Thursday, October 9, 2008

please ms postgirl

Olen nyt ollut seitsemän päivää töissä Postilla viime ja tällä viikolla. Mun tehtävänä on kasata piiri ja jakaa sen postit, eli lajitella läjät lehtiä, kirjeitä ja mainoksia oikeisiin osoitelokeroihin, pakattava ne menemään oikeisiin paikkoihin ja kärryyn joita sitten pukkailen menemään ja vien posteja kaikenmaailman yrityksiin, kerrostaloihin ja omakotitaloihin. Se reitti on periaatteessa aika simppeli, siinä on vaan monta kadunpätkää joita sahataan siksakkia, oli siinä mun alikehittynyt suuntavaisto koetuksella. Nyt kai jo osaan sen ihan ookoo, mutta olipa tänään sellanen sekoilupäivä töissä ettei toisenmoista! Mulle oli tullut siihen vielä yks nainen kaveriksi kiertämään sitä piiriä, ja tietenkin mulla oli kaikki hommat ihan sekasin. Alku oli tyylikäs kun piti lähtä juoksemaan hakemaan avaimia toimistolta kun oltiin päästy ekalle lukitulle talolle, jolle kuitenkin oli sellanen kolmisen minuutin juoksumatka.

Toinen kommellus liittyi kimppulaatikkoon, joka on siis sellanen joita nököttää ympäri kaupunkia ja joihin postinippuja kuljetetaan autolla koska koko reitin postit ei mahu kerralla jakajan kyytiin (pyörään tai kärryyn). Nämä kimput olen minä siis tehnyt ja laittanut lajitellessa ja laittanut osoitelapun päälle että oikea kimppu löytyy oikeasta laatikosta. No tänään olin site kämmännyt ja laittanut melkein kaikki postit yhteen kimppulaatikkoon ja jättänyt yhden kokonaan tyhjäksi. Sittenpä siinä mun piti juoksennella hakemaan postia aika paljo kauempaa. Lopuksi unohdin välistä yhden kerrostalon ja palailin viemään sinne posteja kun ensin olin palannut uudestaan hakemasta ensin unohtamiani avaimia…

Okei tämä oli tosi sekava selitys mutta pointti oli se, että tuossa hommassa pitää muistaa monta asiaa oikeassa järjestyksessä että niitä töitä voi ees jotenki tehdä, ja tänään ajatusketju katkeili tosi monessa kohtaa… Onneksi tiiän että oon myös jakanu postit itekseni myös täysin onnistuneesti. Ja niinku yksi postisetä sanoo, tollasilla tapauksilla on “muistia virkistävä vaikutus”. Mun muisti ei oo ehkä koskaan ollu näin virkistynyt!

Pitihän päivän kruunautua lopussa sillä että mun lajittelupöydältä löytyy mulle vanhaan osoitteeseen tullut lehti, ja esimies ystävällisesti pyytää että ilmottasin niille uuden osoitteeni kun mun postinkääntökin on mennyt voimasta. Koska se teettää Postille päänvaivaa ja turhaa työtä. Heti tuli sanktiota ja paljastuin postiääliöksi!
Niin muuten, ei ne kaikki yritykset automaattisesti mitään tietoa muutosta saa, se pitää itse ilmoittaa. Monet puhelinlaskutki tulee ihan vanhoihin osotteisiin, ei Postilla oo velvollisuutta niitä loputtomiin toimittaa, palautetaan lähettäjälle. Ja lehtiä on turha kaipailla, ne luen minä! :D

Mutta musta tuntuu että opin taas tuossa työssä paljo uusia juttuja. Ja sen pystyy järjestämään niin että voi hoitaa myös kouluhommat, ja se on aika erilaista ku opiskelu. Se ulkona oleminen ja liikkuminen on kyllä tosi iso etu! Ja ne Postin miehet on mukavia, siellä riittää viihdykettä kuunneltavaksi samalla ku lajittelee. Oikeastaan tuo on nyt mulle aika ideaali työ.

Posted by elinas at 20:05:39
Comments

2 Responses to “please ms postgirl”

  1. Anonymous says:

    Kuulostaa kyllä hyvältä virkistykseltä sulle opiskelujen ja harrastusten sekaan. Kun kerran tykkäät, että on paljon tekemistä! Mutta hyvä, että on hauskoja työkaverityyppejä siellä. Se on aivan ihmeellisen iso juttu. Viihtyminen on tärkeää, mikäpäs se muu?
    RR

  2. I think you have done an excellent job with your site. I will return in the near future.

Leave a Reply