Elokuu, tykkäsin siitä ennen tosi paljon. Tykkääkö kaikki aina siitä ajasta millon niitten synttärit on? Siitä asti ku oon Markon kans seurustellu elokuusta on tullu oikeestaan vuoden ankein kuukausi, sillon ei vielä erota mutta sitä ajattelee melkein koko ajan. Muutenki mun elämä tuntuu tosi huteralta, kun mulla ei ole oikein kotia missään ja opiskelu… no, se on ihan ookoo mutta jotenki seki on sellasta muka-opiskelua. Ainaki muka-innostuneena. Kuvataide on kiinnostavaa, kasvatus tuntuu vieraalta ja tuntien pitäminen tuntu hyvältä siinä mielessä että selvisin siitä, mutta en tosiaan kaipaa sitä yhtään.
Mun elämästä puuttuu jotain arjen turvallisuutta. Mun on pakko miettiä tätä nyt koska oon usein vaan tosi alakuloinen ilman selkeää syytä ja se on huolestuttavaa. Alakuloisuuden lisäksi mua huolestuttaa eritysesti se, että huomaan olevani välillä katkera ja itsesäälinen ajatellen että kaiken vaan kuuluu olla huonoa, että en vaan ansaitse mitään parempaa (mikä toisaalta on totta).
Ehkä aattelen vaan liian idealistisesti, mulla on jotain liian hyviä kokemuksia jotka saa kaiken muun näyttämään ankealta. Niinku vaikka se miten mukavaa mun on olla Elinan kanssa ja miten kurjaa kun sitte ei yhtäkkiä olekaan ketään kenen kanssa keskustella ja joka ymmärtää niin hyvin! Suhtaudun joihinki asioihin tosi intohimoisesti ja niistä saa ihan mieletöntä tyydytystä, jotku orkesteri- ja laulujutut on ollu sellasia.
Tajusin että oon vaan yrittäny keksiä tekemistä ja elämänsisältöä kirpputorien kaluamisesta. Ei se mua sinänsä haittaa mutta en vaan haluais että joku tollanen on mun päivien mukavin asia! En haluaisi jättää elämääni käyttämättä mutta en tiedä mitä ratkaisuja pitäisi tehdä.
