrokraattista ja hankalaa, käytännössä heidät on jätetty usein heitteille ja itsemurhatilastot pahenevat koko ajan.

Oikeasti ahdisti ihan kauheasti lukea tuota juttua enkä jaksa sitä enempää referoida, se on aika pitkä ja monisäikeinen. En osaa edes kuvitella millaista nykysota on kaiken teknologian kehityttyä,eikä sitä varmaan kovin paljon yleisölle haluta esittääkään. Surullista on varsinkin se että Amerikassa monet nuoret miehet lähtee armeijaan köyhyyden takia, armeijaan otetaan kyllä ja siitä maksetaan. Ei sitä oikeasti vaan tajua mitä maailmassa nytki tapahtuu.

Jutussa oli hengellinen lopetus, Miller oli jossain elämänsä vaiheessa ollut myös aktiivikristitty: “Every day I wake up, it’s like, ´Why do you keep giving me more?´The Bible says that the big man don’t put no more on you than what you can stand…”—”I mean, He must think I deserve to fuckin’ be punished baaad. And the only reason why I can figure that I’m still alive is that this is God’s way of letting me feel the guilt for all the bad shit I did. Because there’s not a morning when I don’t fuckin’ wake up and and the first thing I think is, ´Another day I’m here.´ What did I do to make me deserve another day? What have I done in my life that my buddies didn’t do to make me deserve so many days?”
Bless you, Blake Miller.

Posted by elinas at 15:15:20 | Permalink | Comments (2)

Friday, April 25, 2008

Elina sai tänään tehtyä jotain järkevääkin

Tulinpa tänne nyt ilmottaan, että sain tänään tehtyä valmiiksi kahen puuttuvan kurssin palautettavat kirjoitustehtävät! Eikä käyny edes kipeää. Nyt oon vaan istunu täällä huoneen lattialla koneella. Sain sentään jotain tehtyä. Kävin myös entisen kämppiksen kanssa kirpputorilla ja niinku hänen kanssa yleensä, reissu oli taas tuottelias. Tavallaan ois ihan hauskaa taas esitellä löytöjä täällä, mutta ehkäpä tämä blogi ei ole sitä varten, edellinenki postaus näyttää mun silmissä aika parodiselta.
Posted by elinas at 18:56:39 | Permalink | No Comments »

Tuesday, April 22, 2008

tribuutti myös Rovaniemen kirppareille!

Tribuuttina sille ku oon viime päivinä lukenu “muotiblogeja”, erityisesti sen kajaanilaistytön joka on blogilistalla kolmosena, niin kerronpa mitä löysin tänään kirpparilta:

Eliii:
ruskea nappipaita 3 e
harmaa printattu t-paita 2 e
musta kiiltonahkavyö 3 e
vaaleenpunakat korvikset 2 e
wanha rintakoru 2 e

taustalla kello Tampereen Radiokirppikseltä ku olin lukioaikana käymässä Sanilla syyslomalla, 8 e
Dido ja Aeneas -juliste

Öö, onko tässä jotain kiinnostavaa?

Posted by elinas at 21:17:41 | Permalink | Comments (3)

Sunday, April 20, 2008

im not goodenough for me

Mun unirytmi on mennyt sekaisin kuten kellonajasta voi päätellä. Täällä on niin kaikuisaa ja autiota, että jotenki tuntui että haluan tulla vielä kirjottamaan tänne jotain. Tavallaanhan tässä on niinku yhteydessä muihin, vähän kuin puhuis jollekin. Toisaalta tähän aikaan tehdyt tekstit voi jälkeenpäin tuntua siltä että ois saaneet jäädä julkaisematta… En taida muuten koittaakaan siivota täällä, koska täällä on nyt hyvin tilaa näille sotkuille ja oikeasti se tekee tästä huoneesta nyt paljon kodikkaamman! What an excuse. Mutta se toimii.

Listaanpa asioita jotka mua ärsyttää itsessäni ja hyväksyn ne sitten. Tai ehkä muutun paremmaksi superihmiseksi.

Selkärangattomuus ja mukavuudenhalu. Teen asiat viime tingassa ja vielä useammin myöhässä, erityisesti koulujutut. Myöhästelen jatkuvasti, saatan luvata tehdä jotain mutta en teekään. En jaksa siivota tarpeeksi tai elää siististi. En syö terveellisesti enkä urheile tarpeeksi, aina kyllä päätän aloittaa “uuden elämän” ja olla 5-7 kg kevyempi. Haluaisin kauheasti tehdä ja olla vaikka mitä, mutta en taida tehdä mitään sen eteen.

Osaamattomuus. edellisestä johtuen olen oikeastaan aika keskinkertainen monissa asioissa, vaikka haluaisin olla hyvä. Oon ihan ookoo monessa asiassa mutten ole jaksanut paneutua koskaan mihinkään. Ja nyt tuntuu jo että elämä on mennyt ohi, vähän niinku että on myöhäistä nyt alkaa ballerinaksi…

Mariseminen/itsesäälintä. Tähän ei liene mitään lisättävää tässä yhteydessä! Teen usein pienistä vastoinkäymisistä isoja ja normaaleista vastoinkäymisistä valtavia.

Suulaus. Multa kysy joku joskus lukiossa miksen käytä alkoholia ja vastasin että joudun muutenki ihan tarpeeksi vaikeuksiin kun höläyttelen aina mitä sattuu, pelottaa aatella millanen olisin kännissä. Vastaus kelpasi. Tähän auttaa paljon se että on ymmärtäväisiä ystäviä. Mutta välillä mietin miten niitä on yhtään.

(Edelliseen liittyen pitää vielä kommentoida että oon muuttunu omaksi huolestuksekseni alkoholimyönteisemmäksi. Se tais alkaa Australiassa kun meille tarjoiltiin viinejä ja ne oli hyviä, nykyään huomaan aattelevani että lasillinen viiniä vois olla hyvää, vaikka en sitä oo saanu toteutusasteelle. Tässä on sitten ensimmäinen vihje siitä että musta tulee rappioalkoholisti!)

Sulkeutuminen/välinpitämättömyys. Jos sosiaalisessa tilanteessa joku asia jotenki tökkii, saatan reagoida muuttumalla merilevän tasoiseksi vuorovaikuttajaksi. Välillä huomaan olevani ihan tunnekylmä ja kyyninen.

Ahneus. Koskee sekä ajankäyttöä että materiaalisia asioita. En halua sanoa ei millekään kivalle vaikken sitä ehtisi tehä ja hamstraan itelleni ihan liikaa vaatteita ja muuta sälää. Kirpputoreilla ei onneksi köyhdy ihan yhtä paljon, mutta tavarankeruu yhdistettynä huonoon organisointiin ei ole hyvä yhdistelmä.

Haikeus. Tämä haittaa kai lähinnä minua itseäni, vaikka muut saavat kai tästä myös osansa kun siitä avaudun. Mulla on paha tapa alkaa surra kivan loppumista ennen kuin se on ees alkanut ja velloa kuvitelmissa jotka eivät koskaan voi toteutua. Se on osittain kivaa mutta myös hirveän kuluttavaa. Keväällä tämä on pahimmillaan. Ja syksyisin, ja matkustaessa ja kun tapahtuu jotain ikävää tai mukavaa.

Bleurgh, tämän henkisen oksentamisen jälkeen voin todeta että kaikki on kuitenkin hyvin. Ehkä tämä oli nyt tarpeen. Teen joskus vähän toisenlaisen listan.

Posted by elinas at 22:37:03 | Permalink | Comments (2)

cleanup time

Marko kävi täällä ja vei mun tavaroita Raaheen. Mulla on vielä sänky ja piano ja jotain irtosälää sekä keittiönpöytä kahella tuolilla. Ei mulla kuitenkaan niin hirveästi kamaa olekaan, pari isompaa huonekalua jotka saa onneksi purettua (pöytä ja hylly). Täällä on nyt sekaisaa mutta myös tilavaa, ei hullumpaa siis.

Ostin kirpputorilta Lennonin ja Onon Double Fantasy -vinyylin, Raahessa pääsen sitte kuuntelemaan sitä. Kattelen sitä kun se on niin viehättävä:

Posted by elinas at 14:13:13 | Permalink | No Comments »

Thursday, April 17, 2008

“Jazzpohjaa, innovatiivisesti”

Tuo oli sen konsertin nimi jota oltiin tänään kuuntelemassa. Eilen orkesterissa tuli jotain puhetta Lapin kamariorkesterin konserteista ja kiltti Pentti, joka on jonkinlainen puuhajärjestäjämies ko. orkesterissa, lupasi mulle vapaalipun sinne. Kamariorkesteri oli vahvistettu Joonas Haavisto triolla. En oo kunnellu kovin paljon jatsia, mitä nyt Hennan innoittamana Five corners quintetiä joka on kuitenkin ehkä aika helposti pureksittavaa (tai sitten se on vaan niin kivaa ja mulle toimivaa) ja jotain muuta joskus. Aluksi mietinki että mitähän tästä tulee, mutta pian siihen musiikin virtaan vaan jotenki ajautu mukaan ja siellä oliki sitte ihanaa lillua. Ahhhhhhhhhhhh.
Posted by elinas at 22:12:16 | Permalink | Comments (4)

Tuesday, April 15, 2008

Amor nuolen ampuissaan tuo tuskaa, tuskaa, tuskaa



Pää on pyörällä, oopperaviikko oli jännittävä ja ihana. Nyt on sitte se toipumisaika, inhottavin osa koko projektista kun on niin haikea ja sekava olo. Mulla on edelleen sunnuntaiset kiharat päässä. Kaipaisin kovasti ihmisiä ympärille mutta nyt ei ole edes kämppistä. Onneksi mulla on täällä ystäviä joiden olemassaolo on tosi olennaista.
Elämä on sellasta, tunteet heittelee laidasta laitaan kun tapahtuu jotain merkittävää.

Posted by elinas at 09:56:37 | Permalink | Comments (2)

Wednesday, April 9, 2008

OOPPERAA

Ensi-ilta on perjantaina, huomenna ja kenraali johon tulee yleisöä. En meinannu saada unta viime yönä kun päässä pyöri eilisen harjoitukset jotka oli viimeset ennen kenraalia (!!!). Tulin viikko sitte uudestaan sairaaksi mutta uskon että ääni kulkee ainakin jotenkin, mulla on lääkettä ja koitan olla mahollisimman paljo puhumatta. Kyllä se hyvin menee kun ei ala liikaa panikoimaan, harjoteltu on, ei hirveästi mutta luultavasti tarpeeksi. Ja omat lauluosuuteni oon osannu ulkoa jo varmaan vuoden. (Sanojen unohtelu tästä nyt vielä puuttuisi!)

Mulla on vaan kauhea haikeus kun tämä nyt loppuu. Kaikki on tietenkin vielä tekemättä mutta tavallaan kaikki on jo tehty. Olin niin innoissani kun toissajoulun aikaan Katriina L. pyysi mua tähän ja kuitenki tää on tuntunu olevan aina niin kaukana jossain. Musta on ollu hirmu mukavaa olla tässä mukana, enkä oo vielä kauheasti jännittäny, varmaan siksi kun ei kuitenkaan yksin kanna kauhean isoa vastuuta. Jotenki surullinen oon siitä kun tiedostaa kuinka ainutlaatuinen tilaisuus tämä on eikä todennäköisesti tule toistumaan. Oon huomannu että isot projektit viehättää mua jo noin työskentelymuotonakin. Ja taidemuotona ooppera kiinnostaa mua tosi paljon, se on niin kokonaisvaltaista ja yhdistää teatteria ja upeaa musiikkia ja on visuaalisesti näyttävää. Yhyy, pitäis vaan nyt koittaa nauttia ja tarttua hetkeen ja olla vähemmän angstinen!

Jotku on sanonu että ne ei tällä kertaa pääse, mutta “eiköhän tätä esitetä vielä uudestaankin”. Mun tuntuma on se että uusintaesitykset on hyvin epätodennäköisiä ottaen huomioon sen kuinka iso projekti tämä on tämän kokoisessa kaupungissa. Että tulukaa kattomaan!

Posted by elinas at 09:24:38 | Permalink | Comments (1) »

Tuesday, April 1, 2008

ruumiissa tapahtuu

Kummallista kipua siellä täällä. Niskat on jumissa ja niihin sattuu, se tuntuu välillä kuin pahoinvoinnilta ja viiltävä kipu säteilee selkärankaa pitkin. Voiko kaikki johtua kahdesta liian pehmeässä sängyssä nukutusta yöstä, oon siinä ennenkin nukkunu ilman tällasia seurauksia? Kipua oli myös alaselässä ja ylämahassa ja välillä sain vihlovia kouristuksia, kuvotti olla pystyasennossa. Hämmentävää, jotenkin avuton olo. Tulin aamulla junalla tänne ja nukuin siellä mitä huonoimmissa asennoissa, joka ei varmasti auttanu asiaa. Lisäksi vatsaa on väännelly ja suoliston toiminnasta jätän yksityiskohtaisemmat kuvaukset väliin. Särkylääke vähän autto, onneksi ei oo aikaista aamua huomenna.

Toivon vaan niin etten taas sairastuisi. Eilen oli oopperaharkat ja oli mukava laulaa kun pitkästä aikaa oli ääntäkin. Ympärillä on niin paljon sairastelevia ihmisiä, on kuumetta ja oksentelua (jonka muuten ottaisin mieluummin kun se menee yleensä nopeammin ohi eikä vie ääntä).

Nautin paljon siitä että meillä on (ainakin vielä) kunnon vuodenajat. Rovaniemellä oon erityisen tyytyväinen sen ilmastosta, joka ei ole ainakaan raaempi kuin Raahessa, vähätuulisempi mutta runsaslumisempi. Kevät on jotenkin outoa aikaa, siihen liittyy haikeutta ja riemua talven päättymisestä ja kesän tulosta, märkiä kenkiä, kuraa, loskaa, mutta myös kevyempään takkiin ja askeleeseen vaihtamista. Pitää nyt koittaa muistaa että huhtikuu on kuukausista julmin eikä silloin saisi riisua rihmaakaan. Toisaalta oon kekkaloinu pakkasillakin hameessa ja selvitty on kun on tarpeeksi sukkahousuja ja muita vaatteita.

Saisinpa kesätöitä, saisinpa kämppiksen. Tai kämpän syksyksi.

Posted by elinas at 21:22:50 | Permalink | No Comments »